Uinnin MM-kisat joulukuussa olivat suuri etappi Suomen maajoukkueelle

Riku Pöytäkivi tavoitteli välieräpaikkaa 50 metrin perhosessa, mutta karsiutui täpärästi ajallaan 23,30. (KUVA: wikipedia)

 

Suomen saldona Windsorista oli seitsemän finaalipaikkaa. Niistä yksi tuli viestistä ja henkilökohtaisia finaaleja saavutti neljä eri uimaria, Silja Känsäkoski, Jenna Laukkanen, Matias Koski ja Ari-Pekka Liukkonen. Paras sijoitus oli neljäs, minkä Jenna Laukkanen saavutti kahdesti.

 

MM-uinnit Windsorissa, olivat myös Hanna-Maria Seppälän viimeiset kilpailut Suomen maajoukkueessa.

 

 

Finaalisaldo ei enää kasvanut MM-uintien päätöspäivänä, sillä Jenna Laukkanen ja Silja Känsäkoski, sekä naisten 4×100 metrin sekauintiviestijoukkue jäivät alkueriin.

 

Jenna Laukkanen ei yltänyt ennätysvauhtiinsa 200 metrin rintauinnissa. Viimeksi 13 kuukautta sitten, lyhyellä radalla uitu laji, sujui 2.22,09 aikaan. Laukkasen Suomen ennätys kyseisessä lajissa on 1,34 sekuntia nopeampi. Jenna Laukkanen sijoittui ajallaan kymmenenneksi.

 

Silja Känsäkoski oli samassa lajissa 14., jääden muutaman sekunnin Laukkasen ajasta. Oululaisen loppuaika alkuerissä oli 2.24,19. Hänen oma ennätyksensä on samalla nuorten Suomen ennätys vuodelta 2014, 2.22,56.

 

Naisten 4×100 metrin sekauinnin viestijoukkueen kokoonpano oli hieman poikkeuksellinen Mimosa Jallowin poisjäännin vuoksi. Jenna Laukkanen ui Jallowin selkäuintiosuuden kellottaessaan samalla uuden oman ennätyksensä 59,92. Silja Känsäkoski tietenkin vastasi rintauintiosuudesta huimalla 1.05,84 ajalla, jonka jälkeen Emilia Bottas liisi perhososuuden aikaan 1.00,63. Hanna-Maria Seppälän vapaauinnin ankkuriosuus oli hänen uransa viimeisin arvokisa-uinti, jonka hän kauhoi lukemiin 53,82. Seppälä pysäytti Suomen kellon aikaan 4.00,21, ja näin Suomen joukkue oli tilastoissa 12:s.

 

 

Joukkueenjohtaja Jari Varjonen oli erittäin tyytyväinen uimareiden tulostasoon:

 

 

– Nämä kisat, ja tämän vuoden EM-uinnit Lontoossa, osoittavat, missä maajoukkueemme taso on tällä hetkellä, se on juuri näin kova, Varjonen korosti.

 

– Toinen tärkeä seikka on se, että joukkueen keski-ikä oli melkein 24 vuotta, eli kyseessä on aidosti aikuisten maajoukkue, joka myös menestyy. Tämä on hyvin tärkeä signaali meidän nuorille, esimerkiksi nuorten EM-kilpailujen ikäisille, sekä vasta aikuisten sarjoihin siirtyneille, että vaikka nuorina tulokset olisivat jo kovia, kovan työn ja pitkäjänteisyyden ansiosta parhaat tulokset tehdään aikuisiällä.

 

 

Vastaa

Tuoreimmat