Nuori äitiys antaa ja opettaa. Creative commons Pixabay


Osa lapsista tietää jo hiekkalaatikolla ajavansa aikuisena piipaa-autoa, toiset taas unelmoivat teini-iässä lääkärin ammatista tai jääkiekkoilijan urasta, ja jotkut lähtevät lukion jälkeen tavoittelemaan radiojuontajan tai juristin pestiä. Minä olen aina tiennyt, että haluan äidiksi.

Jo 14-vuotiaana ilmoitin silloiselle poikaystävälleni, että lapsia tulee neljä ja esikoinen syntyy, kun itse olen 23-vuotias. Siitä alkoi vuosien, viikkojen, päivien ja jopa tuntien laskeminen, joka ei ole omaksi harmikseni ole vielä johtanut mihinkään. Olen 22-vuotias ja kiire alkaa tulla.

Kun nuori ihminen vastaa kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”, eivät aikuiset oleta vastauksen olevan “Äiti”. Usein seuraa lisäkysymys: “Tarkoitin siis, että mikä on sinun haaveammattisi?”. “Äiti”. Tällaisen keskustelun oletetaan käytävän pienen viisivuotiaan tytön kanssa, ei yli kaksikymppisen nuoren naisen kanssa. Jossain kohdassa kyllästyin näihin ihmettelyihin ja lopetin vastaamasta tähän tiettyyn kysymykseen. Miksi nuoren naisen unelma ei saisi olla äidiksi tuleminen?

Paljon puhutaan teiniäideistä ja siitä, mikä on hyvä ikä tulla äidiksi. Miksi tällaisista tarvitsee puhua? Mitä pahaa on teiniäideissä? Onko oikeasti olemassa jotain ikää, jolloin on hyväksyttävää tulla äidiksi? Minun mielestäni ei.

Yhteiskunta ohjaa meitä. Itse jouduin miettimään jopa sitä, mihin kouluun lähden lukion jälkeen opiskelemaan. Olenko valmis siirtämään omaa suurta unelmaani neljä, viisi tai jopa kuusi vuotta vain sen takia, koska minun tulisi istua koulun penkillä? Toimeentulo on kuitenkin jotenkin turvattava ja äidiksi ryhtyminen ilman koulutusta on huonoin valinta heti vaihtoehdon jälkeen, jossa koulu keskeytyisi raskauden takia ja olisi elettävä alusta asti pelkillä tuilla. 

Myös media asettaa meille paineita. Kotimaisia ja ulkomaisia teiniäidit-ohjelmia pyöritetään televisiossa ja katsojille oikein asennetaan päähän ajatus siitä, kuinka nuorena raskaaksi tuleminen on huono asia.

Ystävien ja muiden ihmisten mielipiteet vaikuttavat vahvasti omaani. Kuinka kauheaa olisi, jos meidän ikäinen, vain karvan yli kaksikymppinen olisi maha pystyssä. Tai kun itsensä ikäinen puolituttu lataa ultraäänikuvan Instagramiin ja ryhmäkeskustelussa alkaa kova kuhina, kuinka tuleva äiti pilaa nuoruutensa. Itsekin kauhistelen mukana, vaikka oikeasti olen vain kateellinen. Sehän on rohkeutta uskaltaa ryhtyä äidiksi. Rohkeutta uskaltaa olla erilainen ja vastustaa muiden mielipiteitä nuoresta äitiydestä. Se on sellaista rohkeutta, jota minulta ei ole vielä löytynyt. 

Nuorena äitinä oppisin enemmän myös itsestäni sekä oppisin kantamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Suhteen luominen omiin lapsiin esimerkiksi teini-iässä saattaa olla helpompaa, kun omasta teini-iästä on vielä selkeitä muistikuvia ja saisin enemmän aikaa lasteni kanssa kerätä muistoja elämästä. Raskauden riskit ovat pienempiä nuoremmalla synnyttäjällä ja yöheräämiset saattavat tuntua helpommalta, mitä nuorempi olen. 

Miksi siis minun pitäisi odottaa äidiksi tulemista? Toisten ihmisten mielipiteiden takiako? Miksi muilla ihmisillä edes täytyy olla mielipide toisen äitiydestä? Eikö ole jokaisen oma valinta, haluaako äidiksi ennemmin vai myöhemmin? 

Minä itse haluan ennemmin.