EU haluaa varmistaa, että kaikki kansalaiset saavat puhdasta juomavettä. Vaikka Suomessa on Euroopan paras juomaveden laatu, huonokuntoiset vesijohdot ja riittämätön tiedotus uhkaavat myös suomalaisten hyvinvointia. Yksi vesijohdoissa piilevä vaara on nopeasti etenevää keuhkokuumetta aiheuttava legionella-bakteeri.

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedottaa, että EU-maiden suurlähettiläät pääsivät yhteisymmärrykseen uuden juomavesidirektiivin sisällöstä. Direktiivillä pyritään turvaamaan entistä laadukkaampi kotitalousvesi. Lisäksi pyritään muun muassa edistämään veden saatavuutta, lisäämään vesihuollon tiedotusta ja parantamaan koko Euroopan unionin alueen vesihuollon energiatehokkuutta.

Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Jarkko Rapala avaa asiaa.

“Talousveden laadun seurannan ja riskinarvioinnin vuoksi kansallista lainsäädäntöämme on muutettava. Muutokset koskevat terveydensuojelulakia, vesihuoltolakia sekä lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä.”

“Direktiivissä määritellään myös talousvettä toimittavien laitosten omavalvonnasta. Laitokset ovat tehneet sitä aina enemmän tai vähemmän kattavasti, mutta nyt siitä säädetään direktiivissä”, Rapala sanoo.

Riskienarvioinnilla pyritään ennalta ehkäisemään häiriötilanteita

Aiemmin direktiivissä säädettiin vain talouksien hanoissa kulkevan veden laadusta. Se ei ennalta ehkäissyt tarpeeksi veden laatuun liittyviä häiriötilanteita.

“Yhteisenä tekijänä on sen korostaminen, että jatkossa koko vedentuotantoketjussa tehdään riskinarviointia ja toimenpiteitä riskien vähentämiseksi.”

“EU-maiden on tunnistettava niin sanotut prioriteettikiinteistöt, joissa suuri määrä ihmisiä altistuu vedelle. Tällaisille kiinteistöille on tehtävä riskinarviointi veden turvallisuuden arvioimiseksi”, Rapala kertoo.

Mahdollisessa vaaratilanteessa kiinteistöistä aletaan seuraamaan legionella-bakteeria ja lyijyä. Suomen talousvedessä lyijy ei aiheuta ongelmia, mutta legionella-bakteerin aiheuttamat oireet ovat Suomessa alidiagnosoituja. Bakteeri rakastaa haaleaa vettä ja lisääntyy herkästi, jos käyttöveden lämpötila on alle 50 astetta.

“Myös muiden kiinteistöjen kuin prioriteettikiinteistöjen omistajille on jaettava tietoa vesijärjestelmien riskeistä ja niiden vähentämisestä. Legionellan lisäksi tämä koskee muun muassa kiinteistön verkostossa pitkään seisoneen veden mahdollisista haitoista tiedottamista”, Rapala sanoo.

Direktiivin määräykset sisältävät päivitetyn version talousvedestä tutkittavien yhdisteiden listasta. Lista on Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten ja uusimman tieteellisen tiedon mukainen.

“Talousvedestä aletaan seuramaan uusia muuttujia. Näitä ovat entistä useammat desinfioinninsivutuotteet kuten haloetikkahapot, kloraatti, kloriitti, sinilevien tuottama maksatoksiini mikrokystiini-LR, perfluoratut orgaaniset yhdisteet sekä hormonitoimintaa häiritsevät yhdisteet kuten bisfenoli-a, beta-estradioli, nonyylifenoli”, Rapala sanoo.

Rakennusmateriaaleille asetetaan vaatimuksia

Direktiivissä asetetaan myös veden kanssa kosketuksissa oleville rakennusmateriaaleille yhteiset terveysperusteiset vähimmäisvaatimukset. Käytännössä direktiivi asettaa vaatimuksia esimerkiksi putkien, liittimien ja venttiilien valmistuksessa käytettäville materiaaleille. Asetus koskee koko EU-aluetta.

Rapalan mukaan rakennusmateriaalien vaatimuksia on yritetty täyttää rakennustuotelainsäädännön alaisuudessa jo parikymmentä vuotta, mutta siinä ei olla onnistuttu. Nyt siitä säädetään juomavesidirektiivin alaisuudessa.

“Käytännössä tuotteiden valmistajia ja tuotteita koskevat siis tulevaisuudessa samat terveysperusteiset säännöt. Tälläkin hetkellä eri valtioilla on erilaiset vaatimukset tuotteille. Valmistajien pitää tutkituttaa ja hyväksyttää tuotteensa kaikissa maissa erikseen. Uudesta toimintatavasta seuraa kustannussäästöjä EU:n sisämarkkinoilla toimiville yrityksille” , Rapala avaa.

Vesihuoltoa pyritään parantamaan

Euroopan unionin jäsenvaltiot pyrkivät jatkossa tunnistamaan ja auttamaan niitä ihmisryhmiä, jotka kärsivät riittämättömästä vesihuollosta. 

“Tällä toteutetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjaa. Samalla sillä vastataan ensimmäisen eurooppalaisen kansalaisaloitteen Right2Waterin esittämiin vetoomuksiin”, Rapala sanoo.

Hänen mukaansa hanaveden saatavuutta on myös parannettava. Direktiivissä painotetaan julkisiin ulko- ja sisätiloihin rakennettavia vesiposteja.

“Niiden rakentamisesta voidaan tosin poiketa, jos se ei ole teknisesti mahdollista esimerkiksi ilmasto-olosuhteiden vuoksi”, Rapala toteaa.

Tiedottamisen lisäämisellä pyritään ekologian kasvuun

Direktiivi edellyttää että vesihuoltolaitosten toiminnan läpinäkyvyyttä lisätään entisestään.

“Tämä tarkoittaa muun muassa tiedotusvelvollisuuksien lisäämistä veden käyttäjille.”

EU:n jäsenmaiden on myös jatkossa kiinnitettävä huomiota vesilaitosten energiatehokkuuteen. Energiatehokkuus kärsii muun muassa sen takia, että vesijohtoverkostot saattavat vuotaa. Tällöin puhdistettua talousvettä valuu hukkaan.

“Jäsenmaiden on tehtävä selvitys verkostovuodoista ja toimitettava se Euroopan unionin komissiolle. Komissio sitten päättää selvitysten perusteella hyväksyttävästä vuototasosta”, Rapala kertoo.

EU:n keskiarvon ylittävä vuototaso johtaa siihen, että valtion on tehtävä toimintasuunnitelma vuotojen vähentämiseksi. Vuotojen määrästä tulee tiedottaa veden käyttäjille. 

Rapalan mukaan direktiivillä pyritään positiivisiin syy- ja seuraussuhteisiin. 

“Kun veden käyttäjät saavat entistä enemmän tietoa vesilaitoksen veden laadusta ja ekologisesta tehokkuudesta, niin myös hanaveden käyttö lisääntyy. Tämä johtaa pulloveden käytön vähenemiseen ja siitä esimerkiksi muovin käytön vähenemiseen”, Rapala avaa.

Missä Eu-maissa veden laadun parantaminen on tarpeellisinta?

“Samat säännökset koskevat kaikkia EU-maita tällakin hetkellä, eli periaatteessa veden pitäisi olla kaikkialla Euroopassa turvallista. Veden laatu ei kuitenkaan aina täytä vaatimuksia kaikkien muuttujien osalta.”“Komission viimeisimmän yhteenvetoraportin perusteella voi tehdä johtopäätöksiä eri maiden tilanteesta. Raportti on tosin vuodelta 2011-2013. Suomen suurimpien laitosten vuoden 2018 yhteenveto on luettavissa Valviran nettisivuilta”, Rapala sanoo.