Kivenlahden rantareiteillä sattuu ja tapahtuu. (KUVA: Victor Belusov / www.panoramio.com/photo/11474591)

“Please follow me”.

Naisvirkailija ei ollut juttutuulella, kun kävelin hänen vieressään kuulusteluhuoneeseen. Huone on ehkä liioiteltu ilmaisu. Kyseessä oli enemmänkin koppi. 

Pienenä toivoin, että olisin Villen kanssa päässyt pussauskoppiin, mutta päädyinkin Sydneyn lentokentän kuulustelukoppiin, virkailija Christinen kanssa. 

Kuulustelukopissa

Olin juuri palanut takaisin kymmenen päivän retriitiltä Balilta, johon olin satsannut puolet asuntoni myyntivoitoista, eli yli viisinumeroisen summan USA:n dollareita.

Christine pyysi minulta matkapuhelimeni, kannettavan tietokoneeni ja matkalaukkuni, sekä pääsykoodit näihin. Ymmärsin, ettei minulla ollut vaihtoehtoa. Ymmärsin myös, että kaikki mitä sanoin, voitaisiin käyttää minua vastaan, joten nyökkäilin ja hymyilin ja tein niin kuin käskettiin. 

Tilanne kopissa oli huvittava ja absurdi. Tässä vaiheessa minua edelleen hymyilytti, koska Balilla olin niin sanotusti nähnyt valoa. Toisin sanoen, sieluni oli saanut jonkinlaisen erävoiton ego-mielestäni, ja leijuin vaaleanpunaisilla pilvillä. 

Virkailija penkoi ensin matkalaukkuani. Kassakuitit, märät bikinit ja tamponirasiat olivat ilmeisesti kaikki yhtä tärkeitä, kun minua vastaan etsittiin todisteita siitä, että olen rikkonut Australian lakia.

Karkotus

“Meillä on syytä epäillä että olet tehnyt, tai mahdollisesti tulet tekemään töitä, rahallista korvausta vastaan”, Christine ilmoitti puolentoista tunnin päästä. 

Olin oleskellut kahdeksan kuukautta  Australiassa turistiviisumilla.

Kannettavalta tietokoneeltani virkailija oli löytänyt julistepohjan joogatunnista, jonka olin määrä ohjata ystäväni kanssa, osana joogakoulutuksen ilmaista työharjoittelujaksoa. Tietenkään en olisi saanut työharjoittelusta rahaa, mutta sana oli sanaa vastaan. Christinen sanat painoivat raskaammin.

Eteeni lyötiin paksuhko nippu papereita, joita pyydettiin allekirjoittamaan. Ihmiselle, joka kokee olevansa kaikkien ystävä ja joka ei pysty edes hämähäkkiä tappamaan, lausunto oli tyly. Sitten tuli itku. Kävi niin kuin muillekin “rikollisille” suositussa Australian rajalla -ohjelmassa; käännytys takaisin Eurooppaan ja maahantulokielto kahdeksi vuodeksi. 

Oi Suomi synnyinmaa

Takaisin Suomessa tajusin, että olin ollut pakomatkalla. Pakenin omia tunteita ja aikaisempia elämänkokemuksia. Kun en itse tajunnut, että henkisesti olin menossa väärään suuntaan, niin itse elämä, tai kohtalo, puuttui peliin. 

Takaisin Suomessa en tiennyt mitä tehdä. Mietin ensin, että jatkan matkaa Atlantin yli. Tässä vaiheessa elämä todellakin osoitti minulle, että nyt minun kuuluu jäädä Suomeen. Pari kuukautta sen jälkeen kun olin tullut takaisin Suomeen, menin aamukävelylle Espoon Kivenlahden rantareitille. Muutaman askeleen jälkeen kuuluu naks, ja nilkkaluuni murtui. 

Kirjaimellisesti elämä pysäytti minut siihen paikkaan, josta alkoi uuden suunnan löytäminen, rakkaassa kotimaassa.

Mäkitalo Monika