Hiki virtaa, sydän pamppailee ja trikoot liimautuvat kiinni ihoon. Musiikki pauhaa, ja juomapulloista haetaan kostuketta tai pientä hengähdystaukoa treenin sykkeessä. Aerobic-tunti on täydessä vauhdissa ja etenee tutulla kaavalla – tädit jaksavat heilua, ja mukaan on eksynyt setiäkin.
Aerobic on vuosikymmeniä ollut synonyymi tehokkaalle treenille, jossa rytminen aerobinen harjoittelu yhdistetään venytys- ja voimaharjoittelurutiinien kanssa. Aerobicissa haetaan maksimaalista tehoa lyhyessä ajassa lihasvoimaan, hapenottokykyyn ja liikkuvuuteen. Aerobic on ryhmäliikuntalaji, jota ohjaa lajiin erikoistunut ohjaaja. Taustalla soi musiikki, ja edessä on peili, josta omaa suoritusta voi tarkkailla ja verrata sitä vieressä hikoilevan kanssasisaren tai -veljen suoritukseen.
Aerobisessa harjoittelussa keho tuottaa ravintoaineista lihastyön vaatimaa energiaa hapen avulla, eli aerobisesti. Harjoittelun tavoitteena on parantaa kestävyyskuntoa, jolla tarkoitetaan elimistön aerobista eli sydän-, hengitys- ja verenkiertojärjestelmän toimintakykyä. Aerobicin keksijänä pidetään amerikkalaista liikuntafysiologi ja lääketieteen tohtori Kenneth Cooperia, joka kehitti liikuntamuodon 60-luvun lopulla astronauteille, joiden aerobista kuntoa haluttiin parantaa nopeasti. Lääkäri Cooper oli havainnut, että vaikka ’nauteilla’ oli paljon lihasvoimaa, he hengästyivät liikaa aerobisissa harjoitteissa – fyysinen kunto ei ollut riittävä avaruuteen.
Muutama vuosi Cooperin The New Aerobics -kirjan julkistamisen (1969) jälkeen tanssipedagogi Jacki Sorensen liitti konseptiin aerobisen tanssin ja menetelmä levisi kaikkialle Yhdysvaltoihin. Siitä alkoi aerobicin voittokulku ympäri maailmaa eikä suosiota vähentänyt Hollywood-tähti Jane Fondan asettuminen sen keulakuvaksi 80-luvulla.
Yli 120 lyöntiä minuutissa
Aerobic sopii kiireisille länsimaisille ihmisille, jotka haluavat nopeaa ja tehokasta fyysisen kunnon nostetta ja kiinteytymistä. Aerobisen harjoittelun aikana sydämen sykkeen tulisi ajoittain kohota yli rasvanpolttosykkeen, joka on yli 120 lyöntiä minuutissa. Tavoitteena on parantaa keuhkojen hapenottokykyä, saada hapekasta verta virtaamaan verisuonissa ja lihaksistossa ja kehittää kaikkien lihasten voimaa. Onnistunut ja säännöllinen aerobinen treeni kiihdyttää kehon aineenvaihduntaa ja edesauttaa rasvan palamista myös levon aikana.
Tehokasta ja koukuttavaa – ongelmana tässä on vain se, että mikäli sydämen syke kohoaa liikaa ja jatkuvasti yli rasvanpolttosykkeen, keho stressaantuu eikä palaudu levon aikana riittävästi. Keho on jatkuvassa stressi- ja suoritustilassa, eikä toivottua tulosta saada aikaiseksi, ei harjoittelun eikä levon aikana.
Hyvä neuvo on kuunnella kehoaan aerobisen harjoittelun aikana, jotta oppii tunnistamaan tason – rasvanpolttotason ja hiukan yli – mitä ei kannata ylittää, jotta ei kuluttaisi rasvan sijasta hiilihydraatteja energiantuotantoon. Ilmiö, johon kaikki aerobicin aktiiviharrastajat ovat törmänneet, on ’ufo olo’ tunnin jälkeen. Huimaa, hikoiluttaa ja syke jumputtaa edelleen korkealla, mikä ei edesauta aerobisen kunnon kehittymistä.
Viesti on selkeä: kuuntele kehoasi ja löydä tasapaino korkean ja matalan sykkeen vuorottelulle treenissä. Ryhmäliikuntaa yli 25 vuotta ohjannut Sanna Ahonen haluaa muistuttaa lajin muutoksesta armollisempaan suuntaan.
– Sellainen järjetön tykittäminen on jäänyt vähiin, ja treeni on mennyt enemmän ’back to basic’ -malliin, jossa haetaan yksinkertaista ja tehokasta liikuntaa ja samalla madalletaan kynnystä tulla tunnille. Myös tavikset uskaltavat aloittaa treenaamisen eikä tarvitse olla superkunnossa, jotta uskaltaa lähteä lajia harrastamaan, Ahonen kertoo.
Voit hukata itsesi tuntien kirjoon
Aerobic-tunnit on jaettu teemojen ja haastavuuden osalta, ja tarjontaa on riittämiin – jopa siinä määrin, että vähemmän lajia hallitseva saattaa hikeentyä tuntien sisältökuvausten monimutkaisuudesta. Kaikilla on englanninkielinen nimike, ja tuntien sisällöt on määritelty pitkälti toimija- ja salikohtaisesti. Teemoja riittää tanssillisesta salsabicistä armybicciin ja väliin mahtuu ties mitä pumppia, corea, bodysteppiä, balancea, barrea, bootya ja trimmiä.
Hätäinen saattaa hermostua turhaan, sillä tuntien rakenne on pysynyt miltei samana vuosikymmeniä: ensin lämmitellään, sitten on aerobinen ja pisin osuus, seuraavaksi tehdään lihasharjoitteita ja lopuksi venytellään. Oli teema mikä tahansa, aina voi jäädä takariviin himmailemaan – ohjaajalla ei ole aikaa käydä katsastamassa jokaista. Ohjaaja Sanna Ahonen näkee tuntikirjon pelkästään myönteisenä asiana.
– Treeni on saanut erilaisia muotoja, ja jokainen voi löytää sanaviidakosta itselleen mieluisan tunnin. Ennen aerobic-nimike jakoi ihmisiä ja vain tietynlaiset ihmiset kävivät aerobicissa. Nyt tuntitarjonta on laaja-alaisempaa ja mennyt kohti yksinkertaista liikkumista, joka on helppoa, tehokasta ja kuntoa ylläpitävää. Tuntinimikkeitä toki on paljon, eivätkä ne välttämättä avaa tuntien sisältöjä tarpeeksi. Aina voi kuitenkin kääntyä henkilökunnan puoleen, jotta löytää omat lempparinsa, Ahonen opastaa.
Luovuudesta lisensseihin
Aerobicin suosion alkuvaiheessa – 80- ja 90-luvuilla – ohjaajilla oli vapaus soittaa omaa musiikkia ja luoda omaperäisiä koreografioita. Asiakkaat etsivät ja löysivät omaan tyyliinsä sopivia ohjaajia, joita seurasivat salilta toiselle: parhaat hittiohjaajat saivat määritellä hintansa, koska heitä seurasivat asiakkaat ja rahavirrat.
Nykyään luovasta freestyle-aerobicistä on siirrytty tietyn kaavan mukaan eteneviin lisenssitunteihin, joissa tehdään pitkään samaa sarjaa – mukaan pääsee helposti, vaikka treenejä jäisi välistä eikä ole edes paikalla kolmen kuukauden putken alkaessa. Tunnetuin konseptitunneista lienee Les Mills, jonka rahaa takova lisenssi on kopioitu ympäri maailman. Ohjaaja Sanna Ahonen näkee lisenssitunneissa myös hyvää, vaikka kokeneempia lajin harrastajia ne saattavat jopa ärsyttää.
– Niillä pyritään takaamaan se, että tuote on identtinen kaikkialla ja asiakas saa saman kokemuksen kävi tunnilla sitten missä tahansa. Ohjaajan näkökulmasta lisenssit helpottavat eikä tarvitse pähkäillä, mitä seuraavaksi teettäisi. Edelleen on paljon sellaisia, jotka rakastavat sitä, että ohjaaja pääsee loistamaan persoonallaan ja luomaan tuntien sisällön vapaasti. Molemmilla on tietty omat hyvät puolensa, Ahonen toteaa.
Lajin monipuolistuminen ja etätreenit ovat pysyviä muutoksia
Koronan myötä ryhmäliikuntayrittäjät ovat jälleen joutuneet miettimään tuntitarjontaa ja teknologia on auttanut koronakurimuksen keskiössä. Sanna Ahosen mukaan lajin trendejä ovat olleet tarjonnan monipuolistuminen ja eri ikäisten asiakkaiden lisääntyminen.
– Ikäskaala on laaja, ja ryhmissä voi liikkua vauvasta vaariin. Paras kehitys on tarjonnan monipuolistuminen, eli kaikkea on tarjolla vasta-alkajasta konkariin. Myös se, että voi liikkua miltei mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, on kehitystä, Ahonen intoilee.
Ohjaajan mielestä ryhmäliikunnassa parasta on aina ollut sen sosiaalisuus.
– Ihmiset tekevät treenin yhdessä, ja siinä on sellaista ryhmädynamiikkaa, mitä ei yksin treenatessa synny. Liikunnan riemu ja yhdessä tekemisen meininki ovat myös ohjaajalle parasta antia, Ahonen kertoo.
Teknologia ja korona ovat kuitenkin muuttamassa lajin sosiaalisuutta, ja virtuaaliset etätreenit ovat tulleet jäädäkseen. Ahonen ei silti usko, että yhdessä hikoilusta tulee historiaa, vaan digitaalisuus antaa vain mahdollisuuden uudistumiseen.
– Erilaisia teknologiajuttuja tulee tietty lisää, ja ihmiset haluavat käyttää älylaitteitaan apuna harjoittelussa. Korona nopeutti striimattujen tuntien kehitystä, ja käyttö lisääntyy niistä pitävien keskuudessa, Ahonen ennustaa.
Katsotaan, miten kehitys vaikuttaa ryhmäliikunnan vetovoimaan. Itse entisenä aerobic-ohjaajana voisin ennustaa, että älylaitteiden äärestä hakeudutaan takaisin sosiaalisen hikoilun pariin, kunhan maailmanlaajuinen pandemia helpottaa ennen seuraavan ilmaantumista.
Kuvat: Pixabay & Unsplash
