FC Barcelonan pitkään jatkunut kriisi sai viime viikolla uuden käänteen, kun seuran urheilutoimenjohtaja Eric Abidal aiheutti pahennusta julkaisemalla varsin kärkkäitä lausuntoja seuran pelaajista. Se mikä tapauksessa oli poikkeuksellista, oli seuralegenda Lionel Messin harvinainen kannanotto Abidalin lausuntoihin. Abidal syytti pelaajia vastuuttomuudesta ja vaati pelaajilta kovempaa työntekoa. Messi ei torpannut Abidalin lausuntoja, vaan vaati nimiä pöytään, koska niiden pois jättäminen syytöksistä saa koko joukkueen näyttämään pahalta. On mielenkiintoista, että seuran kapteeni ei kuitenkaan kiistänyt väitteitä valheiksi. On kuitenkin täysin käsittämätöntä, kuinka urheilutoimenjohtaja antaa julkisesti tällaisia lausuntoja, kun otetaan huomioon viimeaikaiset tapahtumat seurassa.
Seurapresidentti vihan kohteena
Vaikka Barcelonan menestys Espanjan pääsarjassa on ollut viime vuosina loistavaa on sen julkisesti isoimmaksi tavoitteeksi asettamassaan kilpailussa Mestarien liigassa tullut parin viime vuoden aikana suorastaan nöyryyttäviä romahduksia. Menestyksen puute kyseisessä kilpailussa on saanut fanit suuttumaan ja seuran presidenttiä Josep Bartomeuta on vaadittu ulos seurasta jo usean vuoden ajan. Suurin syy presidentin saamaan vihaan piilee epäonnistuneissa pelaajahankinnoissa. Epäonnistumiset siirtomarkkinoilla yhdistettynä Luis Suarezin ja Ousmane Dembelen loukkaantumisiin, on saanut suurseuran ahtaalle. Tällä kaudella Barcelonan tilanne sarjataulukossa ei ole lähellekkään niin paha kuin se seuran sisäisestä tilanteesta johtuen voisi olla. Joukkue sijoittuu sarjassa toiselle sijalle, vain kolme pistettä pahimman kilpailijansa Real Madridin taakse.
Peli-identiteetti kadoksissa, mistä ratkaisu?
Suurta huolta seuran faneissa on aiheuttanut sen kadonnut peli-identiteetti. Vahvasti pallonhallintaan ja erilaisiin syöttövariaatioihin pitkin vuosia perustunut pelityyli on ollut kadoksissa useiden eri valmentajien kokeillessa onneaan. Viimeisimpänä karun kohtalon koki Ernesto Valverde, joka sai potkut joukkueesta sen vielä johtaessa pääsarjaa. Se kertoo Barcelonassa vallitsevista menestymispaineista ja Mestarien liigan merkityksestä joukkueessa. Valverdella on niskoillaan kaksi todella kivuliasta putoamista maailman suurimmasta seurajoukkuekilpailusta. Mielestäni päävalmentajan potkuilla oli vain täysin väärä ajankohta. Sen olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten, heti katastrofaalisen Liverpool-tappion jälkeen. Tammikuussa Valverden potkujen seurauksena valmentajaksi palkattiin entinen Real Betis-koutsi Quique Setien. Setienin palkkaus on luonnollinen valinta, sillä Betisissä hän ajoi sisään varsin samanlaista pallonhallintaan perustuvaa pelityyliä, mitä Barcelonassa harjoitetaan ja arvostetaan. Silti Setienin palkkaus tuntuu hieman hätiköidyltä, sillä useiden lähteiden mukaan seuralegenda Xavia tavoiteltiin uudeksi valmentajaksi, tässä kuitenkaan onnistumatta. Tällä hetkellä oikea suunta olisi tarkkaan harkitut, pitkän tähtäimen palkkaukset ja strategiat. Juuri nyt Barcelona toimii täysin päinvastaisesti tuota ideologiaa katsoen. Aika näyttää mihin Setien Barcelonan käskyttäjänä pystyy.
Siirtomarkkinoilla suuria ongelmia
Barcelonan vahvan peli-identiteetin takia seuraan tehtävät hankinnat ovat aikojen saatossa tehty todella harkitulla kädellä. Barcelonassa pelaajan tulee istua pelityyliin, eikä hankintoja voida tehdä ainoastaan katsomalla maalipörssin kärkeen. Toisin on kuitenkin ollut viime vuosina. Useiden eri valmentajien mukana seuraan on hankittu pelaajia todella isoilla summilla, sen suuremmin pelitapaa kunnioittamatta. Tai siltä se ainakin on vaikuttanut. Kevin-Prince Boateng, Malcom tai Paco Alcacer eivät kukaan ole ideaalihankintoja. Myös Arturo Vidalin ostamista voidaan kyseenalaistaa, vaikka pelaaja onkin saanut oppia entisen menestyksekkään Barcelona-valmentaja Pep Guardiolan alaisuudessa. Yksi suurimmista farsseista ovat kosiskelut entisen Barcelona-pelaajan Neymarin suuntaan. Brasilialaishyökkääjä on avoimesti myöntänyt kiinnostuksensa palata seuraan, mutta hänen oma joukkueensa Paris Saint-Germain hylkäsi katalonialaisseuran tarjoukset. Neymariin keskittyessä Barcelona missasi saumansa parantaa joukkuettaan kesän siirtoikkunan aikana Frenkie De Jongia lukuunottamatta.
Myös onnistumisia
Kaikki Barcelonan hankinnat eivät kuitenkaan ole menneet vihkoon. Puolustaja Clement Lengletiä ja keskikenttä Arthuria pidettiin katalonialaisfanien keskuudessa varsin outoina hankintoina, mutta ovat pikkuhiljaa istuneet joukkueeseen varsin onnistuneesti. Frenkie De Jongia ei voida varsinaiseksi yllätykseksi laskea, sillä Johann Cruyffiin verrattu keskikentän maestro on kuin luotu Barcelonaan ja se tiedettiin varsin hyvin ennen siirron toteuttamista.
Mikäli tänä vuonna joukkue poistuu Mestarien liigasta ennenaikaisesti ja Real Madrid voittaa pääsarjan, on mielenkiintoista nähdä, kuinka syvälle Barcelona ajautuu ikääntyvän pelaajarunkonsa edessä.
