Sofia, 22, on Helsingissä asusteleva tavallinen nuori nainen. Hän on työskennellyt neljä vuotta kaupassa. Ensin hän oli töissä maaseudulla kyläkaupassa ja nyt Helsingissä Alepassa, joka on auki läpi vuorokauden. Pohjakoulutuksena hänellä on peruskoulu ja lukio.
Vaikka Sofian isoisä on entinen kaupan alan yrittäjä, hän kokee, että innostus tähän työhön on tullut muualta.
‘’Serkku ehdotti, että voisin hakea kauppaan töihin’’, kertoo Sofia.
Hän halusi tienata taskurahaa koulun ohella.
Mysteerishoppaajalta 100 %
Sofian mielestä parasta kyseisessä työssä on työkaverit, hyvä yhteishenki ja hetket, jolloin asiakkaan saa hymyilemään. Lähipiirin suhtautuminen hänen työhönsä on ollut vähintään neutraalia, jopa positiivista. Hän ei ole koskaan saanut kuulla alentavia kommentteja työstään.
Tähtihetkekseen Sofia sanoo tilanteen, kun hän sai mysteerishoppaajalta sata prosenttia. Mysteerishoppaajat tekevät testikäyntejä ja arvioivat saamaansa palvelua. Luonnollisesti myös mokia on sattunut matkan varrella. Tunnollisena työntekijä Sofia kertoo, kuinka hänelle tuli paha mieli, kun hän pakkasi väärät tuotteet ‘’mummokassiin’’. ‘’Mummokassit’’ ovat etukäteen tilattuja ruokakasseja, jotka kaupan myyjät pakkaavat ja toinen taho kuljettaa ne tilaajalle. Usein tilaajat ovat vanhuksia.
Jokaisessa työssä on sekä plussat että miinukset. Yhtenä plussana Sofia pitää, että työt eivät seuraa kotiin. Kaupassa työskentely on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Päivän aikana saa nostella paljon painavia laatikoita ja askeleita kertyy sen verran, että illalla ei tarvitse enää lenkille lähteä. Kyseessä on myös todella sosiaalinen ammatti.
‘’Introverteille työ on raskaampaa’’, sanoo Sofia.
Lisäksi näpistelijät tuovat oman mausteensa päivään.
Turvallisuus etusijalla
Näpisteleviä ihmisiä asioi kaupassa jopa päivittäin.
‘’He ovat 18-60 vuotiaita’’, Sofia arvioi.
Tavallisimpia näpistyksen kohteita ovat alkoholi, karkit ja eväsleivät. Sofia on saanut kiinni ihmisiä näpistyksistä. Kerran hän oli kassalla, ja eräs henkilö yritti kävellä piilottelematta lavallinen olutta käsissä ulos kaupasta. Sofian on joutunut myös uhkaaviin tilanteisiin työuransa aikana. Päihtynyt henkilö oli saapunut kauppaan ilman rahaa. Häntä oli pyydetty poistumaan, mutta oli silti palannut takaisin kauppaan puukko vyöllä. Heti, kun Sofia huomasi tilanteen, hän ilmoitti siitä työkaverilleen. Yhdessä he ilmoittivat paikalla olevalle vartijalle tilanteesta ja henkilö poistettiin kaupasta. Kaupan työntekijät pyrkivät aina sekä asiakkaiden että omaan turvallisuuteen.
Hienoja hetkiä
Kaupassa on myös paljon hyvin hetkiä.
‘’Suurin osa asiakkaista ovat ihania ja ystävällisiä’’, muistuttaa Sofia.
Asiakkaat ovat todella kiitollisia, jos heitä auttaa esimerkiksi kauppakassien pakkaamisessa. Sofia kertoo, että ihanimpia hetkiä ovat ne, kun pääsee rupattelemaan asiakkaiden kanssa. Näitä hetkiä hän toivoisi lisää hektiseen kaupan alaan.
Töiden ohella Sofian myös opiskelee päämäärätietoisesti lääketieteen pääsykokeeseen. Hän toivoo pääsevänsä mahdollisimman pian kouluun, vaikka työt Alepassa ovatkin mieluisia. Kymmenen vuoden päästä Sofia näkee itsensä tekemässä lääkärin töitä, hänellä on kaksi koiraa ja omakotitalo.
