(Kuva: Timo Kojo)
28-vuotias Helsingissä asuva Anna-Kaisa Kojo löysi geokätköilyn viisi vuotta sitten ystävänsä kautta.
“Geokätköily on harrastus, jossa harrastajat piilottavat ja etsivät gps-satelliittipaikannuksen avulla rasioita, joita kutsutaan geokätköiksi. Geokätköissä on vihko eli lokikirja, johon löytäjä kirjoittaa nimimerkkinsä ja löytöpäivämäärän.”
Geokätköilyä voi harrastaa oman aikataulun mukaan
Anna-Kaisa kertoo pitävänsä harrastuksesta, koska hän tykkää ulkoilusta.
“Geokätköjä etsiessä löytää usein hienoja paikkoja, joihin ei ehkä muuten tulisi mentyä. Pidän myös siitä, että geokätköt tarjoavat monipuolisesti haastetta. Toiset vaativat kiipeilyä tai ovat muuten haastavassa maastossa, toiset ovat taas niin ovelasti piilotettuja, että niitä on vaikea löytää tai avata. Harrastus on monipuolinen ja sopii kaikille. Sitä voi harrastaa täysin omien mieltymysten ja aikataulujen mukaan.”
Geokätköilyä voi harrastaa yksin tai porukassa. Anna-Kaisa kertoo, että on saanut myös isänsä innostumaan harrastuksesta, ja he tekevätkin yhdessä silloin tällöin koko päivän kestäviä geokätköilyretkiä.
“Useat kaverini harrastavat myös kätköilyä, joten silloin tällöin kätköillään yhdessä.
Uusiin ihmisiin tutustuu miiteissä, joka on myös yksi kätkötyyppi. Olen myös joskus tutustunut toisiin kätköilijöihin, kun satuimme samaan aikaan samalle kätkölle keskellä metsää. Sen jälkeen olemme tavanneet kätköilytapahtumissa.”
Harrastamiseen tarvitsee yksinkertaisimmillaan vain kynän, käyttäjätunnuksen geocaching.com -sivustolle ja jonkin navigointivälineen (gps-laite, puhelin tai kartta).
“Joihinkin haastavampiin kätköihin voi tarvita esimerkiksi kiipeilyvälineet, kahluusaappaita tai uv-lamppua. Peruskäyttäjätunnus ei maksa mitään, mutta noin 35 €/vuodessa maksavalla premium-jäsenyydellä saa enemmän kätköjä etsittäväksi sekä joitain muita ominaisuuksia,” Anna-Kaisa täydentää.
Geokätköilyssä myös kilpaileminen on mahdollista
“Joskus geokätköt esittelevät hienoa maisemapaikkaa tai historiallista kohdetta. Mielenkiintoisia paikkoja on paljon, mutta esimerkiksi Hammastunturin erämaassa vaelluksella löysin kätkön keskeltä tunturia, sen löytääkseen piti patikoida kymmeniä kilometrejä. Hylätyt rakennukset tai luolat ovat myös mielenkiintoisia kätköpaikkoja. Tai saarikätköt, mitkä löytääkseen pitää uida tai soutaa saareen,” kertoo Anna-Kaisa.
“Virallisesti geokätköily ei ole kilpailulaji, mutta on saatavilla kätkölöytöihin perustuvia tilastoja, mikä tekee kätköilystä vähän kilpailullista. Voi vaikka yrittää saada löydön jokaisesta Suomen kunnasta ennen kaveria tai kisailla, kenellä on eniten löytöjä ulkomailta. Kun uusi kätkö julkaistaan, voi kilpailla siitä, kuka kätköilijöistä löytää kätkön ihan ensimmäisenä. Siitä saa FTF-merkinnän (first to find) tilastoihinsa.” kommentoi Anna-Kaisa.
Anna-Kaisa ei itse kumminkaan ota geokätköilyä niin vakavasti, sillä paineeton ja rento harrastaminen on enemmän hänen mieleensä.
(Artikkelikuva: Juho Karvinen)
