Kalliossa Castreninkadulla sijaitsee Pelastusarmeijan asumispalveluyksikkö, jossa on yhteensä 53 asuinpaikkaa, 12 naisille, loput miehille.

 

Pelastusarmeijan asumisyksikössä, Kallion Castreninkadulla tarjotaan tilapäistä asumista tuen tarpeessa oleville asunnottomille helsinkiläisille. Helsingin kaupunki ostaa Pelastusarmeijalta asumispalvelua, johon tuetun asumisen piiriin valikoidut asukkaat asettuvat asumaan.

– Me ei itse valita meidän asukkaita. Helsingin kaupunki lähettää heidät Hietaniemen palvelukeskuksesta, kertoo Pelastusarmeijan Castreninkadun yksikön esimies Mari Pyyhkälä.


”Pelastusarmeija on aina ollut heikompien puolustaja, jo 1800-luvun Lontoossa”


Pelastusarmeijan arvojen mukainen tavoite on auttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti – hengen, sielun ja kehon tarpeissa. Niin on ollut jo silloin, kun Pelastusarmeija perustettiin vuonna 1865 Englannissa. Se on pohjimmiltaan kristillinen yhteisö ja hyväntekeväisyysjärjestö, joka tekee sosiaalista auttamistyötä yhteiskunnan vähävaraisten ja syrjäytyneiden hyväksi. Jo aivan alusta lähtien järjestön toiminta-ajatuksena on ollut tarjota vähempiosaisille soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.

– Pelastusarmeijalla ei ole koskaan ollut muuta kuin yksi tehtävä, ja se on hädän ja onnettomuuden – hengellisen ja aineellisen – lieventäminen ja torjuminen, missä se on ilmennytkään, kysymättä kansallisuutta, yhteiskuntaluokkaa, uskontoa tai poliittisia mielipiteitä, on eversti Karl Larsson sanonut vuonna 1918.


”Asunto on ihmisen perusoikeus”


Helsingin kaupunki on keskittynyt tarjoamaan asunnottomille pidempiaikaista asumista, järjestämään jokaiselle kodin ja poistamaan kodittomien jonot. Sen vuoksi Mari Pyyhkälä varoo kutsumasta asumisyksikköjä asuntoloiksi. Poliittinen ohjelma asunnottomuuden vähentämiseksi on korvannut asuntolat tuettuun vuokra-asumiseen perustuvilla asumisyksiköillä.

– Sen jälkeen, kun hallitus päätti tehostaa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämistä, Helsingin kaupunki on halunnut tarjota jokaiselle ihmiselle katon pään päälle, Pyyhkälä perustelee.

Mari Pyyhkälä on Suomen Pelastusarmeijan työntekijä, Castreninkadun asumisyksikön esimies.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä, Suomen perustuslaki 19§.


Suomen hyvinvointiyhteiskunnan 2010-luvun onnistumisena voidaan pitää pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen pyrkivää sosiaalipoliittista ohjelmaa. Vaikka asunnottomuuden vähentäminen on ollut mukana Suomen hallitusohjelmissa yhtäjaksoisesti jo 1980-luvun puolivälistä lähtien, varsinainen pitkäaikaisasunnottomuuden systemaattinen vähentäminen on alkanut vasta vuonna 2008. Ympäristöministeriö on ollut hankkeen koordinoijana yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön sekä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) ja Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) kanssa.

Asunnottomien määrä laski vuonna 2015 ensimmäisen kerran alle 7 000 henkilön. Castreninkadulla kaikkia ihmisiä kohdellaan samanarvoisesti. Jokainen asunnoton otetaan vastaan ennakkoluulottomasti. Lisäksi tarjotaan katto pään päälle.

Ihmisoikeuksiin kohdistuvan sosiaalipoliittisen ohjelman tavoitteena on ollut poistaa asunnottomuus kokonaan. Kun tarkastellaan tilastoja, vuonna 1987 asunnottomana oli lähes 19 000 henkilöä. Vuonna 1997 luku oli lähes puolittunut.  Tämän vuosituhannen puolella, vuonna 2008 alkanut asunnottomuuden vähennysohjelma vähensi asunnottomuutta  merkittävästi. Sen myötä asunnottomien määrä laski vuonna 2015 ensimmäisen kerran alle 7 000 henkilön. Vaikka tavoitetta pitkäaikaisasunnottomuuden kokonaisvaltaisesta poistamisesta ei olla vielä saavutettu, ohjelman tarkoitus asunnottomuuden kitkemiseksi on tuottanut hyviä tuloksia.


”Me ollaan rinnalla kulkijoita”


Castreninkadulla Mari Pyyhkälä miettii mitä sanaa hän asunnottomista mieluiten käyttäisi. Asunnottomuus ei aina automaattisesti tarkoita kokonaisvaltaista kurjuutta. Pyyhkälä ei haluaisi tehdä tilapäisasukkaiden ja tavallisten vuokralaisten välille kuilua.

– Vähäosainen ja syrjäytynyt ovat nykyisin leimaavia nimityksiä. William Booth, Pelastusarmeijan perustaja halusi nimenomaan puolustaa yhteiskunnassa halveksittuja. Hän tuki prostituoituja ja siitä kaikki tämän järjestön työ lähti, Pyyhkälä selventää.

Pelastusarmeijan perustaja William Booth uskalsi olla radikaali tasa-arvon kannattaja sanoessaan 1800-luvulla: ”Yhdet minun parhaista miehistä ovat naisia!”

Pelastusarmeijan asumispalvelut ovat kuuluneet suomalaiseen yhteiskuntaan jo pitkään. Alppikadulla, Castreninkadun asumisyksikön selkäpuolella on rakennus, joka on toiminut asuntolana 1900-luvun alkupuolelta lähtien.

– Siellä on asunut satoja ihmisiä. Jossakin vaiheessa yli 200 miestä, Pyyhkälä kertoo.

Nykyisin Alppikadulla asutaan ihan tavallisesti vuokrasuhteissa. Alppikadun huoneistot kuuluvat Asunto ensin – asunnottomuustyön toimintamalliin, jossa ajatellaan että oma koti tarjoaa parhaan lähtökohdan elämän kuntoon saamiselle.


”Täytyy osata asua meidän kehittämien järjestyssääntöjen mukaan voidakseen asua täällä”


Koska kaikki Castreninkadun asukkaat ovat tuen tarpeessa, heidän asumisvalmiuksiaan arvioidaan. Ammattilaisten kanssa tarkastellaan erityisesti mitä tuen tarvetta kullakin on.

– Me opetellaan täällä yhdessä arjenhallintataitoja. Niitä harjoitellaan siksi, että ihmiset pärjäisivät itsenäisesti. Arjenhallintataidot tarkoittavat henkilökohtaista hygieniaa, siivousta, ruoanlaittoa, maksuasioita, terveydenhuoltoa. Me ohjataan täällä ihmisiä palveluiden piiriin, Pyyhkälä selventää.

Joka viikko keskiviikkoisin asukkaat kokoontuvat yhteiseen talokokoukseen. 3.10.2018 järjestetyssä yhteisökokouksessa julkistettiin lippuäänestyksellä valitut asukasedustajat.

Asunnottomuuden taustalla voi olla hoitamattomia mielenterveysongelmia, päihdeongelmia tai arjenhallinnan ongelmia. Takana voi olla ero parisuhteesta, jolloin usein mies jää ilman kotia. Ihmiset voivat jäädä uudelleen asunnottomiksi erilaisten häiriöiden vuoksi. Syitä voivat olla maksamattomat vuokrat tai väkivalta.

– Meillä kaikki täällä on haasteellisia asukkaita. On monenlaista problematiikkaa, päihdeongelmia tai vankilatausta. Välillä on vuokrasopimuksia tuettuun asumiseen jouduttu purkamaan ja aloittamaan tilapäismajoituksesta uudelleen, Pyyhkälä toteaa.


”Me kuunnellaan tosi paljon asukkaita”


Kallion Pelastusarmeijan asumisyksikössä kaiken tekemisen taustalla on yhteisöllinen työskentelymalli. Sen tarkoitus on pienentää eroa asukkaiden ja työntekijöiden välillä. Asunnottomuudesta johtuvaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ei haluta maalata.

– Me suhtaudutaan jokaiseen asukkaaseen tasa-arvoisesti. Yhdessä asukkaiden kanssa on tehty yksikön toimintamallit. Jos joku niistä rutisee, rutisee omista päätöksistään, Pyyhkälä perustelee.

”Asuntola on vitun hyvä paikka.” 36-vuotias Matti on asunut Castreninkadulla yli vuoden. Hänen mielestään toinen kerros ylivoimaisesti paras asuinkerros. Matti sanoo, että asumisyksikössä asunnottomiin suhtaudutaan hyvin. Muutenkin paikka on sellainen kevyen askeleen asuntola.

Castreninkadun asumisyksikkö on päihteetön tila. Koska asumisyksikössä asutaan yhteisössä, asumiseen liittyy tiettyjä periaatteita. Jokaiselle on suotava yörauha ja väkivalta on ehdottomasti kiellettyä. Yksikössä on yhteensä 53 asuinpaikkaa, 12 naispaikkaa, loput miehille.

– Meillä saa asua niin kauan, kunnes asukas saa tuetun vuokra-asunnon, jos elelee kunnolla. Paikat ovat pääsääntöisesti koko ajan täynnä. Tuettuihin asuntoihin voi olla vuosien jono, noin 500 sataa ihmistä tälläkin hetkellä, Pyyhkälä paljastaa.


”Se olis ajatus, että ihmiset muuttaisivat pikkuhiljaa vähemmän tuettuun asumiseen”


Työ Castreninkadun yksikössä on kolmivuorotyötä. Se tarkoittaa sitä, että henkilökuntaa on koko ajan paikalla. Jokaista asukasta varten kokoontuu ammattilaiset miettimään, arvioimaan ja suunnittelemaan, jotta asukkaalle löydetään sopiva koti.

Asukas saapuu asumisyksikköön, jossa työntekijät arvioivat asukkaan asumisvalmiuksia. Yksikön sosiaaliohjaaja tekee arviosta lausunnon, jonka kanssa asukas menee Helsingin asumisen tuen sosiaalityöntekijän luo. Asumisen tuki valitsee asukkaalle parhaiten sopivan asumismuodon.

Asumisesta on maksettava kuukausittain noin 400 euroa vuokraa, josta osan asukas maksaa itse.

– Asukas saa Kelalta  tai sosiaalitoimesta asumiseen tukea. Jäljelle jäävän osuuden asumismaksusta asukas maksaa joko osittain tai kokonaan itse, Pyyhkälä toteaa.


”Mä toivon, että asunnottomuus vähenis.”


Tasan kaksi vuotta sitten Mari Pyyhkälä aloitti Castreninkadulla esimiehenä. Hän kertoo, että jotkut asukkaat ovat asuneet samassa yksikössä koko sen ajan ja ylikin. Lähes kaikki asukkaat jonottavat tuettuun asumiseen.  On niitäkin asukkaita, jotka viipyvät vain  päivän tai pari. He joko lähtevät itse pois tai sitten he eivät sopeudu asumisjärjestelyihin.

– On haastavaa asua tällaisessa yhteisöasumisessa, Pyyhkälä ymmärtää lähtijöitä.

23-vuotias Okki-Valtteri asuu soluasunnossa. Hän iloitsee uudesta tehtävästään asukasedustajistossa. ”Kodittomat ihmiset on kaikki persoonia, eivät ole semmosta massaa”, Okki-Valtteri toteaa.

Kaksi kymmenestä odottavat omaa kotia ja muuttavat suunnitelmallisesti. Pyyhkälä kertoo nuoresta alle 30-vuotiaasta miehestä, joka oli sanonut Castreninkadun olleen ensimmäinen paikka, jossa oli tuntenut olonsa rakastetuksi.

– Me ollaan täällä onnellisia, kun joku asuu yli talvipakkasten edellisen kahden kuukauden sijaan, Pyyhkälä huokaisee.


Kallion kulmakunnan oma Muumimamma


Mari Pyyhkälä kertoo, kuinka Pelastusarmeijan perustaja William Booth uskalsi olla radikaali tasa-arvon kannattaja sanoessaan 1800-luvulla: ”Yhdet minun parhaista miehistä ovat naisia!”

Esimiehenä Pyyhkälä haluaa olla tasa-arvoinen. Pelastusarmeijan arvopohja sopii hänelle hyvin. Sen mukaan ei työntekijöitä, eikä asukkaitakaan saa kohdella syrjivästi. Työntekijät työskentelevät kristillisessä hyväntekeväisyysjärjestössä siviilityöntekijöinä, eikä heiltä vaadita uskonnollista vakaumusta.

– Eilen illalla olin hirveän onnellinen. Asukas tervehti minua ”Moikka kuningatar!.” Toiset kertoivat puhuneensa kuinka mahtava ihminen olen. Olen kuullut vuosien aikana monenlaista haistattelua. Eiliset palautteet tuntuvat aidoilta sanomisilta, Pyyhkälä iloitsee.

Hän on aina halunnut työskennellä lähellä asukkaita. Pyyhkälälle on sanottukin, että hän on kuin Muumimamma. Lämmin ja turvallinen. Monelle asukkaalle se tarkoittaa huolenpitoa ja välittämistä. Hän sanoo, että positiivinen palaute tarkoittaa sitä, että on tehnyt jotakin oikein.

Pelastusarmeijan arvojen mukaan ei työntekijöitä, eikä asukkaita saa kohdella syrjivästi. Työntekijät työskentelevät kristillisessä hyväntekeväisyysjärjestössä siviilityöntekijöinä, eikä heiltä vaadita uskonnollista vakaumusta.

– Hyväksyn nämä ihmiset sellaisina kuin he ovat, omine ongelmineen. Niiden ei ole pakko muuttua. Pitää osata olla iloinen pienistä asioista. Pienistä edistymisistä. Ja silloinkin, vaikka eivät edistyisi mihinkään, Pyyhkälä muistuttaa.

Asunnoton kohtaa ennakkoluuloja ja häneen suhtaudutaan usein varauksella. Castreninkadulla kaikkia ihmisiä kohdellaan samanarvoisesti. Jokainen asunnoton otetaan vastaan ennakkoluulottomasti. Lisäksi tarjotaan katto pään päälle.

– Ei ole olemassa huonompia asunnottomia. Ihmiseltä ei kysytä täällä menneen elämän valinnoista. Me autetaan kaikkia apua tarvitsevia, Pyyhkälä lupaa.

Teksti ja kuvat: Sanna-Maija Rautakoski
Lähteet:
Asunto ensin: http://asuntoensin.fi
Hietaniemen asumispäivystys: https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaalinen-tuki-ja-toimeentulo/asunnottomien-tuet-ja-palvelut/palvelukeskukset/
Perustuslaki, ihmisoikeudet: https://ihmisoikeuskeskus-fi-bin.directo.fi
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos/ Asuminen:
https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/talous-ja-politiikka/elinolot/asuminen
Ympäristöministeriö, Sosiaalipoliittinen ohjelma pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi: http://www.ym.fi