Kurditaustainen Anter Yasa oli vasta neljävuotias, kun hän pakeni äitinsä kanssa Turkista poliittisia vainoja. Yasan kemisti-isä vangittiin hänen kirjoitettuaan novelleja kurdiksi, ja hänen äitinsä oli vaarassa joutua myös vankilaan niin sanotun petikumppanilain takia. Lain varjolla rikokseen tuomitun ihmisen kumppanin voi vangita, vaikka hän ei olisi itse syyllistynyt rikokseen. 

Kulttuuriseksi muslimiksi itsensä identifioiva Yasa ei ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen, mutta kutsuu itseään silti ex-muslimiksi. Pari vuotta sitten hän päätti perustaa Sekulaarit maahanmuuttajat -yhdistyksen.

 “Idea yhdistyksen perustamiseen lähti siitä, että me samanmieliset sekulaarit saisimme toimillemme jonkinlaista legitimiteettiä. Toimintaamme kuuluu keskustelutuokiot järjestön jäsenten kesken. Sen lisäksi neuvomme muun muassa ateistinuoria, joiden ongelmana on uskovaisen perheen elämän pyöriminen islamin ympärillä. Ensimmäinen neuvomme näille nuorille on olla tekemättä ateismista liian julkista, sillä siitä seuraa ongelmia, jotka haittaavat heidän elämäänsä. Järjestön toiminta on täysin luottamuksellista”, Yasa aloittaa.

Yasan mukaan yhdistys ei saanut perustamisvaiheessa mitään huomiota, eikä saa sitä nytkään. 

“Ilmapiiri tuntuu olevan sellainen, että kaikkea islamiin liittyvää hyssytellään, eikä varsinkaan huonoista puolista saa puhua. Järjestöllä on ollut myös omat sisäiset ongelmansa jäsenten kesken sekä ongelmia muiden järjestöjen kanssa, jotka epäilevät meidän motiivejamme tai eivät itse usko islamin huonoihin puoliin. Järjestöllä ei ole minkäänlaista rahoitusta, ja mediaa toimintamme ei kiinnosta!”, hän jatkaa.

 Motivaatio aktivismiin löytyy itse kenttätyöstä

Järjestö ei ole ainoa, joka kohtaa vastustusta. Yasa on itse oman aktivistiuransa aikana kohdannut voimakasta vastarintaa tuodessaan kantojansa julki ja raportoidessaan havaitsemiansa epäkohtia. Motivaatio jatkaa työtä ei ole hävinnyt vastarinnasta huolimatta.

 “Vaikka en ole kovin uskonnollinen, Jeesus sanoi sen parhaiten: “Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä”. Minun on vain jatkettava, vastustuksessa kyse on kuitenkin pohjimmiltaan tietämättömyydessä. Olen huomannut, että ensin he ovat sanomaani vastaan, mutta pikkuhiljaa mielipiteet muuttuvat myönteisemmiksi.” 

Vaikka Yasa käsittelee hyvin tulenarkoja yhteiskunnallisia aiheita, hän ei koe kenenkään rajoittaneen ilmaisunvapauttaan.

 “Välillä tietenkin on tullut epäilyjä esimerkiksi uskonnonvapauden rikkomisesta ja kunnianloukkauksesta. Olen ollut viimeiset kaksi vuotta rikostutkinnassa sen jälkeen, kun paljastin lelusalakuljettaja Rami Adhamin kytkökset islamisteihin. Adhamin mukaan olen loukannut hänen kunniaansa.”

Syyttäjä päätti 12. marraskuuta 2019 nostaa Yasaa vastaan kunnianloukkaussyytteen liittyen lelusalakuljettaja Adhamin tapaukseen.

 “Kun Adhamia koskevat paljastukset tulivat julki, media ei maininnut minua lähteenä, joten kun kutsu poliisilaitokselle tuli, olin vain tuntematon kaveri joka oli vihapuhunut muslimista. Jos olisin ollut julkisuudessa lähteenä, joka toi nämä tiedot julki, syytesuojani olisi saattanut olla parempi.” 

Yasan valmistellessa SDP:n kansanedustaja Hussein Al-Taeeta koskevia paljastuksia tämän vuoden huhtikuussa, hän otti opikseen kokemastaan ja odotti vaalien jälkeiseen päivään ennen kuin julkaisi ensimmäiset tietonsa koskien Al-Taeen antisemitistisiä ja seksuaalivähemmistöjä parjanneita kirjoituksia sosiaalisessa mediassa.

“Odotin vaalien yli, koska kansanedustajana Al-Taeen julkinen arvostelu on sallittua toisin kuin yksityishenkilönä. Näin ollen hän ei voinut syyttää minua rikosoikeudellisin perustein”, Yasa selventää.

 “MTV kirjoitti minusta, että odotin tietojen julkaisua siksi, ettei  perussuomalaiset voittaisi vaaleja, mutta tämä oli vain osasyy. Pääsyy oli itseni suojelu. Perussuomalaiset taas kritisoi minua tietojen pimittämisestä, vaikka minä olin se henkilö, joka tiedot toi julki. STT pimitti näitä tietoja kahdeksan kuukauden ajan.” 

Yasa jatkoi Al-Taeen julkaisemaan vihapuheeseen liittyvien tietojen julkaisemista vaalien jälkeen sitä mukaa, kun uutta tietoa tuli. 

“Pidin huolen siitä, että media mainitsee minut lähteenä, jotta voisin parantaa syytesuojaani. Alunperin Iltalehden kirjoittaessa Al-Taeesta minua ei mainittu sanallakaan, mutta tekstit oli kopioitu suoraan blogistani. Jouduin itse soittamaan perään ja kertomaan, että lähteet täytyy mainita. Iltalehden nostettua nimeni julkisuuteen Yle mainitsi osuuteni Rami Adhamia koskeneessa tapauksessa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Tähän päivään mennessä yksikään Ylen toimittaja ei siltikään ole ollut suoraan minuun yhteydessä”, Yasa taustoittaa.

Kuva: IG @anteryasa

 Vastustus ylittää puolue- ja ideologiset rajat

Yasa ei ole yksin työnsä varjopuolien kanssa. Ex-muslimit ja liberaalit islamia kritisoivat henkilöt, kuten neurotieteilijä ja filosofi Sam Harris, evoluutiobiologi Richard Dawkins ja entinen ääri-islamisti Maajid Nawaz kohtaavat samoja ongelmia kuin hän.

“Puoluepoliittisesti katsottuna vasemmiston mielestä olemme äärioikeistoa, koska kritisoimme islamia, ja oikeiston silmissä olemme pahoja, koska olemme joko itse maahanmuuttajia tai puolustamme maahanmuuttoa. Meillä ei ole poliittista kotia. Olen itse ollut politiikassa mukana niin SDP:ssä, vasemmistoliitossa kuin perussuomalaisissa, mutta jokaisella puolueella on omat ongelmansa integroituneen sekulaarin maahanmuuttajan kanssa.”

Yasan mielestä perussuomalaiset on puolueena hyvin polarisoitunut, heillä on riveissään sekä rasisteja että liberaaleja. 

“Perussuomalaisia yhdistävät poliittinen epäkorrektius sekä halu kritisoida islamia. Jätin puolueen kuitenkin juuri rasismin takia sekä siksi, että olen itse humanitäärisen maahanmuuton kannalla. Meillä täytyy olla toimiva pakolaisjärjestelmä”, Yasa perustelee.

SDP:n riveissä Yasasta tehtiin epäluottamusäänestys Adham-paljastusten jälkeen. Vasemmistoliitossa ongelmaksi muodostui puolueen suhtautuminen islamia kritisoiviin yksilöihin

 “Vasemmistolaisten ongelma on se, että he näkevät islamin uhriasemassa olevien muslimiraukkojen uskontona, vaikka mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Islam on Lähi-idässä valtaapitävä elin, ei heikossa asemassa olevan vähemmistön uskonto. Tästä syystä islamia on pakko voida kritisoida”, Yasa peräänkuuluttaa.

Yasa julkaisi islamkriittisiä kirjoituksia, koska hän itse on pakolainen islamilaisesta kulttuurista ja kasvanut islamin vaikutuksen alla. 

“Vasemmisto vaatii, että islamiin kohdistuva kritiikki tulee islamin itsensä sisältä, mutta kun minä tässä asemassa kritisoin islamia, sitä ei siltikään sallita. Missä on vasemmiston arvot sen suhteen, että vähemmistöön kuuluvia tulisi kuunnella?”, Yasa ihmettelee.

“Maajid Nawaz on kehittänyt termin taantumuksellinen vasemmisto, sillä taantumuksesta tässä perimmiltään on kysymys. Ihmiset eivät tiedä, mistä puhuvat, ja islamin haittapuolia ei ole itse koettu. Kun kristinuskoa ja islamia verrataan suhteellisesti, mielikuvat uskonnoista eroavat. Kun kristinusko mainitaan ääneen, tulee kuva ultraliberaalista luterilaisesta kirkosta, joka on Pride-kulkueessa mukana vaatimassa tasa-arvoisia ihmisoikeuksia. Missä imaamit ovat? Tietyt ihmiset eivät ymmärrä, että minä olen muslimimaailman supersuvakki, mutta täällä jostain syystä minut leimataan äärioikeistolaiseksi.”

Vaihtoehtoisia lähestymistapoja pakolaiskriisin purkamiseksi ei oteta vastaan

Yasa ei ole aktivisti ainoastaan silloin, kun kyse on Suomen sisällä tapahtuvista asioista. Hänen huolenaan ovat myös pakolaiset, jotka eivät pääse Eurooppaan asti. Ongelman ytimessä ovat lähtömaiden kaameat oltavat.

“Kun puhun Lähi-idän muslimien auttamisesta paikan päällä sen sijaan, että ihmiset joutuisivat pakenemaan kodeistaan tullakseen autettaviksi, minut leimataan itsekkääksi. Olenkin paha maahanmuuttaja, joka haluaa sulkea muilta mahdollisuuden pelastua.”

Yasa ajattelee, että on tärkeää auttaa lähtömaita saavuttamaan sellainen tila, että ihmiset eivät joutuisi pakenemaan omista kodeistaan. 

“Kritiikittä pakolaisuuden puolesta puhuvilla tuntuu olevan ylemmyydentunne siitä, että koko muu maailma on menetetty, ja länsimaat ovat se valonkantaja, joka pelastaa kaikki ottamalla jokaisen pakolaisen tänne”, Yasa sanoo.

Yasa painottaa, etteivät ihmiset todellisuudessa halua lähteä kodeistaan. 

“He päätyvät pakolaisiksi omasta tahdostaan riippumatta. Eurooppaan asti eivät kuitenkaan pääse he, jotka apua eniten tarvitsevat. Pakolaisena Eurooppaan saapuvalla saattaa olla muut motiivit kuin esimerkiksi vainot omassa kotimaassaan, ja Eurooppaan pääsee todennäköisimmin rahan avulla.”

 “Ei äiti olisi halunnut lähteä kotoaan. Emme kuitenkaan tule köyhistä oloista, meillä oli rahaa ostaa väärennetyt passit ja ottaa yhteyttä ihmissalakuljettajiin. Emme olisi päässeet pois Turkista muulla tavalla. Kun saavuimme Suomeen, äiti kertoi että passimme olivat väärennetyt ja haemme turvapaikkaa.”

Aktivismin hyvät puolet ylittävät huonot

Julkisuuden henkilönä Yasa altistaa itsensä luonnollisesti myös julkiselle kritiikille. Kun aiheet, joista hän puhuu, ovat erityisen herkkiä ja saavat ihmisissä aikaan voimakkaita tunnereaktioita, se näkyy myös hänen saamassaan kritiikissä.

 “Pahinta on demonisointi. Kun minusta tehdään sellainen tyyppi, joka en ole. Jokainen, joka on istahtanut alas ja keskustellut kanssani edes viiden minuutin ajan ymmärtää, kuka oikeasti olen. Mutta tämä on se hinta, jonka maksan julkisuudesta”, Yasa huokaa.

 “Ennen taistelin kaikkea tätä vastaan, mutta tajusin, että se näyttäytyy vain tekosyiden keksimisenä. Kaivoin itselleni vain syvempää ja syvempää kuoppaa ja lopulta masennuin vuosiksi. Nykyään otan mieluummin sen asenteen, että minua ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat. Minä teen, mitä minä teen. Olen oppinut siihen, että ne ihmiset, jotka minua vihaavat, vihaavat minua joka tapauksessa. Heille ei kannata antaa hirveästi tilaa ajatuksissa.”

 Aktivismi tuo kuitenkin elämään sellaista sisältöä, jota harvat pääsevät kokemaan.

 “Aktivismi on elämäntyö. Perheessäni ja suvussani kaikki ovat olleet jollain tasolla poliittisesti aktiivisia, heidän joukossaan on kirjailijoita, professoreita ja opettajia. Oma avovaimoni joskus sanoi, että ‘Anter, sä olet melkeinpä syntynyt aktivistiksi’. Aktivismi ruokkii alkukantaista nälkää, ja tarjoaa merkitystä elämälle”, Anter Yasa summaa.