Eräänä torstai-iltana kävin tutustumassa Lähi-itä-tyyppiseen ravintolaan, johon olin seuraavana päivänä eli perjantai-iltana menossa töihin. Omistaja vaikutti mukavalta ja paikka erittäin viihtyisältä.
Juuri ennen kun olin menossa paikalle, viestittelin ystäväni kanssa, ja hän kysyi “oletko oikeasti menossa sinne? Se omistaja on ihan hullu. Mä tein siellä 18-vuotiaana yhden työvuoron ja lähdin itkien”.
Tämä oli aika hälyttävää, sillä tuo ystäväni on erittäin kovakuorinen ja hänelle ei ryppyillä. Totesimme kuitenkin, että hänen tapauksestaan oli jo 15 vuotta, joten ehkä asiat ovat muuttuneet.
No eipä ollut. Kyseessä oli elämäni pisimmät neljä tuntia. Minua nöyryytettiin, alistettiin ja niskaani hengitettiin koko ajan. Onneksi en ole herkkä ja tiesin, että tein parhaani. Mielestäni asiakkaiden tyytyväisyys on pääasia, ja se toteutui.
Myönnän, että yhdessä vaiheessa meinasi kyyneleet tulla silmiini turhautumisen takia, sillä kaikki, mitä tein pöydän kattamisesta ruoan pöytään viemiseen, oli väärin. Rauhallisuus on hyveeni, kaikkiin moitteisiin totesin vain “okei joo”, ja ainoa, mistä sainkin kehuja tuon päivän mittaan, oli nöyryyteni.
Olen työskennellyt lähes kymmenen vuotta ravintola-alalla, mutta en ollut ikinä kokenut vastaavaa.
Työterveyslaitos kirjoittaa sivuillaan “työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa”.
Tämä on aina ollut minulle itsestäänselvyys, ja olen siitä onnekas, että olen aina työskennellyt paikoissa, joissa on todella tiivis työyhteisö ja viihtyisä ilmapiiri.
Mietin vain, että miten ihmiset voivat työskennellä noin negatiivisessa ilmapiirissä päivittäin. Näin, kuinka työntekijöitä nöyryytettiin ja heille huudettiin asiakkaiden edessä. Tilanne oli hyvin kiusallinen sekä työntekijöille että asiakkaille.
Tällä hetkellä minun ei onneksi tarvitse ottaa vastaan mitä tahansa paskaduunia, joten kyseiseen paikkaan ei tarvitse enää astua jalallanikaan. Toki lähdin sieltä asiallisesti, otin vuoron päätteeksi haukut vastaan, ja ilmoitin seuraavana päivänä että “kiitos mahdollisuudesta työskennellä kanssanne ja kaikkea hyvää ravintolallenne, mutta valitettavasti en koe olevani sopiva työntekijä teille”.
Ennen tätä
en ollut edes tajunnut, miten suuri merkitys työyhteisöllä on viihtyvyyden ja
työssäjaksamisen kannalta. Tiedostan kuitenkin, että kaikilla ei ole
välttämättä varaa valita unelmatyöpaikkaa, joten on tärkeää antaa kehuja ja
kannustaa, puhaltaa yhteen hiileen ja opettaa sekä työntekijöitä että
esimiehiä.
Ihminen viettää tilastokeskuksen mukaan noin 30 vuotta elämästään töissä, joten on tärkeää tehdä siitä kaikille mielekästä ja puuttua mahdollisiin epäkohtiin. Hyvä työilmapiiri vaatii hyvää johtamista.
