Kehyksen ja lasin väliin asetetaan passepartout eli aukkopahvi.

Käsityöammattien katoamisesta puhutaan aika ajoin. Kehruutiellä Helsingin Malminkartanossa katoamisesta ei ole tarvinnut puhua. Lyhyen tien varrelta löytyvät ainakin parturi-kampaamo, ompelimo ja taidekehystysliike.

Kehystämö Galleria Afortessa yrittäjä Tero Grönlund, 64, istuutuu tuoliinsa ja alkaa muistella kuinka hänestä tuli taidekehystäjä.

Tie kehystäjäksi ei suinkaan ollut suora. Kuten niin monilla muillakin, ensin oli kokeiltava jotakin muuta, ennen kuin se oma ja antoisin työ löytyi.

− Ihan ensimmäisenä olin mukana jo lapsena vanhempieni metallialan yrityksessä. Siellä valmistettiin metallialan tuotteita, muun muassa kottikärrynpyöriä.

− Nuorena en ollut ajatellut ollenkaan ryhtyä yrittäjäksi, saati kouluttautua käsityöammattiin. Silloin arvostettiin ihan muita koulutuksia, joten minäkin suoritin korkeakoulututkinnon.

Akateemiselle alalle Grönlund ei kuitenkaan työllistynyt. Viimeinen vakituinen työ oli työvoimatoimistossa.

− Alkoi tuntua siltä, ettei se ole minun juttuni. En oikein tuntenut soveltuvani alalle. Olisihan siinä varmaan ollut valtion pitkä ja kapea leipä, mutta taide kiinnosti yhä enemmän. Aina on kiinnostanut. Olenhan itsekin harrastanut pitkään taidegrafiikkaa.

Kehystäjän työ alkoi sivutoimisena palkkatyön ohessa.

− Opettelin alaa omatoimisesti. Taidekehystäjät ry järjesti kursseja, joilta oppia hain.

Taidekehystäjät ry ajaa kehystäjien asioita ja järjestää alan koulutusta.

Vuonna 1996 Grönlund perusti oman taidekehystämön Vihdin Nummelaan. Sieltä yritys siirtyi Helsinkiin Ullanlinnaan ja edelleen Pikku-Huopalahden kautta Malminkartanoon.

Pienten yritysten ongelmana monesti on yrittäjän riittämättömyys.

− Minäkin olen aika huono tekemään markkinointia ja taloudellinen suunnittelukin tahtoo olla heikkoa. Teen tavallisesti työtä kello 10-18, jolloin liike on auki, mutta tarvittaessa muulloinkin. Kesät ovat yleensä hiljaisempia kuin muu aika. Asiakkaita kyllä käy, mutta lisääkin saisi tulla, sanoo Grönlund.

Työ on vuosien varrella silti ollut mielenkiintoista, kehystäjä kertoo. Asiakkaat ovat vuosien varrella olleet erilaisia ja jokainen omanlaisiaan − yrityksiä, taiteilijoita ja yksityisiä ihmisiä. Moni vain on kävellyt ovesta sisään ilman kummempia yhteydenottoja ennakolta.

− Parasta tässä ammatissa onkin käsityön lisäksi työn suunnittelu asiakkaan kanssa. Se, kun hänen kanssaan tarkkaan valitaan kehys, jotta itse taideteos pääsisi hyvin esille. Hyvän työn kun voi latistaa huonolla kehyksellä. Tai myös ennestään parantaa valitsemalla näyttävä kehys, Grönlund tähdentää.

Listaleikkuri eli giljotiini, jolla leikataan kehyslistat haluttuun mittaan.

Öljyvärimaalaukset nimenomaan viimeistellään kehyksellä − ilman lasia, toisin kuin akvarellit, pastellit ja grafiikat sekä valokuvat. Ne kehystetään lasin alle ja niihin asiakas valitsee kehyksen lisäksi myös teoksen ja lasin väliin asetettavan passepartout-pahvin eli aukkopahvin. Valokuvissa voidaan käyttää myös suojalaminointia aukkopahvin ja lasin sijasta.

− Valokuvien kehystäminen on yleistynyt viime aikoina, Grönlund sanoo.

− Mutta muutakin voi kehystää kuin taideteoksia ja valokuvia. Olen esimerkiksi kehystänyt jääkiekkoilija Jere Lehtisen pelipaidan Hartwall Areenalle.

Vuoden kuluttua Grönlund on aikeissa jäädä eläkkeelle, mutta on ajatellut jatkavansa kehystämistä pienemmässä mitassa.

− Eläkeläisenä voin jatkaa kehystystyötä ilman paineita, kun tästä työstä edelleen pidän, hän sanoo.

Teksti ja kuvat: Aki Korhonen