Tyttöjen ympärileikkauksen vastainen työ on tärkeää myös Suomessa

 

Ihmisoikeusliiton KokoNainen-hanke on 14 vuotta sitten alkanut projekti, jonka tarkoituksena on tehdä pitkäjänteistä työtä asenteiden muuttamiseksi tyttöjen ympärileikkausta kohtaan. Itse Etiopiasta Suomeen vuonna 1995 muuttanut Solomie Teshome on työskennellyt KokoNainen-hankkeen asiantuntijana ja kouluttajana vuodesta 2011 lähtien. Asiantuntija-työlle oli suuri tarve, sillä vielä viime vuosikymmenellä tyttöjen ympärileikkauksesta ei uskallettu puhua juuri ollenkaan.

 

“Silloin kuin aloitin kollegani Saido teki somalialaisten parissa työtä. Siihen aikaan naiset ja miehet alkoivat pikkuhiljaa puhua asiasta avoimemmin. Kun minä aloitin työt laajensimme muihinkin etnisiin ryhmiin, kuten Etiopiasta, Eritreasta, ja Sudanista tulleisiin. Puhun amharan kieltä, joten työskentelen paljon sen kielisten parissa.

90-luvulla, kun maahanmuuttajia alkoi tulla Suomeen, tyttöjen ympärileikkaus oli todellakin tabu. Tietoa tai koulutusta ei ollut myöskään suomalaisilla terveysalan ammattilaisilla, jotka tulivat työssään kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat läpikäyneet ympärileikkauksen. Heillä ei silloin ollut valmiuksia ottaa asiaa puheeksi tai käsitellä sitä.”

 

Myös Solomie vastaanotti ensimmäisen kerran tarkkaa tietoa kotimaassaan elävästä perinteestä vasta Suomeen tultuaan. Kokemus oli voimakas ja johdatti hänet työskentelemään muutoksen puolesta.

 

“Olin silloin kuullut tyttöjen ympärileikkauksesta vain vähän. Tiesin, että ilmiö on olemassa, mutta se ei ollut ollut läsnä omassa elämässäni. 2003 näin aiheesta dokumentin, jossa kerrottiin myös, millä alueilla perinne vielä jatkuu. Olin shokissa, itkin, tuntui uskomattomalta, että en ollut tiennyt, miten paljon ihmisiä satutetaan sillä tavoin, että lapsia jopa kuolee leikkausten jälkeen. Nousi tunne siitä, että haluan auttaa heti. Minua myös kiinnosti kovasti kuinka monella on sama tilanne kuin minulla oli, että ei tiedä koko asiasta.”

 

Alussa työ oli Solomien kertoman mukaan vaikeaa. Monilla ei ollut avoimuutta tai halua keskustella aiheesta. Luottamuksen rakentamiseksi jokaisen maahanmuuttajan kanssa luodaan ensin yhteys kahdenkeskisissä keskusteluissa ja sitten vasta siirrytään ryhmäkeskusteluihin. Solomie pitää myös tärkeänä vastaanottokeskusten työntekijöiden kouluttamista.Ihmisoikeusliitto onkin tehnyt sitä ja lisäksi kouluttanut mm. sosiaalityöntekijöitä ja päiväkotien työntekijöitä eri kunnissa.

 

“Tarkoitus on pienentää kynnystä, jotta työntekijät osaavat ottaa tyttöjen ympärileikkauksen puheeksi maahantulijoiden kanssa. Suomalaisia ammattilaisia koulutettaessa aina alkuun kysymme, millaisia tuntemuksia tyttöjen ympärileikkaus herättää. Ihmiset sanovat, että kauheaa ja monet miettivät, miten äiti voi teettää sen tyttärelleen, vaikka itsellekin on tehty. Tosi vaikea aihe ja herättää paljon tunteita, itkukin voi tulla. Lopulta sen kuitenkin ymmärtää, että kaikki äidit ajattelevat lapsen parasta. Niiltä äideiltä, jotka haluavat tyttärensä ympärileikattavaksi, puuttuu oikea tieto. Heillä on käsitys, että näin tytär saa sosiaalisen hyväksynnän ja paremman elämän.”

 

Lähtömaissa nimenomaan koulutuksen taso vaikuttaa siihen, säilyykö tyttöjen ympärileikkaaminen tabuna ja jatkuuko perinne.

 

“Kansalaisjärjestöt tekevät tämän asian parissa töitä, ja sen työn täytyy olla jatkuvaa. Tarvitaan jatkuvaa kouluttamista, tiedon levittämistä ja jakamista. Tuodaan esille ihmisoikeuksien näkökulmaa terveyshaitoista. Sama työ on tärkeää täällä länsimaissa, joissa maahanmuuttajien määrä lisääntyy. Minä olen nähnyt suuren ja nopean muutoksen tapahtuvan ihmisten asenteissa, mutta sitä työtä täytyy tehdä vielä pitkään, jotta useampi tyttö välttyy ympärileikkaukselta”, Solomie kertoo.

 

Uuden tiedon vastaanottaminen ei aina tapahdu välittömästi. Perinnettä ylläpitävät käsitykset ovat syvälle juurtuneita ja niitä ei ole totuttu kyseenalaistamaan. Solomien mukaan faktatieto ja kokemusten jakaminen avaavat tien muutokselle.

 

“Monet kouluttamattomat ihmiset eivät esimerkiksi tiedä, että tyttöjen ympärileikkauksen tekee kyläkätilö, jolla ei ole kunnollisia välineitä eikä koulutusta. Lisäksi ei tiedetä, että ympärileikkauksesta on eri muotoja. Joillekin naisille on tehty kaikista lievin muoto ympärileikkauksesta. He eivät ymmärrä, miten siihen liittyy terveyshaittoja, koska heillä itsellään ei ole ollut mitään ongelmia. Mutta meidän ryhmäkeskustelussa voi olla joku, joka on kokenut terveyshaitat ja vaikeudet omassa elämässään ja kun hän kertoo avoimesti omasta kokemuksestaan toisetkin ymmärtävät. Usein lähtömaassa ei ole osattu yhdistää kipuja tai lasten kuolemia ympärileikkaukseen. Voi tuntua hassulta, että miten näitä asioita ei osata yhdistää, mutta heillä ei yksinkertaisesti ole tietoa ja ymmärrystä, ei minkäänlaista pohjaa käsittää sitä. Kun me kerromme heille, se avaa heidän silmänsä ja he eivät halua tehdä ympärileikkausta omalle lapselleen.”

 

Toisin kuin Suomessa monissa Afrikan maissa vanhempien lisäksi isovanhemmilla on tärkeä rooli perheessä ja paljon valtaa päättää lasten asioista. Sen vuoksi suuri vaikutus on sillä, miten tiedon saaneet ihmiset jakavat sitä lähipiirilleen.

 

“Isoäiti saattaa vaatia ympärileikkausta tytölle ja silloin on todella tärkeää, että äidillä tai isällä on tietoa asiasta ja he voivat puhua omille vanhemmilleen. Se ei riitä, että he eivät halua tehdä tyttärelleen ympärileikkausta, vaan heillä täytyy olla faktatietoa siitä miksi ei, jotta he voivat vakuuttaa myös toisen ihmisen. Tietoa terveyshaitoista, yhdyntäkivuista, virtsaamiseen liittyvistä kivuista ja mahdollisesta hengenvaarasta. Näin isoäiti voi muuttaa mielensä ja pikkuhiljaa sana leviää myös naapureille ja koko yhteisöön.”

 

Solomie kertoo, että sosiaali- ja terveysministeriön tyttöjen ja naisten ympärileikkauksen estämisen toimintaohjelma on loppumassa ensi vuonna. Hän toivoo, että resursseja löydettäisiin työn jatkuvuuden takaamiseksi. Resursseja tarvitaan sekä asennemuutos työhön että viranomaisten ja ammattilaisten kouluttamiseen. Vaikka kahdessakymmenessä vuodessa tapahtunut muutos on suuri, miljoonia tyttöjä ympärileikataan edelleen vuosittain. Ajallaan vanhentuneet uskomukset lakkaavat vaikuttamasta, mutta se ei tapahdu, jos se ei niiden tilalle ole tarjolla tietoa ja ymmärrystä.

 

Vastaa

Tuoreimmat