Meille kaikille on lapsesta asti opetettu ajatusmaailma, että on aikuisten tehtävä huolehtia lapsista. On aikuisten tehtävä suojella lapsia sekä yrittää parhaansa mukaan kasvattaa heidät niin, että he voisivat nauttia lapsuudestaan mahdollisimman paljon.
Näin ei kuitenkaan aina ole. Nykypäivänä lukuisat tekijät ovat antaneet syyn epäillä aikuisten suojelukykyä liittyen lasten turvalliseen arkeen. Pelkkä puhe sekä parannusehdotukset eivät enää riitä, tarvitsemme tekoja.
Kerronkin tässä ainoastaan pari esimerkkiä.
Kun lapsi joutuu oman perheensä väkivallan kohteeksi
Suomen rikoshistorian iljettävimmän murhan uhri, Vilja-Eerika oli kahdeksanvuotias, kun hänen oma isänsä sekä äitipuolensa riistivät häneltä raa’asti hengen toukokuussa 2012.
Vilja-Eerika eli synkän lapsuuden joutuessaan vuosien ajan isänsä sekä äitipuolensa henkisen sekä fyysisen väkivallan kohteeksi.
Lopulta pieni lapsi kuoli tukehtumalla.
Vilja-Eerika oli ollut lastensuojelun asiakkaana jo puolitoistavuotiaasta lähtien.
Tytöstä tehtiin koko hänen lyhyen elämänsä ajan lukuisia lastensuojeluilmoituksia esimerkiksi koululta, mutta myös biologisen äidin puolelta, joka oli huolissaan lapsensa hyvinvoinnista. Lastensuojeluilmoitukset tehtiin Vilja-Eerikan ulkoisten vammojen, kuten mustelmien, ruhjeiden sekä hiustenlähdön perusteella.
Vilja-Eerika oli sijoitettuna biologisen isänsä luokse, jossa asui myös hänen uusi vaimonsa eli Viljan äitipuoli.
Viljan biologinen äiti yritti saada lapsensa huoltajuutta takaisin itselleen, mutta sitä ei hänelle myönnetty, koska lastensuojelu ajatteli kaikesta huolimatta, että viljan on parempi asua isänsä luona.
Molemmilla vanhemmilla oli ollut päihdeongelmia, mutta Viljan isä oli ollut kauemmin ilman päihteitä kuin äiti. Tästä syystä lastensuojelu oli sitä mieltä, että Viljan on parempi asua isänsä ja äitipuolensa kanssa.
Viljan uusi äitipuoli valehteli pitkään oman nimensä, ammattinsa sekä kansalaisuutensa. Äitipuoli väitti kaikille olevansa ranskalais-marokkolainen lääkäri Nadja Berough.
Hän kuitenkin oli täysin suomalainen nainen nimeltään Sirpa Laamanen eikä hän ollut lääkäri. Tarina kuitenkin kuulosti lastensuojelun korviin uskottavalta ja vaikutti myös Viljan sijoittamiseen. Laamanen valehteli myös omalle puolisolleen eli Viljan biologiselle isälle täysin samat asiat.
Vaikka Viljasta tehtiin lukuisia ilmoituksia, joista kävi ilmi tyttöön kohdistunut väkivalta isän ja äitipuolen luona, ei lasta sijoitettu takaisin äitinsä luokse.
Äidin luona vammoja ei enää ollut
Vilja-Eerika sai muutaman kerran olla äitinsä luona noin kuukauden ajan ja tämä oli niinsanottu kokeilujakso, miten elämä äidin kanssa sujuu.
Joka kerta, kun Vilja asui hetken äitinsä kanssa, ei tytölle ilmestynytkään enää mitään ulkoisia ruhjeita.
Kaikki merkit viittasivat siihen, että tytön kaltoinkohtelu tapahtui nimenomaan isän puolelta. Tulee helposti tunne, että tytön kaltoinkohtelu sekä pahoinpitely on salaisesti “hyväksytty” lastensuojelussa.
Lastensuojelu sivuutti Vilja-Eerikan tuskan
Vilja-Eerikan tapauksessa lastensuojelu viivytti sekä laiminlöi jatkuvasti Viljaan kohdistuvia lastensuojeluilmoituksia. Viljan viimeisinä elinkuukausina äiti pyysi jatkuvasti lastensuojelua selvittämään tytön mustelmien sekä muiden ulkoisten ruhjeiden syytä, mutta lastensuojelu ei ottanut tapaukseen kantaa. Vilja-Eerikan tapauksessa kaksi sosiaalityöntekijää saivat tuomiot tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Sosiaalityöntekijät selvisivät pelkillä sakkorangaistuksilla, vaikka syyttäjä oli hakenut heille ehdollista vankeutta.
Syytteet hylättiin, koska sosiaalityöntekijä on sanojensa mukaan menettänyt tapahtuman takia terveytensä sekä työkykynsä. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, että 8-vuotias lapsi menetti henkensä.
Omat kaverit tappoivat väkivaltaisesti
Toinen tuoreempi järkyttävä tapaus on 16-vuotiaan teinipojan murha, joka tunnetaan nimityksellä Koskelan teinisurma. Uhri oli 16-vuotias teinipoika, joka murhattiin erittäin väkivaltaisella tavalla joulukuussa 2020.
Teinipojan murhasivat hänen kolme 16-vuotiasta kaveriaan.
Poikaa oltiin kiusattu henkisesti sekä fyysisesti jo monien kuukausien ajan. Tämänkin tapahtuman uhri oli lastensuojelun asiakas.
Kirjassa kerrottiin, että useimmiten, kun pojat kiusasivat uhria sekä pahoinpitelivät häntä, he olivat päihtyneitä. Kiusaajat olivat muun muassa nähneet Youtubesta
UFC- videoklippejä. UFC on väkivaltainen vapaaottelulaji ja pojat halusivat kokeilla näitä kamppailuliikkeitä uhriin.
Kiusaajat kuvasivat kaikki väkivallanteot puhelimillaan, joista saatiin myöhemmin täydelliset todistusaineistot tapahtuneesta ja kaikki pojat saivat vankeustuomiot.
Miten pojan pahaa oloa ei voitu nähdä tai miksei siihen puututtu?
Yksikin puhelu olisi voinut pelastaa
Kirjassa mainittiin, kuinka yhtenä perjantai-iltana, kun uhria jälleen pahoinpideltiin, käveli tekopaikan ohi aikuinen nainen. Nainen näki pahoinpitelytilanteen ja kutsui lähellä asuvan siskonsa paikalle. Kiusaajat saivat kuitenkin puhuttua naiset ympäri ja häädettyä heidät pois.
Selvää tässä kuitenkin on se, että ensimmäisenä paikalle tullut nainen on kyllä tajunnut jonkin olevan selvästi pielessä.
Ohikulkija kuitenkin uskoi mieluummin alaikäisten poikien vakuuttelua, joiden käytös epäilytti jo valmiiksi, sen sijaan että olisi soittanut apua. Tämä pieni soitto olisi voinut olla pojan pelastus, mutta sitä ei tehty.
Lastensuojelu ei lähde etsimään kadonnutta nuorta eikä poliiseilla riitä resurssi
Viimeisenä kohtalokkaana perjantai-iltana, kun teinipojalta riistettiin henki, lastensuojeluyksikössä huomattiin,ettei uhri saapunut paikalle sovittuna kellonaikana. Lastensuojelu teki heti päätöksen, että poika on ottanut “hatkat”, eli karannut omasta tahdostaan eikä häntä lähdettäisi etsimään. Vanhemmat etsivät poikaansa ja pyysivät lastensuojelua auttamaan etsinnöissä, mutta lastensuojelun yleisiin käytäntöihin kuuluu, ettei hatkoille lähtenyttä nuorta lähdetä varta vasten etsimään.
Hatkoille lähtemiselle ei ollut mitään todisteita, mutta oletus oli, että nuori on vapaaehtoisesti lähtenyt tässä tapauksessa.
Myöskään poliisi ei lastensuojelun asiakkaita yleensä lähde erikseen etsimään, sillä heidän resurssinsa eivät siihen riitä.
Tässä tapauksessa kuitenkin pojan henki oltaisiin voitu saada jopa vielä pelastettua, mikäli lastensuojelu olisi lähtenyt mukaan etsintöihin saman tien sekä poliisi osallistunut pojan löytämiseen.
Vasta teini-ikäinen poika koki pitkäkestoisen sekä äärimmäisen tuskallisen kuoleman.
Hänen ruumiinsa löydettiin vasta kolmen päivän päästä tapahtuneesta.
Hänen ruumiinsa löysi täysin sivullinen henkilö, rakennusmies.
Tarvitsemme tekoja
Jos lastensuojelu tarvitsee lisää väkeä suojellakseen lapsia, sitä täytyy hankkia. Jos poliisi tarvitsee lisää resursseja kadonneiden löytämiseen, sitä täytyy saada. Me aikuiset rakennamme lastemme tulevaisuuden, meidän vastuulla on pitää heidät turvassa ja ennen kaikkea hengissä.
Oli kyseinen aikuinen sitten vanhempi, sosiaalityöntekijä, poliisi, koulun henkilökuntaa tai ihan vain sivullinen ohikulkija. Kuinka monen lapsen hengen se vaatii, jotta tajuamme tämän?
Lähteet:
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015071020013268
