Riika Isoviita seurasi rohkeasti sydäntään kohti menestystä

ADHD:n kanssa voi oppia elämään – myös ilman lääkkeitä. Tässä tärkeitä työkaluja ovat hyvä itsetuntemus, hyvä tukiverkosto ja positiivinen, itsevarma suhtautuminen omaan persoonallisuuteen. Tästä tietää kaiken Kokemäeltä kotoisin oleva, Turussa asuva kampaamoyrittäjä Riika Isoviita.

Riika opiskeli lukion jälkeen parturialan tutkinnon ammattikoulussa ja sen jälkeen kauneusalan estenomitutkinnon ammattikorkeakoulussa. Oma yritys, kampaamoliike Hiusmuotoilua tunteella, on toiminut jo kahdeksan vuotta.

Riikalle hänen työnsä on enemmän kuin työtä – se on elämäntapa ja intohimo, yksi harvoja asioita, joihin hän voi keskittyä täysillä ja joskus vähän ylikin. Luovuus ja sinnikkyys ovat kantaneet pitkälle; Riika on menestynyt kampaaja, joka on kouluttanut muita ja hän lisäkouluttautuu itsekin jatkuvasti Suomessa ja ulkomailla. Vapaa-ajan keskiössä on perhe; aviomies ja 3-vuotiaat kaksospojat, jotka saavat äidin pään joskus kovillekin kierroksille. Riika elää omien sanojensa mukaan onnellista ja tasapainoista elämää, mutta matka tähän pisteeseen on vaatinut paljon työtä, apujoukkoja ja rohkeutta.

“Olimme aina vitsailleet kavereideni kanssa, että olen tällainen “addi.” Kun sitten sainkin hieman alle kolmekymppisenä virallisen diagnoosin neurologiltani, asiasta tuli tosi. Sain vuonna 2005 aivovaurion autokolarin seurauksena ja sen mukana ADHD-oireisto astui elämääni. Havaitsin, että monet asiat menivät jotenkin eri tavoin kuin muilla. Unohtelin jatkuvasti asioita. Käsialani muuttui radikaalisti. Olin aina myöhässä tai unohduin matkan varrelle tuntikausiksi. Kotoa lähteminen nopeasti tai spontaanisti oli mahdotonta ja kävin tarkasti läpi asiat, jotka tuli pakata reppuun ennen lähtöä.

Tietynlaiset äänet alkoivat häiritä, kampaamoasiakkaan katsoma video kännykästä sai keskittymiseni poksahtamaan totaalisesti, lukeminen oli ja on edelleen minulle lähestulkoon mahdotonta ja unensaanti iltaisin oli varsinkin ennen vaikeaa päässäni pyörivien kierrosten takia. Luennoilla ajatukseni lentelivät missä sattuu. Saatoin katsoa opettajan oranssia paitaa, kiinnittää huomioni paidan väriin, josta mieleeni taas tuli oranssi pallo. Pallon olin nähnyt jossakin etelässä, joten aloin pohtimaan etelänlomaa. Luennon päätteeksi minulla ei ollut hajuakaan, mistä siellä oltiin puhuttu.

Mieheni ihmetteli, miten työssäkäyvä ihminen voi saada maksumuistutuksia laskuistaan? Kyse ei ollut siitä, etteikö minulla olisi ollut varaa maksaa niitä. Raha-asiat vain ovat minulle aika mahdottomia; jotenkin unohdin laskut tai en havainnoinut niitä. Suhderiitoja aiheutti joskus ajantajuni pettäminen. Esimerkiksi kerran olin töissä myöhään ja ilmoitin tulevani kotiin pian. Unohduinkin juttelemaan kolmeksi tunniksi ystäväni kanssa, puhelimeni oli äänettömällä ja mieheni oli lähtenyt etsimään minua pitkin Turkua huolissaan. Onneksi hän ymmärtää, että en tee sitä ilkeyttäni. 

Keskittymiseen auttoi joskus esimerkiksi kengännauhojen sitominen tai piirtely. Tupakoin aiemmin myös paljon. Ensin se rauhoitti, mutta lopulta vain pahensi oireita. Myös aiempi suuri viljansyöntini pahensi oireita. Tuntui, että kaikkea oli jotenkin liikaa, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Elin ikään kuin jossakin omassa kuplassani, enkä sopinut ympärilläni pauhaavan maailman rytmeihin ja toimintatapoihin. Se alkoi ahdistaa.”

Riikan tärkein tuki ja ymmärtäjä on hänen aviomiehensä. (KUVA: Riika Isoviidan oma arkisto).

Helpotus ja uusi itsetuntemus diagnoosin jälkeen

“ADHD-diagnoosin jälkeen elämäni helpottui paljon. Lääkärini selvensi, mitä ADHD tarkoittaa ja miten se ilmenee ihmisen käytöksessä. Muutuin heti paljon armollisemmaksi itseäni kohtaan. Ennen olin pakottautunut moneen asiaan ja nyt ymmärsin, ettei minun ole pakko tehdä kaikkea – ainakaan itselleni sopimattomalla tyylillä. Tieto siitä, miksi olen sellainen kuin olen, auttoi minua ja myös miestäni ymmärtämään itseäni. Olen kyllä löytänyt täydellisen kumppanin, jolla riittää ymmärrystä persoonallisuuteni kanssa; hän ei pidä ADHD:tani niin sanottuna virheenä, vaan enemmänkin ominaisuutena minussa.

En aloittanut ADHD-lääkitystä, koska vaarana oli lääkärini mielestä luovuuteni katoaminen ja työnteon muuttuminen suorittamiseksi. Lisäksi ihmiset ympärilläni olivat alusta asti hyväksyneet minut sellaisena kuin olen, mikä tuntui hyvältä ja tuki lääkkeettömyyspäätöstä. Jouduin kuitenkin tekemään paljon muutoksia elämässäni. Opettelin esimerkiksi kaksi vuotta kirjanpitäjän kanssa raha-asioiden hallintaa. Emme edes yrittäneet tehdä asioita, kuten tavalliset ihmiset, vaan löysimme ratkaisut oman ADHD:ni kautta ja se on toiminut todella hyvin. 

Harrastan crossfitiä ja otan ryhmätuntien lisäksi yksityistunteja, jotta pysyn yhteisillä tunneilla paremmin muiden mukana. Minua auttaa osteopaatti, jonka kanssa teemme muun muassa hermotusharjoituksia ja harjoittelen opittua ja pyrin löytämään toimivia oppimismenetelmiä myös omalla ajallani. ADHD-ihmisen on löydettävä omat keinonsa oppia. Itselleni esimerkiksi pienryhmät ovat hyvä oppimisympäristö. Olen vähän “sääntö-Pertti”, otan kaiken verbaalisen aika kirjaimellisesti. Alan monesti ylianalysoimaan ja rentous unohtuu. Onneksi olen voinut hyödyntää ulkopuolista apua vaikeissa oppimis- ja elämänhallintatilanteissa.

Meillä on 3-vuotiaat kaksospojat. Heidän kanssaan pääni ajautuu toisinaan niin kierroksille, että oma nukahtamiseni iltaisin on vaikeaa ja minun on vaikea rauhoittua. Aika tuntuu kahden uraihmisen ja lasten kanssa olevan joskus kortilla, mutta koitamme mieheni kanssa tasapainoilla niin, että aikaa on tasapuolisesti lapsille, parisuhteelle ja omille harrastuksille. Meillä on aivan mahtava tukiverkosto – perhe, sisarukset ja ystävät – jotka ovat auttaneet suunnattomasti lapsiarjen kanssa.”

Riikan ja hänen miehensä elämään vilskettä ja iloa tuovat 3-vuotiaat kaksospojat Oliver ja Elias. (KUVA: Riika Isoviita).

Loppumaton luovuus ja sinnikkyys menestyksen resepteinä

“Uuden oppiminen on minulle haastavaa ja tarvitsen toistoja keskivertoa enemmän. Ihmisten seuraamisen sijaan opin paremmin tekemällä. Uudet asiat ylipäätään tuntuvat aluksi ahdistavilta ja niitä pitää pureskella pitkään. Olen tästä huolimatta pärjännyt hyvin ja saanut yritykseni rullaamaan. Uskon, että yksi syy menestykseeni on ajatusrikas pääni, ideat, jotka puskevat eteenpäin. Olen todella pedantti kaikessa, mitä teen työhöni liittyen. Olen kunnianhimoinen ja haluan muuttua ja kehittyä jatkuvasti. Jos vain suorittaisin perusasioita koko ajan, kyllästyisin varmasti nopeasti. ADHD-ihmisten on vaikeaa vetää rooleja. Niin hyvät kuin huonotkin asiat tulevat ulos “lyhentämättöminä”. Työpäivät kävisivät todella raskaiksi, jos yrittäisin esittää jotakin muuta kuin mitä olen. Työminä ja minä olemme siis aika lailla yksi ja sama ihminen. 

Eräs ADHD-lääkärini sanoi uskovansa, että lääkkeettömyyteni ja ADHD:ni ovat oikea lottovoitto; hän uskoo, että tällä yhdistelmällä on ollut vaikutusta menestykseeni urallani. Olen keskivertoihmistä luovempi, idearikkaampi, mielikuvitukseni on vilkas ja visioita riittää. Kaikenlaista on kehitteillä. Tietysti välillä en meinaa saada itsekään kiinni omista ajatuksistani. Työni on kuitenkin sellaista, missä pystyn keskittymään; se on minulle jonkinlaista terapiaa.

Opittuani hyväksymään itseni ja käännettyäni “huonon puoleni” voimavaraksi, elämästä tuli todella kivaa. Uskon aina hyvää onneen ja että kaikella on tarkoitus. Autokolari, jossa sain lievän aivovamman ja sitä kautta myös ADHD-oireiston, oli mielestäni tarkoitettu; asiat alkoivat loksahdella oikeille urilleen sen jälkeen. Kaikki tämä on itselleni tärkeä osa minuuttani ja persoonaani. Elän onnellista elämää. Kunhan vielä oppisin olemaan vähemmän ankarampi itselleni ja vähentämään mikään ei riitä -asennettani. Ehkä opin senkin vielä joskus!” 

Outi Lindström

Jutusta ovat ilmestyneet myös osat 1 ja 2:

https://kaupunkikanava.fi/adhd-kompastuskivesta-voimavaraksi-osa-1/ 

https://kaupunkikanava.fi/adhd-kompastuskivesta-voimavaraksi-osa-2/

 

Linkit:

https://www.hiusmuotoiluatunteella.fi/