Vuoden 2017 lopussa tehdyn tilaston mukaan asunnottomana oli yhteensä 653 espoolaista, joista yksineläviä oli 567 ja asunnottomia perheitä tai pariskuntia 28.

Asuminen pääkaupunkiseudulla on kallista. Ongelmat vuokranmaksussa, työttömyys ja muut taloudelliset ongelmat ovat keskeisiä syitä asunnottomaksi joutumiselle. Myös pätkätyöt ja muut epäsäännölliset tulonlähteet vaikeuttavat oman talouden suunnittelua ja asumiskulujen säännöllistä hoitamista.

Mikä on espoolaisen asunnottomuuden suurin ongelma kaupungin näkökulmasta?

”Suurin ongelma on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Perustoimeentulotuen siirryttyä Kelan hoidettavaksi 2017, haasteeksi osoittautui myös se, että Kelan huomioima niin sanottu kohtuuvuokrataso on pienempi toimeentulotuessa hyväksyttävä menona kuin aikaisemmin”, vastaa Espoon kaupungin aikuissosiaalityön päällikkö Tapio Nieminen.

Ollessaan yli vuoden asunnottomana, espoolainen Jenny kiersi majoittumassa erilaisissa asuntoloissa. Nyt hän iloitsee omasta kodista.

”Sain 20 minuuttia aikaa pakata ja lähteä”

Espoolaisella Jennyllä on taustallaan yli vuoden kestänyt asunnottomuus. Hän on ammatiltaan arkkitehti. Vastoinkäymiset alkoivat kasaantua, kun Jenny ei saanut koulutukseensa sopivaa työtä. Kerääntyi velkaa, oli terveys- ja päihdeongelmia. Lopulta tilanne kriisiytyi niin pahaksi, että Jenny sai häädön asunnostaan. Sen jälkeen alkoi kertyä kokemusta asunnottomille tarkoitetuista palveluista ja majapaikoista. Taustalla on myös vakaasti harkiten tehty itsemurhayritys. Sen jälkeen Jenny oli jonkin aikaa psykiatrisessa sairaalassa.

Tilapäismajoituksissa Jenny asusti yleensä asuntoloiden ”märkäpuolella”. Se tarkoittaa majapaikkaa tai asuntolan osaa, minne pääsee myös päihteiden vaikutuksen alaisena. Jenny oli useaan kertaan hoidettavana myös päihteiden käytön katkaisuun tarkoitetussa asuntolassa Empussa.

”Emppu oli hyvä. Olen ollut monesti. Oppiarvoa ja titteliä ei katsota.”

Kurjimmissa paikoissa sai patjan lattialle. Huone piti jakaa useamman kanssa. Omaisuus oli yhdessä kassissa. Paikat olivat tunkkaisia, eikä ikkunoita saanut auki. Huoneessa oli teräksinen wc-pytty ja valvontakameroita joka puolella.

Neppersissä Jennyllä oli oma huone. Hän jäi siellä kiinni päihteiden käytöstä.

”Sain 20 minuuttia aikaa pakata ja lähteä.”

Seuraava osoite oli Olarinluoma. Siellä Jenny vietti pari-kolme kuukautta samassa huoneessa kolmen muun naisen kanssa. Olarinluomassa asuu myös henkilöitä, joilla ei ole riippuvuuksia.

”Ihmisten on hyvä tiedostaa, että asunnottomuuteen ei aina liity päihteidenkäyttöä.”

Neppersissä Jenny alkoi aktiivisesti etsiä omaa asuntoa. Siellä hän sai asunnon etsintään tukea ja neuvoja.

Taiteellinen ja luova Jenny on kerännyt kotinsa seinille taidetta, sekä omaa että muiden. Tapaamisen jälkeen Jenny lähti lausumaan runojaan musiikin säestyksellä.

Lopulta Jennyä onnisti. Hän sai Diakonia-säätiön kautta oman kodin.

”Oma asunto on kaikkein tärkein. Että voi saada raha-asiansa ja muut asiat järjestettyä. Olen niin kiitollinen Diakonia-säätiölle!”

Nykyinen asunto on määräaikainen. Jenny saa asua siinä viisi vuotta.

”Joku elämän notkahdus on käynyt ja asunto on menetetty”

Jannika Erola tekee kahta työtä asunnottomien parissa.

”Ensimmäinen tavoite on aina asunnon saaminen ja asumisen turvaaminen. Tapaamme asukkaita kerran kuukaudessa. Seuraamme vuokranmaksua sekä ohjaamme ja tuemme arjen haasteissa”, kertoo Jannika Erola.

”Kun asukkaat pärjäävät omillaan, puollamme heitä Espoon kaupungille ja Y-säätiölle. Pidemmän aikavälin tavoite on saada pysyvä asunto sitä kautta.”

Diakonia-työssä Jannika Erola on kohdannut eri elämäntilanteissa olevia avuntarvitsijoita. Heistä osa käy töissä.

”Joku elämän notkahdus on käynyt ja asunto on menetetty. Ehkä neljännes on työssä käyviä.”

Onko työ raskasta?

”Joskus, joissain tilanteissa. Välillä kuulee avoimia menneisyyden tilityksiä. Mutta se palkitsee, kun pystyy auttamaan. Olen myös jo oppinut jättämään työasiat pääosin töihin.”

Jannika Erola tekee työkseen niin sanottua kotiin vietävää palvelua Diakonia-säätiön asunnoissa asuville.

”Ihmiset eivät tiedä miten toimia ja minne mennä avun tarpeessaan”

Asuntoja ja majapaikkoja asunnottomille pyrkivät kaupungin lisäksi tarjoamaan useat muutkin tahot, kuten Eedi Asumispalvelut Oy, joka on Espoon Diakoniasäätiön omistama palveluasumista tuottava yhteiskunnallinen yritys.

Eedi Asumispalvelut Oy:n toimitusjohtaja Pilvi Osara on huolissaan toimeentulotukimuutoksen aiheuttamista ongelmista:

”Kun toimeentulotukihakemukset siirtyivät kunnista Kelalle viime vuodenvaihteessa, muuttui samalla myös sosiaalityöntekijöiden työnkuva. Järjestöissä ja yhdistyksissä näkyy, että ihmiset eivät tiedä miten toimia ja minne mennä avun tarpeessaan.”

”Mikä on niiden ihmisten kohtalo, jotka aiemmin saivat sosiaalityöntekijöiltä apua? Minne ne ihmiset häviävät? Nämä kysymykset ovat heränneet täällä ruohonjuuritasolla. Pitäisi osata vaikka valittaa päätöksestä. Se jää tekemättä. Etsivä työ on kolmannen sektorin toimintaa. Tilastofaktaa minulla ei tähän ole, mutta sellainen ilmiö on tullut vastaan.”

Tapio Niemisen mukaan espoolaisen asunnottomuuden suurin ongelma on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute.

Espoo on reagoinut kentällä näkyvään ongelmaan. Kaupunki on perustanut kahden sosiaaliohjaajan voimin toimivan asumisneuvontapalvelun. Sieltä asumisen ongelmiin joutuvat saavat muutakin apua kuin pelkästään vuokranmaksuun liittyen.

Lisäksi kaupunki tekee tiiviisti yhteistyötä eri vuokranantajien kanssa.

”Ei auteta vain jo ongelmiin joutuneita, vaan suunnataan vahvasti paukkuja ennaltaehkäisevään työhön, jotta tilanteisiin voitaisiin tarttua jo ennen isoja ongelmia”, Tapio Nieminen sanoo.

Ennaltaehkäisevää työtä ovat esimerkiksi info-tilaisuudet, neuvonta sekä yhteistyö muiden viranomaisten kanssa.

Espoon kaupunki on mukana valtakunnallisessa asunnottomuuden ennaltaehkäisyn hankkeessa.

”On pystytty lisäämään ennaltaehkäisevää neuvontaa sekä apua ongelmatilanteisiin. Sosiaalitoimen edustaja voi esimerkiksi olla mukana neuvotteluissa asiakkaan kanssa liittyen vuokravelka- tai muihin häiriötilanteisiin. Voidaan esimerkiksi tehdä maksusuunnitelmia rästien maksun suhteen”, Tapio Nieminen kertoo.

Espoon tavoitteena on myös kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen. Yhtenä toimenpiteenä on saada uustuotannosta 150 hajasijoitettua valtion tukemaa vuokra-asuntoa vuoden 2019 loppuun mennessä. Kaupungin vuokra-asunnot, Espoon Asunnot Oy, osoittaa 200 asuntoa vuosittain asunnottomille.

On hyvin tapauskohtaista kauanko espoolainen asunnottomuus keskimäärin kestää. On vuosiakin asunnottomina olevia ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi tilapäismajoituksessa asunnon puuttumisen vuoksi. (Kuvituskuva: Creative Commons CCO)

”Aivan kokonaan asunnottomana siten, että ei ole kattoa pään päälle, on vähemmän ihmisiä ja se on lyhytaikaisempaa. Jollakin yksittäisellä henkilöllä se voi olla oma valintakin, joskin hyvin harvoilla”, Nieminen sanoo.

”Voisin olla vaikka burleskitaiteilija!” 

Vuoden 2017 lopun tilastoinnista selviää, että pitkäaikaisasunnottomuus on edelleen vähentynyt Espoossa, vaikka kokonaisuudessaan asunnottomuus on säilynyt entisellä tasollaan. Ulkona ja ensisuojissa majoittuvien määrä on laskenut ja asunnottomien naisten määrä on hieman laskenut. Myös asunnottomien pariskuntien ja perheiden määrä laski viime vuoden lopun tilastoissa verrattuna vuoteen 2016. Asunnottomista nuorista ja yksin elävistä aikuisista suuri osa majoittui sukulaisten tai tuttavien luona.

Asunnottomien yötä vietetään eri puolilla Espoota 17.10.: Espoonlahdessa, Espoon keskuksessa, Matinkylässä ja Leppävaarassa.  Tapahtuma muistuttaa, että asunnottomia on yhä Suomessa, ja Espoossa.

Entä mitä ja missä Jenny tekee viiden vuoden kuluttua, jos kaikki on mahdollista?

”Olen suosittu estradirunoilija. Pidän omaa blogia. Tarinoita riittää kerrottavaksi. Minulla on monta täyttä muistikirjaa kirjoitettuna. Olen taas alkanut maalata ja piirtää myös. Voisin olla vaikka burleskitaiteilija!”

(Jennyn nimi on muutettu.)

Lisätietoa Asunnottomien yö –tapahtumasta.

Teksti ja kuvat: Minna Branders