Kuvituskuva netistä, lasten balettitunti (kuva: pixabay)

Kivun tuottaminen tanssi-tai voimistelutunnilla tuottaa enemmän tuloksia kuin kevyt painostaminen ja kehottaminen.

Suomalaiset ottavat kehnosti käskyjä vastaan toiselta ihmiseltä. Työpaikalla pomo käskee työntekijää suorittamaan jonkun työtehtävän, on soitto työhyvinvointivaltuutetulle taattu. Käskeminen ei kuulu hyviin käytöstapoihin mutta joissain tilanteissa käskeminen saa ihmisen toimimaan toisella tavalla.

Miksi venäläiset tanssijat, taitoluistelijat ja voimistelijat ovat jo lapsena taitavampia esiintyjiä, kuin suomalaiset tulevat koskaan olemaan?
Syy löytynee selkeästi suoraan valmennuksesta: Suomalainen valmennustapa on hyvin paljon löysempää ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Mihinkään ei pakoteta ja kehityksen annetaan tulla oppilaan määräämällä tahdilla. Venäläinen valmennustapa on aivan päinvastainen suomalaisen valmennustavan kanssa, eikä sitä tultaisi koskaan hyväksymään täällä, vaikka sitäkin mentaliteettia nähdään paljon lievemmässä mittakaavassa myös Suomessa.

Oppilaasta itsestä lähtevä oppiminen on pitkälle elämään kantava tapa mutta ei sillä seuraavia maailman huippuluokan tähtiä kasvateta. Venäläinen opettaja huutaa ja haukkuu oppilasta, mikäli tämä tekee jotain väärin. Venytyksiin ja ääriasentoihin opettaja saattaa oppilaan työntää täysin raa’alla voimalla ja asiat tehdään niin monta kertaa, vaikka itku silmässä, että opettaja on tyytyväinen. Kehuja ei paljoa heru vaan aina voi asiat tehdä paremmin.

Tämä opetustapa ei ole se terveellisin keino huipulle mutta huipulle pääseminen vaatii vähän kyseenalaisia keinoja ja joskus se voi maksaa valmennettavan terveyden.
Monesti nuori tanssijanalku joko omasta tahdostaan tai vanhempien painostuksesta on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen kansallisbaletin suurelle näyttämölle soolotanssijaksi. Tai voimistelija on valmis venyttämään jalkaa niin monta kertaa ylispagaattiin, että lonkat vaurioituvat vakavasti. Kolmas nuori lahjakkuus puolestaan on valmis kuuntelemaan opettajansa torua ja huutoa päivästä toiseen kasvaakseen loistavaksi esiintyjäksi. Menestyksellä on monet kasvot.
On sanomattakin selvää, ettei minkäänlaista menestystä voi saavuttaa aina vain pysymällä mukavuusalueellaan. Joskus on otettava riskejä ja koetettava uutta, vaikka se vähän kirpaisisikin. On ihailtavaa ja kaunista katsottavaa, kun 13-vuotias venäläinen ammattiballerina tanssii isolla lavalla kuolevan joutsenen variaation. Hän on uurastanut paljon ja hänen valmentajansa on tehnyt hurjasti töitä sen eteen, että tästä nuoresta 13-vuotiaasta tanssijasta tulee yksi suuri tähti tanssitaivaalle. Venäläisellä tanssijalla ja valmennettavalla on kummallakin vain yksi päämäärä ja se päämäärä on menestys, menestys keinolla millä hyvänsä.

Suomalainen opettaja antaa valmennettavalleen monta eri mahdollisuutta kokeilla rauhallisesti edeten ja löytäen oman juttunsa ja paikkansa tässä maailmassa. Hyvä ajatus tuokin pohjimmiltaan mutta ehkä juuri siitä syystä suomalaiset eivät ole kovin hyvin menestyneet maailmalla yksilövoimistelussa, puhumattakaan taitoluistelusta jälkeen Kiira Korven. Ehkä juuri tästä syystä me emme näe Suomen teatterissa tai sirkuksessa taiteilijoita jotka taiteilevat trapetsilla tulitanssijoiden esittäessä omaa esitystään alapuolella. Suomen kansallisbaletin tähtitanssijoista suurin osa on ulkomaalaistaustaisia. Toki joukkoon mahtuu myös muutama vahva Suomalainenkin tähtitanssija.
Muutosta valmennustapoihin tuskin saadaan kummaltakaan puolelta mutta siihen asti voimme nauttia upeasta venäläisestä taiteesta ja sen tekemisestä.