Ykä Leino – Vapaaottelun pioneeri ja väriläiskä

 

Ykä Leino tutustui ensimmäisen kerran kamppailulajeihin 16-vuotiaana nuorena miehenä karaten peruskurssilla. Motivaatio oli kuitenkin vielä hukassa tässä iässä ja muut asiat veivät Leinon huomion pois lajista. Muutamaa vuotta myöhemmin entinen sensei Jukka Mäkynen avasi uuden Combat karate–salin Vaasaan ja koko touhu tuntui heti lähtökohtaisesti miehelle mielenkiintoisemmalta.

 

Combat Karate on 90-luvulla Jukka Mäkysen ja Kari Aittomäen kehittämä suomalainen karatevariantti. Lajin pohja on Kyokushin-karatessa, sekä vapaaottelussa.

 

”Meidän salille lähetettiin flyeri, jossa kutsuttiin osallistumaan ensimmäiseen Finnfightiin vuonna -98. Se oli helvetin ruma, mutta mieleenpainuva lappu. Lähdin sinne ainoana Vaasasta, vaikka olikin enemmän intoa kuin osaamista”.

 

”Siihen aikaan pyöri vain yksi VHS- kasetti vaparista, jota kopioitiin ja pistettiin eteenpäin. Katseltiin UFC 1:stä silmät pyöreinä ja mietittiin, että miten voi olla tämmöistä. Aika kovan näköistä touhua”, Leino kertoo uran alkuvaiheista.

 

”Luulin, että tiesin jo mistä koko hommassa on kyse, kun olin sitä kasettia kelannut edes takas, mutta enhän mä oikeasti mitään sitten tiennytkään”, Leino mainitsee ja repeilee nauruun.

 

Ensimmäinen Skandinaviassa

 

”Väkeä oli ihan saatanasti siellä paikalla ja kaikki yhtä ihmeissään kuin me ottelijatkin. Omalta osalta ilta meni niin, että kävelin kehään ja otin ensin turpaan seitsemän minuuttia, jonka päätteeksi oksensin suihkuun. Ihan reipas tapahtuma ja ei mitään negatiivista sanottavaa, vaikka meni niin päin. Se oli loppujen lopuksi aika rajusti omaan elämänsuuntaan vaikuttava tapahtuma”.

 

Alle vuotta myöhemmin Finnfight 2:nen järjestettiin Turun Teatteritalolla, johon Leino valmistautui intensiivisemmin, mutta edelleenkin vain Vaasassa. Treeni oli vanhanaikaista verrattuna Turun kasvavaan kamppailu-urheiluskeneen.

 

”Tulin myös siinä matsissa kakkoseksi. Tuli Heiskasen Jarilta kylmää kyytiä. Matsin jälkeen silti mietin, että vaikka turpaan oli tullut, niin ei saatana! Pakko saada lisää tätä. Tajusin, että tällä treenillä en pääse eteenpäin ja on pakko muuttaa Turkuun. Kysyin vain yksi ilta muijalta pedissä, että lähetkö Turkuun mukaan? Se sano siihen, että kai mä vittu lähden. Kaksi viikkoa myöhemmin asuttiin jo Turussa. Joskus elämässä on pakko tehdä nopeita liikkeitä”.

 

Vuosituhannen vaihteessa Ykä Leino pakkasi laukut ja löysi Turusta itselleen uuden kodin, jossa treenaa junnuja vielä tänä päivänä.

 

”Ei voi mitenkään verrata sen ajan meininkiä siihen mitä nykyään opetetaan Finnfighters gymillä, mutta Turun touhu oli silti valovuoden edellä kaikkea muuta koko maassa. Kokeiltiin ja tehtiin paljon oikeita asioita. Treeni-  ja sparrikavereita oli enemmän ja taso paljon parempi. Jos siinä seurassa ei olisi kehittynyt, niin sitten olisi kannattanut unohtaa ura vaparissa. Kun treenaa parempien kanssa, niin siinä tulee itse paremmaksi”, Leino muistelee.

 

”Olin alun perin pystyjätkiä karaten puolelta, mutta parin ensimmäisen matsin katkera kalkki opetti, että pitää oppia mattotekniikoita. Hyppäsin sitten sata lasissa siihen mattotouhuun ja se muutti ottelutyylin ihan täysin. Tajusin, miten paljon tehokkaampaa on viedä kaveri maahan ja kuristaa se”.

 

”Jos rehellisiä ollaan, niin en ollut ikinä se kova lenkillä kävijä, joten tiesin, että matsi pitää voittaa ennen täyttä aikaa. Osittain siksi muovautui niin lopetushakuinen tyyli, koska en halunnut, että joku voittaa pelkällä paremmalla kunnolla ja painilla”.

 

Leino myöntää, että reilut kymmenen ensimmäistä ottelua meni talkoohengessä ja rahaa jäi taskunpohjalle vasta uran loppupäässä.

 

” Vapaaottelu vetoaa ihmisten perusvietteihin aika vahvasti ja tiesin, että lajista tulee vielä iso juttu. Nykyään sosiaalisen median aikana laji on kasvanut räjähdysmäisesti. Jos tuote on hyvä, niin kyllähän se myy!”.

 

Slaavilaisia otteita

 

Leinon uran useampi merkittävä ottelu käytiin suurilla areenoilla Venäjällä. Matsit käytiin samaisessa maineikkaassa M-1-organisaatiossa, jossa on nähty monia lajin legendaarisia hahmoja, kuten Fedor Emelianenko, Sergei Kharitonov ja monia muita.

 

”Ottelu Nikolai Onikienkoa vastaan Pietarissa tuli lyhyellä varoitusajalla ja oli Marko Leistenin kautta. M-1 oli helvetinmoisen iso organisaatio jo siihen aikaan ja lisäjännitystä toi se, että kyseessä oli ensimmäinen ottelu ulkomailla. Matkat, ruoat ja asuminen maksettiin, oli myös hienoa saada vähän taskurahaa siihen päälle. Suomessa otteluissa oli parhaimmillaan ollut noin tuhat ihmistä paikalla ja mietin, että tää on aika iso halli. Mentiin takakautta sisään ja siinä pystyi jo aistimaan sitä humua, oli suuren urheilujuhlan tuntua”.

 

”Paikkana oli jumalattoman kokoinen Jubilee Areena, jossa on myös järkätty lätkän MM-kisoja”.

 

Noin kahdeksan tuhatta ihmistä täytti Areenan ja häkki oli sijoitettu keskelle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Leino ottelisi häkissä, koska siihen aikaan ne olivat vielä harvinaisia Suomessa.

 

”Matsi meni juuri niin kuin suunniteltiin ja kaveri tuntui aika pehmeältä siellä. Mun mattotekniikka oli terässä sillä hetkellä ja kuntokin kova”.

 

”Sain lopulta käännettyä kaverin käden lukkoon matossa ja tunsin taputuksen, mutta tiesin ettei kannata päästää irti, ennen kuin myös tuomari huomaa sen. Olin kuullut kauhutarinoita otteluista Venäjällä, jossa vastustaja voi kusettaa. Kysyin tuomarilta, onko ottelu ohi, mutta sain vain hölmistyneen katseen takaisin”.

 

”Kun Onikienko rupesi potkimaan mua naamaan siitä asennosta, niin päättelin, että ei tämä taidakaan olla vielä loppu. Rasautin sitten käden ympäri hajalle ja siinä vaiheessa tuomarikin tajusi tulla väliin. Kaveri protestoi heti päätöstä ja väitti vielä, ettei taputtanut. Sain voittobonuksen liksan päälle ja sitä mentiin kunnolla juhlimaan kaupungille. Lähdettiin seuraavana päivänä kotiin vähän masentuneina, mutta iloisina. Se oli hyvä reissu!”, Leino muistelee naureskellen.

 

”Touhua on helppo jeesustella ja leimata pelkäksi väkivaltahässäkäksi, jos ei ikinä vaivaudu perehtymään asiaan. Monien mielipiteet on muuttunut sen myötä, kun on käynyt parissa treeneissä ja nähnyt kisat paikan päällä. Kyllä se muuttaa maailmankuvaa”.

 

Ykä Leino tunnetaan merkittävänä hahmona suomalaisessa vapaaottelussa, sekä aikansa jujutsuspesialistina. Oma otteleminen sai lopulta väistyä perheen ja uusien haasteiden tieltä, vuonna 2003 mies nähtiin viimeisen kerran ottelemassa Finnfight 7:ssä. Leino lukotti liettualaisen vastustajansa kimuralla samaisessa kehässä, jossa aloitti uransa.

 

”Ensimmäisten tapahtumien fiilis ei ollut niin sporttinen kuin mitä nykyään vaparissa. Voisi sanoa, että vähän alkukantaisempi. Ykä Leino oli silloin osa nuorta sakkia Vaasasta. Porukka keitä oli mukana, olivat portsareita ja jotkut leikkisästi sanottuna kylähulluja. Touhu oli siihen aikaan todella erilaista verrattuna siihen mihin se on nykyään kehittynyt”, Finnfight-tapahtumien promoottori, sekä ottelija Jari Ilkka mainitsee vielä loppuun.

Vastaa

Tuoreimmat