Niille, ketkä ovat onnistuneet välttämään törmäämästä cancel-kulttuuriin tai sen lieveilmiöhin viimeisen reilun viiden vuoden aikana, onnittelut! Olette säästyneet paljolta ja maailmanne näyttää todennäköisesti kirkkaammalta kuin meille muille. Tässä kuitenkin pikakelaus mistä on kyse:
Cancel-kulttuurissa harjoitetaan ihmisten tai yritysten massaperumista eli toisin sanoen boikotointia tapana ilmaista suurta paheksuntaa ja sosiaalista painetta. Sitä tavataan hyvin usein eri sosiaalisen median alustoilla kuten Twitter, Instagram ja Facebook. Tavoitteenaan kulttuurilla on lopettaa loukkaava tai haitallinen toimintatapa tai muu vastaava. (Käännetty Merriam Webster-sanakirjasta)
Termiä on käytetty virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja on sittemmin lähtenyt oikein huolella lentoon. Sen tarkoitusperät ovat siis pohjimmiltaan (kai) hyvät. Kulttuuri on saanut somekanavissa kuitenkin koulukiusaamisen ja julkisen lynkkaamisen piirteitä. Sitä käytetäänkin ajoittain naurettavan helposti naurettavista asioista ja se on pahimmillaan suurta tekopyhyyttä. Se on liian helppoa ja vaivatonta. Tämä on cancel-kulttuurin suurin ongelma.
Eräässä 2020 julkaistussa artikkelissa perustellaan, miksi Christopher Columbus tulisi cancelloida. Löyhästi liittyen saman vuoden tapahtumiin Yhdysvalloissa Columbuksen patsaita on jopa tuhottu. No, Columbusta asia tuskin enää pahemmin painaa ja vaikka painaisi, ei häneltä enää saada asiaan mielipidettä. Se olisikin erittäin mielenkiintoista.
Toisessa ääripäässä cancel-kulttuuria ovat yksittäisten henkilöiden syyttävät postaukset sosiaalisen median alustoilla. Syytökset perustuvat milloin mihinkin, joskus faktaan joskus fiktioon. Pääpointtina on se, että henkilö saa äänensä kuuluville sadoille tai tuhansille, miksei jopa miljoonille ihmisille. Tämä on vaarallista, silloin kun syytökset ovat tuulesta temmattuja.
Näin kävi Suomessa Tomi Metsäkedolle, joka menetti työnsä kahdesta projektista täysin perättömien väitteiden takia. Onneksi totuus paljastui ja väitteiden alulle panijat saivat syytteet kunnian loukkaamisesta. Miltä tavalliselta tallaajalta tuntuisi, jos menettäisi työnsä vain sen takia, että jotkut täysin hänelle tuntemattomat henkilöt levittäisivät täysin perättömiä väitteitä? Ei kovin kivalta. Julkkiksetkin ovat loppujen lopuksi ihmisiä, kuten kaikki muutkin ja ovat tehneet, tekevät ja tulevat tekemään inhimillisiä virheitä. Ainoana erona on se, että nämä virheet tulevat helpommin esille.
Aina tulisi muistaa yksi avainasia; konteksti. Missä yhteydessä, minä ajankohtana ja minkä takia henkilö on tehnyt tai sanonut jotain, mikä tällä hetkellä tuntuu loukkaavalta ja paheksuttavalta. Eiköhän lähes jokainen meistä ole joskus sanonut jotain, mitä ei haluaisi tulevan esille ja aiheuttavan kohtuuttomasti ongelmia omassa arjessaan. Tiedän, että minä ainakin olen.
Cancel-kulttuuria voi verrata käsiaseeseen. Ase on yhtä vaarallinen kuin käyttäjänsä, joten seuraavalla kerralla kun olette lynkkaamassa julkisuuden henkilöä, katsokaa hetkeksi peiliin ennen kuin painatte liipaisinta.
Be happy, don’t be triggerhappy.
