Nykyään Helsingin M-Teamissa pelaava Eetu Sorvali on matkannut salibandyn parissa pitkän tien nuoresta iästä huolimatta.
Ala-asteella isän pelaamisen innoittamana Sorvali löysi tiensä lajin pariin, ja Lihamyllyn kautta hän siirtyikin pian Josban junioreihin pelaamaan. Pelaaminen alkoi heti ykkösluokalla vanhempien lasten kanssa, ja junioriura meni lähes kokonaan vanhempien ikäluokkien joukkueissa. Tämä onkin varmasti osasyy siihen, miksi ovi pääsarjatasolle aukesi jo varhaisessa iässä.
Paikka päästä pelaamaan Divaria Josban edustusjoukkueessa tuli jo 17-vuotiaana, eikä Sorvali jättänyt tilaisuutta käyttämättä.
-Josban edustusjoukkueessa oli nuorennusleikkaus käynnissä ja pääsin sinne messiin. Heti alussa pääsi mukaan tuloskentällisiin ja homma lähti hyvin rullaamaan, Sorvali kertoo.
30 pisteen rajan ylittäminen tulokaskaudella kasvatti nälkää kovempien pelien pariin. Kaksi tuloksellisesti onnistunutta Divarikautta Josban riveissä siivitti joensuulaisen tien Kuopioon kokeilemaan taitojaan Salibandyliigassa.
Aetoo taekuutta Kuopiossa
Matka jatkui siis naapurikaupunkiin Kuopioon ja salibandyseura Welhoihin, vaikka koti sijaitsikin edelleen Joensuussa. Välimatka kodin ja harjoitusten välillä oli siis normaalia pidempi.
-Kyllä ne treenimatkat tuntui rankalta, mutta kyllä sen kesti, kun oli intoa pelaamaan, Sorvali muistelee
Sarjaan noussut joukkue lähti altavastaajan paikalta, mutta Sorvalille tämä oli taas näytön paikka. Kaksi kautta Welhoissa sujuikin ongelmitta ja Aleksi Ahokkaan kanssa kemian löytänyt Sorvali teki 22 pistettä kummallakin kaudella.
Salibandyn ja opiskeluiden perässä Helsinkiin
Helsingissä talotekniikan insinööriopiskeluiden aloittamisen ohella uusi kausi starttasi helsinkiläisseura Eräviikingeissä. Pelaaminen ErVissä ei kuitenkaan lähtenyt Sorvalin mielestä toivotulla tavalla käyntiin ja pettymyksiäkin koettiin.
-Ervissä ajauduin rooliin, joka ei oikein sopinut omaan pelityyliin, joten olihan se itselle iso pettymys, kun ei homma lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla.
Joensuulaislähtöinen 24-vuotias Sorvali on nähnyt urallaan kaikenlaista ja kuvaileekin tietänsä salibandyn parissa melko monivaiheiseksi, mutta nyt tilanne on hieman rauhoittunut, kun opiskelut Helsingissä ovat loppusuoralla.
Kokemusta myös kansainvälisiltä kentiltä
Vuonna 2017 Sorvali oli mukana Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa, kun Suomi toi Ruotsin Växjöstä kultamitalin kotiin. Joonatan Kovasen ja Joona Rantalan kanssa samassa kentässä pelaaminen sujui hyvin ja tulostakin syntyi.
-Ehdottomasti tähän mennessä uran kohokohta. Todella huikean joukkueen kanssa pelattiin turnaus, josta käteen jäi mitalin lisäksi elinikäisiä ystäviä, Sorvali muistelee.
Sorvali sanookin lajin parhaana puolena uran myötä hankitut elinikäiset ystävät.
Isomman roolin perässä eteenpäin
EräViikingeissä peli ei sujunut toivotulla tavalla, mutta onneksi ratkaisu löytyi läheltä, kun Sorvali solmi sopimuksen helsinkiläisen M-Teamin kanssa.
-M-Teamiin lähdin hakemaan sitä roolia joukkueessa, mitä en EräViikingeissä ihan löytänyt. Alkuun oli hieman tahmeaa, mutta kauden edetessä oma pelikin parantui, kun sai paljon vastuuta ja tulosta alkoi syntymään. Isona osana tuloksen syntymiseen on varmastikin se, että Leväsen Mikon kanssa on löytynyt sitä samaa kemiaa kuin Ahokkaan kanssa Welhoissa, Sorvali kommentoi kauden kulkuaan.
Tulosta kaudella on tosiaankin syntynyt, kun maaliahne sentteri iski joukkueensa parhaana maalintekijänä 20 osumaa 25 otteluun. Kova työ sai myös tunnustusta sarjan valmentajilta, kun Sorvali palkittiin tammikuussa Divarin kuukauden pelaajaksi.
Mietteitä tulevaisuudesta
Vaikka pelit Helsingissä jatkuvat, on Sorvalilla mielessä mahdollinen paluu kasvattajaseura Josban piireihin tulevaisuudessa.
-Olisi mukava palata vielä Josbaan ja voittaa vaikka joku mitali siellä, mutta ei sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, Sorvali pohtii.
Sorvali ja M-Team lähtevät kevään F-liiga-karsintoja kohden maaliskuun 19. päivä, kun vastaan asettuu puolivälierässä Lappeenrannan Saipa. Katseet ovat tällä hetkellä karsinnoissa ja joukkueen menestymisessä eivätkä lainkaan tulevaisuuden pelisuunnitelmissa.
Kaido Valjakka
