Valokuvanäyttely paljastaa, mitä voimme oppia satavuotiailta – Tärkeää on perhe, mielekäs työ – ja sahti

Itsenäisen Suomen sataan vuoteen on mahtunut monta käännettä. Siihen on mahtunut maailmanpoliittisia mullistuksia, sotia, kapinoita, köyhyyttä ja yltäkylläisyyttä. On laskettu markkoja ja euroja, eletty kulutushuumaa ja podettu lamoja. On poltettu rintaliivejä ja kauhisteltu kärähtäneitä karpaaseja.

 

Satavuotias toimittaja

On ällistyttävää, että tässä maassa elää ihmisiä, jotka ovat nähneet kaikki nämä sata vuotta omin silmin.

 

Helsingin kaupunginmuseon keskustassa sijaitsevalla Hakasalmen huvilalla on avautunut valokuvataiteilija Vesa Tynin kuvaama ja kokoama 100 ja rapiat –valokuvanäyttely. Näyttely koostuu seitsemän elossa olevan satavuotiaan muotokuvasta. Jokaisen muotokuvan yhteyteen on kirjoitettu pieni elämäntarina. Elämäntarinan vieressä on seinällinen henkilön kotialbumikuvia vuosikymmenten varrelta.

 

Museon toisessa kerroksessa voi jopa harrastaa pientä aikamatkailua ja tarkastella digitaalinäytöltä, miltä itse näyttäisi satavuotiaana. Kuvankäsittely on alkeellinen, mutta hauska.

 

Satavuotiaat säteilevät positiivisuutta

 

Vanhan ihmisen kasvojen uurteet täyttävät koko seinän. Silmät ovat isot ja varastavat välittömästi katsojan huomion. Nuo silmät ovat nähneet kaiken.

 

Vaikka ihmisten elämänkokemukset ovatkin olleet yksilöllisiä, jokaista kuvattua sitoo yhteinen maailmanhistoria. Sodan kokemus on kaikille yhteinen, mutta kauheuksissa ei yksikään näyttelyn kertomus vello.

 

Sen sijaan ikäihmiset tuntuvat olevan positiivisia. Häkellyttävän positiivisia.

 

He hymyilevät niin, että toimittajaakin hykerryttää. He jakavat myös auliisti pitkän ikänsä salaisuuksia. Nämä ihmiset suhtautuvat elämään railakkaan kevyesti, sillä he ovat nähneet siitä kaikki mahdolliset puolet. Innostuksen kohteet ovat hyvin maanläheisiä.

 

Tärkeää on lapset. Tärkeää on matkailu. Tärkeintä on sahti.

 

Valokuvataitelija Vesa Tynin ottamista muotokuvista hehkuu toivo

 

Ihmisten ihanteellinen tulevaisuuden Suomi

 

Me ihmiset tunnumme suhtautuvan elämään ja maailmankaikkeuteen uhkakuvien kautta. Tämä on toki luonnollista; yhteiskunnassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä, ettei maailma tule koskaan valmiiksi. Lamasta humpsahdetaan toiseen, kinasta suoraan seuraavaan.

 

Entä jos ajatuksen kääntäisi toisin? Mitä jos elämään suhtautuisi samalla tavalla kuin satavuotiaat suhtautuvat omaansa? Mitä jos tulevaisuuteen suhtautuisi positiivisesti?

 

Kuljeksin pitkin huvilaa ja huvilan kahvilaa kyselemässä ihmisiltä, millaisessa Suomessa he itse haluaisivat elää, kun he itse täyttävät sata vuotta. Millainen on tulevaisuudessa ihmisten ihanteellinen Suomi?

 

Saan kaikkiaan kymmenen vastausta. Suurin osa vastaajista on yli kuusikymppisiä, mutta joukossa on myös neljä kolmekymppistä.

 

Yksikään vastauksista ei ole korkealentoinen, eikä kenenkään ihannetulevaisuudessa seikkaile lentäviä autoja. Vastaukset ovat pohjimmiltaan samankaltaisia ja maanläheisiä. Ihanteellinen tulevaisuuden Suomi on ihmisten unelmissa rauhallinen, köyhistä ja heikommista huolen pitävä, vakaa valtio.

 

”Tulevaisuuden Suomi on sellainen, joka pitää huolta vanhuksista”, kertoo 70-vuotias nainen.

 

Lähes kaikki 60-70-vuotiaat mainitsevat ensimmäisenä vanhusten hyvinvoinnin turvaamisen. Toimiva terveydenhoito nousee heti seuraavana esiin.

 

Vain yksi seitsemänkymppinen nainen mainitsee tulevaisuuden Suomen olevan digitaalinen. Hänen vieressään seisova samanikäinen mies on asiasta kuitenkin jyrkästi eri mieltä. Mies alkaa jopa hieman kinastella aiheesta rouvan kanssa. Samaan perheeseen ei kahta erilaista Suomea nähtävästi mahdu.

 

”Digivouhotus on tulevaisuudessa ohi”, mies murahtaa.

 

Kolmekymppiset puolestaan eivät mainitse ollenkaan vanhusten hyvinvointia tai terveydenhuoltoa.  Tämä on ymmärrettävää. Asia ei ole heille vielä akuutti.

 

”Haluan elää itsenäisessä, suvaitsevassa ja onnellisessa Suomessa”, vastaa 34-vuotias mies.

 

Tasa-arvo ja avoimuus yhdistävät nuorempia vastaajia. Arvojen eteen ei kuitenkaan tarvitse enää taistella. Ne ovat jo olemassa tämän päivän Suomessa.

 

”Tulevaisuuden Suomi saavutetaan pitämällä arvoista kiinni.”

 

Positiivisen valtion seuraavat sata vuotta

 

Kaikki saadut vastaukset ovat kauniita. Kyllä minäkin haluan elää seitsemänkymmenen vuoden päästä avoimessa Suomessa, joka on kaunis, kansainvälinen ja turvallinen, täynnä koskematonta luontoa ja hyvinvointia, jossa kaikenikäisistä ja kaikenlaisista ihmisistä pidettäisiin hyvin huolta.

 

Jokaisella on omanlaisensa kuva Suomesta, ja hyvä yhteiskunta on mahdollisimman moniääninen, mutta on meillä suomalaisina ja ihmiskuntana paljon myös yhteistä. Valtaosa meistä jakaa yhteisen toivon rauhaan ja hyvinvointiin.

 

Epäkohdat eivät ratkea sormia napsauttamalla, mutta tulevaisuuteen kannattaa yrittää kurkottaa positiivisin mielin. Positiivisuus kantaa yllättävän pitkälle.

 

Niin kuin pitkälle kantoi sen hymyileväisen ja vilkkusilmäisen satavuotiaan elämä, joka itselleen taloa nikkaroidessaan odotti kovasti taukoja.

 

Tauoilla nimittäin sai aina suun täydeltä itse tehtyä sahtia.

 

100 ja rapiat -valokuvanäyttely Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilalla 25.3.2018 asti. Muotokuvat valokuvataiteilija Vesa Tynin ottamia.

 

Vastaa

Tuoreimmat