Helsinki Cine Aasia järjestettiin tänä vuonna 12.-15.3 jo kahdeksatta kertaa. Elokuvien Aasia ry:n järjestämän tapahtuman tukikohtina toimivat Kulttuuritehdas Korjaamo, kirjasto Oodissa sijaitseva Kino Regina sekä elokuvateatteri Orion. Festivaalilla Suomen ensi-iltansa sai 18 itä- ja kaakkoisaasialaista elokuvaa kahdeksasta eri maasta. Lisäksi festivaalipäivien aikana tarjolla oli keskustelutilaisuuksia, teatteriesityksiä sekä japanilaisohjaaja Amano Chihiron vierailu.
Hyvänä lähtölaukauksena kevään aasialaiselle elokuvarupeamalle toimi Oscareita helmikuussa kahminut eteläkorealainen “Parasite”, jonka kävin katsomassa pari viikkoa sitten. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Bong Joon-ho veti toden totta maton katsojan jalkojen alta useaan otteeseen, ja elokuva oli virkistävän erilainen tämänhetkisessä mainstream-tarjonnassa. Cine Aasia -festivaali jatkoi mielenkiintoisten ja taidokkaiden aasialaiselokuvien sarjaa.
Gangsterikuvastoa Malesiasta
Perjantaina Korjaamon Elokuvasalissa nähtiin Zahir Omarin ohjaama “Fly By Night.” Vuonna 2018 valmistunut elokuva sukelsi Kuala Lumpurin alamaailmaan. Rahankiristysbisnestä pyörittävän kahden miehen ja heidän kahden apupoikansa pakka sekoittuu peruuttamattomasti, kun mukaan astuu entistä heilaansa kiristävä kaunotar.
Elokuvan rautalankasoundtrack, lopussa nähtävä vauhdikas takaa-ajokohtaus ja rikollisporukkaa jäljittävää poliisia näyttelevän Bront Palaraen roolityö tekivät leffasta viihdyttävän perjantai-illan actionin. Kuala Lumpurissa käymättömälle elokuva tarjoili myös oivan pilkistyksen kaupungin sykkeeseen.
Silmiä hivelevää kauneutta Kiinasta
Lauantaina katseluvuorossa oli Cannesissa ensi-iltansa saanut “Dwelling in the Fuchun Mountains”, joka seurasi neljää aikuista veljestä muutosten keskellä. Elokuvan vuonna 2019 debyyttinään ohjannut Gu Xiaogang ei ole opiskellut elokuva-alaa päivääkään! Kerta toisensa jälkeen valkokankaalle piirtyi kerrassaan upeasti toteutettuja kamera-ajoja, joita katsellessa tunsi olevansa kuin taidenäyttelyssä.
Luonto vaihtuvine vuodenaikoineen esitti ehdottomasti yhtä elokuvan päärooleista. Vaikutuksen teki muun muassa yhdellä otolla kuvattu pitkä kohtaus: nuori pari kävelee joen viertä, nuorukainen hyppää veteen ja ui päätä huimaavan matkan tytön kävellessä taustalla. Lopulta nuorukainen nousee takaisin maihin ja parin keskustelu jatkuu jälleen kävelyn lomassa. Lopuksi he nousevat lähtevään lauttaan. Elokuvan nimi on peräisin samannimisestä, Fuchun-vuoristoja kuvaavasta maalauksesta. Sen tekijä Huang Gongwang eli vuosina 1269–1354.
Japanilaista tragikomiikkaa
Sunnuntaina Korjaamon Kulmasali täyttyi hyväntuulisista katsojista, kun vuorossa oli Murahashi Naokin tragikoominen “mockumentary” eli mukadokumentti “Extro” vuodelta 2019. Japanilaiselokuvan pääosassa olivat elokuvatuotannoissa vain taustahahmoina näkyvät, mutta kohtausten ilmeen ja tunnelman kannalta elintärkeät avustavat näyttelijät, toiselta nimeltään “ekstrat.”
Tapahtumapaikkana toimi samuraidraamojen kuvauskylä Warp Station Edo, jossa avustajan rooleja näyttelivät mockumentaryn keskiössä oleva, palomiesroolista haaveileva vanha herra sekä peitetehtävää suorittava, näyttelijänlahjoiltaan surkea poliisikaksikko. Elokuva onnistui naurattamaan, tuoden samalla loistavaa vastapainoa vakavampien elokuvien kirjoon!
Tunteita ravisteleva taiwanilaisteos
Taiwanilainen elokuva “Synapses” kertoi henkisesti erilleen ajautuneen Zhangin perheen tarinan. Eläkeikäisen pariskunnan mies hiipuu Alzheimerin taudin verhon taa ja vaimo hoitaa häntä, kotia ja jälkikasvua viimeisillä voimillaan. Kuusi vuotta vankilassa viettänyt tytär palaa viimein kotiin, jossa odottavat nuorempi veli ja oma, äidistään vieraantunut poika.
Kaunis musiikki, ohjaaja Chang Tso-chin taidokas ohjaus ja vahvat näyttelijäsuoritukset tekivät elokuvasta koskettavan ja kauniin. Liikuttavana symbolisena yksityiskohtana elokuvassa nähtiin muistisairaan isän ahkerasti käyttämä vanha kamera, jonka sisällä ei ollut filmiä.
Johdatusta japanilaiseen teeperinteeseen
Omori Tatsushin vuonna 2018 ohjaama elokuva “Every day a good day” kertoi japanilaisesta chado-perinteestä. Chado, eli teen tie on meille tutummin teeseremoniaksi kutsuttu rituaali, jossa vihreä tee valmistetaan tarkoin vaalituin säännöin ja perintein. Rituaalin tuo harjoittajalleen meditatiivisen rauhan ja sen uskotaan parantavan elämänlaatua.
Itselleni meditaatio ja teen juonti ovat tärkeitä hyvänolon lähteitä, joten uskon allekirjoitan tämän täysin. Korjaamon aulassa järjestettiin elokuvan jälkeen keskustelutilaisuus, jossa vieraana oli Suomen Chado Urasenke Tankokai -yhdistyksen perustaja ja kunniapuheenjohtaja Jouni Elomaa.
Oli ihanaa, että ehdimme kokea Cine Aasia -filmifestivaalin ja nähdä siellä monia osanottajia juuri ennen tämänhetkisiä yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia mullistuksia. Lämmin kiitos festivaalin järjestäjille! Tulemme kuvaajani kanssa vierailemaan tässä mielenrauhaa tuoneessa, kauniissa tapahtumassa varmasti jatkossakin.
Outi Lindström
www.instagram.com/helsinkicineaasia
www.facebook.com/HelsinkiCineAasia
