Eilen alkoi ennakkoäänestys Suomen ensimmäisissä aluevaaleissa, joissa valitaan aluevaltuustot hyvinvointialueille. Hyvinvointialueiden tehtävä on jatkossa vastata alueen sosiaalihuollosta, terveydenhuollosta sekä pelastustoiminnan järjestämisestä. Kuulostaa mielestäni aika simppeliltä. Terveydestä on siis kyse.
Kampanjointi käy arvatenkin kuumana, ja moni on saattanut törmätä lähiaikoina televisiossa ja radiossa pyörineeseen vaalimainokseen, jossa dramaattisen musiikin siivittämänä perussuomalainen Mauri Peltokangas kiitää yötaivaan alla autonmoottori hyrräten ja lausuu muun muassa näin: “polttoaineiden hinnat nousee, kun ilmastovouhotuksen lapa käy. Mistä tavan ihminen repii kuukaudessa jopa sata euroa lisää bensalaskuun? Kohta on aluevaalit. Tue suomalaista ostovoimaa ja äänestä pihalle bensanhinnan korottajat, perkele.”
Erityisesti kunnioitusta herättää Maurin keksimä sanonta: ilmastovouhotuksen lapa käy. Jouduin kuunnella sen hävettävän monta kertaa jäädessäni pohtimaan, missä tämä ilmastovouhotuksen lapa oikein käy ja onko kyseessä mato vai luu?
Minulle ja varmasti monelle muullekin herää kuitenkin epäilys: eikö Maukka tiedä, mistä aluevaaleissa on kyse?
Ensin tietenkin järkeilin, että ehkä hän on muuten vain halunnut teetättää itsestään mahtipontisen mainoksen, joka ei tietenkään liity millään tapaa vaalien aiheeseen, hyvinvointiin ja terveyteen. Tarkistettuani asian, Mauri kuitenkin kehottaa Youtubessa sijaitsevan mainosvideonsa lisäksi myös sen kuvatekstissä minua antamaan ääneni kuulua aluevaaleissa. Ellei Maurilla kirjaimellisesti virtaa bensa suonissa, en ymmärrä, mitä tekemistä bensan hinnalla ja sotella on keskenään.
Toinen ja todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin on, että hän vain luottaa siihen, etteivät itse äänestäjät tiedä, mitä ovat äänestämässä. Perussuomalaiset ovatkin tunnettuja populismistaan, jota on pidetty demokratian kannalta ongelmallisena, sillä tukijat haalitaan kasaan usein kyseenalaisin keinoin, kuten vetoamalla tunteisiin, lietsomalla vihaa, hyökkäämällä vastustajia kohtaan ja yksinkertaistamalla monimutkaista asiaa liian mustavalkoiseksi.
Mielestäni yksinkertaistettu kieli poliitikon sekä tavallisen kansan välillä voi olla toisinaan hyvä asia kapulakielen sijaan, enkä sinänsä moiti siitä ketään. Arvostetussa ja korkea-arvoisessa työtehtävässä olevalta ihmiseltä voisi kuitenkin odottaa jonkinlaista työetiikkaa, joka ei perustu ihmisten harhaanjohdatteluun. On suorastaan vaarallista, että koko kansaa koskevissa demokraattisissa asioissa ei ole vedetty tarkempaa linjaa sen suhteen, millä keinoin puolueet saavat itseään markkinoida.
