Kuva: Markus Kauppinen, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Santtu_Raitala.jpg
Voimakkaasti kihartuvat hiukset ja hopeanharmaa ajotakki olivat nuoren pojan tuntomerkit. Hänestä pystyi käyttämään adjektiivia luonnonlahjakkuus ja kun hän antoi kommentteja, ei olisi uskonut hänen olevan aivan poikanen. Nyt hän on ajanut yli kuusi miljoonaa euroa hevosenomistajille ja hänet on palkittu Vuoden raviurheilijana kaksi kertaa.
Santtu Raitala, 29, istuu haastattelun alkaessa hevosen kärryillä, missäs muuallakaan. Sain unisen miehen kiinni jo aamupäivällä, mutta hän pyysi aikaa herätä. Raskas työ vaatii hyvät yöunet. Hän pitää kuitenkin sanomisistaan kiinni ja soitti kohteliaasti takaisin.
Vuodessa Raitala istuu autossa noin 130 tuhatta kilometriä. Hän asuu Peningin kylällä Pihtiputaan pohjoispuolella. Vaikka työpäiviä on vuodessa reilut 300, ei hänellä ole aikomusta muuttaa lähemmäksi työmaitaan. Koko elämänsä Pihtiputaalla asunut Raitala arvostaa kotipaikkansa yhteishenkeä. Hän on tunnettu kotikylässään ja valittu vuonna 2019 Vuoden Pihtiputaalaiseksi.
Mikä sai valitsemaan raviurheilun?
“Minua on aina kiehtonut hevonen”, saan vastauksen kuin apteekin hyllyltä.
Raviohjastajan ammatti oli ollut mielessä, mutta fiksuna nuorena miehenä hän ymmärsi, että leipä voi olla tiukassa. Selvästikään lukiota ei ole turhaan käyty. Jääkiekkoa ja lentopalloa hän on pelannut, mutta ei ikinä totisesti.
Raitalan perheellä sekä perhetutuilla on aina ollut hevosia. Perhetutuilla hän tarkoittaa Ihalaisen perhettä lähes naapurista. Martti Ihalaisen, hänen tyttärensä Jutta Ihalaisen sekä vävy Antti Ojanperän merkitys Raitalan uralla on ollut suuri. Arvostus heitä kohtaan huokuu läpi hänen puheistaan. Eikä Raitalan tarvitse miettiä vastausta uran kohokohdasta, kun hän mainitsee kuninkuuden voittamisen Evartilla viime kesänä.
Ihalaisen perheen lisäksi hän mainitsee esikuvakseen seitsemän kertaa vuoden ohjastajana palkitun Mika Forssin.
“Nyt voin sanoa sen ääneen, kun Mika kilpailee nykyään Ruotsissa. Hän on ollut aina kiva ja olen saanut häneltä paljon oppia”, Raitala kiittää.
Ei mitään vasemmalla kädellä
Kun kysytään mielipidettä ohjastajakollegalta, selviää, että Raitala tekee kotiläksynsä hyvin.
“Santtu perehtyy lähtöihin huolella ja hänellä on hyvät hoksottimet. Hän kunnioittaa kilpakumppaneita, eikä narise turhasta. Hän on paha vastus radalla, mutta sympaattinen kaveri radan ulkopuolella”, toteaa Jarmo Saarela, yksi Suomen ahkerimmista raviohjastajista hänkin.
Raitalaa kiinnostaa myös ravihevosten valmentaminen, mutta tällä hetkellä hän haluaa keskittyä yhteen asiaan kunnolla.
Elämää raviradan ulkopuolella
Lomaa ei ole helppo sijoittaa ravikalenteriin, mutta sellainen on joka vuosi pidettävä.
“Yleensä loma ajoittuu vuodenvaihteen tienoille ja silloin lähdetään kavereiden kanssa etelänlomalle. Tänä talvena loma oli vähän erilainen. Olin tässä kotosalla ja otin rennosti”, ahkera reissumies Santtu tuumaa.
Tulevaisuudessa hän haluaisi löytää balanssin työ- ja siviilielämän välille.
“Tällä hetkellä työnteko on niin kokonaisvaltaista, että on vaikea päästä normaali-ihmisen rytmiin”, Raitala kuittaa kysymykseni tulevaisuuden haaveista.
Tavaramerkiksi on vaihtunut punainen ajonuttu. Kohtelias ja kunnioittava hän on edelleen. Yhden epäkohdan vanhempi ohjastaja kuitenkin löytää.
“Eihän meistä kukaan ole täydellinen. Santtukin ajaa nykyään mersulla”, Jarmo Saarela sivaltaa.
Pikkupoikamainen nahistelu ohjastajien automerkeistä, tuskin ikinä loppuu pukuhuonekeskusteluissa.
Teksti: Nelly Korpikoski
Kuvat: Markus Kauppinen, CC BY-SA 4.0
Etusivun kuva: Markus Kauppinen, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Raskolnikov_Frido_and_Santtu_Raitala.jpg
