Viimeiset kuukaudet media on päässyt herkuttelemaan Cristiano Ronaldon nimellä, milloin mistäkin syystä. Portugalilaistähti on ollut paljon otsikoissa alavireisestä maalitahdistaan, perheen sisäisistä tragedioista, turhautumisesta seuraa kohtaan, siirtohuhuista ja viimeisimpänä käynnissä olevissa MM-kisoissa tapahtuneista selkkauksista. Tietenkin maailman seuratuimman henkilön liikkeet kiinnostavat ja niistä tulee kirjoittaa, mutta läpi Ronaldon uran kaikkia hänestä laadittuja juttuja on yhdistänyt yksi asia. Näkökulma on aina lähes poikkeuksetta negatiivissävytteinen.
Sukupolvemme jalkapallon superkaksikosta Lionel Messistä ja Cristiano Ronaldosta on syntynyt parivaljakko, jota jatkuvasti verrataan toisiinsa ja josta on muodostunut jopa ikoninen vastakkainasettelu. Väittely onkin erittäin verrannollinen, koska pelaajat edustavat samaa ikäluokkaa, ovat pelanneet suurimman osan urastaan samassa liigassa ja molempien kohdalla on kyse täysin poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Messille ja Ronaldolle on kuitenkin alusta asti ollut selkeät roolit median silmissä. Messi on kultapoika ja Ronaldo ylimielinen diiva. Tästä näimme taas todisteen viime viikolla, kun Messin ala-arvoinen ja epäurheilijamainen käytös Hollantia vastaan pelatussa ottelussa sivuttiin täysin. Argentiinalainen lällätteli vastustajajoukkueen valmentajalle ja ottelun jälkeen pelaajatunnelissa kesken haastattelun huuteli törkeästi hollantilaispelaajalle. Tästä ei kuitenkaan syntynyt minkäänlaista kohua, koska kyseessä on Messi. Samaan aikaan toisaalla Ronaldoa arvosteltiin hänen näyttäessään tyytymättömyytensä siihen, että joutuu aloittamaan ottelun vaihtopenkillä. Toinen käyttäytyy täysin asiattomasti ja toinen on vain pettynyt, kun ei pääse tekemään työtään. Ainoastaan toisesta tapauksesta mekkaloidaan monta päivää.
Ronaldon unelma maailmanmestaruuden voitosta mureni, kun hänen kipparoima Portugali jäi puolivälieriin hävittyään Marokolle. Voiton myötä Marokosta tuli ensimmäinen afrikkalainen joukkue, joka on koskaan edennyt välieriin MM-kisoissa. Tästä historiallisesta tapahtumasta huolimatta huomio keskittyi kuitenkin jälleen kerran Cristiano Ronaldoon. Päätösvihellyksen jälkeen portugalilainen murtui kyyneliin ja häipyi silminnähden pettyneenä ulos kentältä. Tämä oli muun muassa Ylen studioisännän mielestä ”oksettavaa käytöstä”. Eikä ärtymys Ronaldon toimintaa kohtaan tähän jäänyt, vaan arvostelu lehtien sivuilla oli hyvin yksimielistä: kapteenin olisi tullut jäädä lohduttamaan pettyneitä joukkuekavereitaan. Kehottaisin kaikkia asettumaan mielessään Ronaldon asemaan. Koko urasi suurin unelma ja mahdollisuus sen tavoitteluun on pyyhitty lopullisesti pois ja pettymys on luonnollisesti valtava. Kuinka moni haluaisi jäädä itkemään ihmisten töllisteltäviksi? Ronaldoa verrattiin myös Neymariin, jolla niin ikään pelit loppuivat Brasilian hävitessä Kroatialle, joka jäi kentälle tukemaan pettyneitä kanssapelaajia. Hieno ele Neymarilta, mutta se on luonnollista, että ihmiset surevat eri tavalla ja siihen pitää olla oikeus. Kaiken kisoissa häneen kohdistuneen arvostelun jälkeen en myöskään ihmettele yhtään miksi Ronaldo halusi poistua mahdollisimman nopeasti Qatarin kentiltä.
Cristiano Ronaldo on esimerkki siitä, että vihatuin ja rakastetuin kulkee usein käsi kädessä. Olemalla itsevarma oma itsensä saa ihmiset joko ihastumaan tai vihastumaan. Eikä se ole sattumaa miksi Ronaldo pitää yllä titteliä Instagramin seuratuimpana henkilönä 514 miljoonalla seuraajallaan. Hän on brändännyt itsensä omalla persoonallaan tehden itsestään kiinnostavan ja maksanut siitä kalliin hinnan ottamalla kateellisten ihmisten vihat niskaan.
Kohta 38 vuotta täyttävän Ronaldon ura tulee pian väistämättä tiensä päähän. Se ei kuitenkaan ole kaikista turmiollisinta Ronaldolle itselleen tai faneille, vaan lehdistölle, jolta lähtee työt alta, kun ei ole enää Ronaldoa, jonka tekemisistä mussuttaa.
Teksti: Viivi Vesanen
Kuva: Wikimedia Commons
