Syöksykierteestä levollisuuteen – Villenpirtin asukkaan Pia Halosen tarina osoittaa sitkeyttä

 

Vantaan asumispalvelun Katto-Kodit Oy:n Villenpirtin perheasuntoon on toukokuussa muuttanut Pia Halonen. Viime syksynä elämä lähti kovaa vauhtia alamäkeen väkivaltateon aiheuttaman masennuksen myötä. Järkyttävän elämäntilanteen vuoksi myös raha-asiat alkoivat mennä huonosti.

 

Pia kertoo, että asukkaat ihailevat usein Villenpirtin pihan vanhaa tammea.

 

– Lopulta tilanne oli niin paha, että meille annettiin viikko aikaa maksaa vuokra, minkä jälkeen olisimme joutuneet kadulle. Ulkomailla olevalta ystävältäni ei ehtinyt apu tarpeeksi ajoissa.

 

Pia otti yhteyttä sosiaalitoimistoon hädän hetkellä. Sieltä kerrottiin Katto-Kotien asumispalvelusta.

 

– En ollut koskaan aiemmin kuullut tästä paikasta. Alkuun mietin, että mikähän juttu mahtaa olla kyseessä. Epäilytti, mistä sitä itsensä oikein löytää.

 

Asunto järjestyi kuitenkin nopeasti, ja kadulle ei jouduttu.

 

Saatu tuki kullanarvoista

 

Pia on ollut varsin tyytyväinen asumiseen Villenpirtissä.

 

– Ihmiset ovat mukavia. Toiset haluavat mieluummin vetäytyä omiin oloihinsa, mutta minä olen todella puhelias ihminen.

 

Ystävyyssuhteita on syntynyt. Kaikki ovat samalla viivalla eikä ketään tuomita.

 

– Meillä kaikilla on oma risti kannettavanamme.

 

Asumisen ohjaaja Mirristä Pialla on paljon hyvää sanottavaa. Naiset tapaavat noin kerran kuukaudessa tukitapaamisen muodossa; joskus useamminkin tarpeen mukaan. Asiat tulee saada hoidetuksi.

 

– On niin ihanaa, että on joku, joka auttaa. Kelan paperit ovat joskus suoraan sanottuna semmoista hepreaa, että on hienoa saada niihin selvennystä.

 

Arki on Pian mukaan sellaista, miksi sen itse tekee. Puuhasteltavaa asumisyksikössä kyllä riittää.

 

– Joskus saan valtavia siivouspuuskia. Tänään päätin pestä matot tällaisen puuskan sattuessa.

 

Taustalla kuivumassa ovat Pian aiemmin päivällä pesemät matot.

 

Itkukohtaukset vaihtuneet turvallisuuden tunteeseen

 

Katto-Kodit saa Pialta vuolaita kehuja ja kiitoksia. Alun epäilyt karisivat varsin nopeasti asumisen edetessä. Talon päihteettömyys on tästä suuressa vastuussa, eikä kotona tarvitse pelätä.

 

– Olo ei ole turvaton. Kun täällä ei ole huumeita tai alkoholia, niin ei tule mitään ylimääräistä kahakkaa. Vain kerran on ollut palohälytys, mutta sekin vain lisäsi meidän porukan yhteenkuuluvuutta, kun kaikki möllötettiin pihalla yöpuvuissamme. Lisäksi oltiin huolissaan, jos joku ei ollut tullut ulos.

 

Masennus on saanut väistyä onnistuneen tuen ja asunnon avulla.

 

– Kyllä täällä ihminen parantuu. Ennen sain hallitsemattomia itkukohtauksia vähän väliä, mutta nyt en enää edes muista, milloin viimeksi itkin. Villenpirtissä on hyvä olla. Ollaan luonnon lähellä, vaikka vilkas tie vierellä kulkeekin. Kulkuyhteydet ovat myös hyvät.

 

Villenpirtti sijaitseekin varsin idyllisen vehreyden keskellä. Helsinki-Vantaan lentokenttä on välittömässä läheisyydessä, joten jatkuvasti laskeutuvia lentokoneita pääsee myös ihailemaan.

 

Musta huumori voimavarana

 

Ulkona toimistolta Pia sytyttää tupakan, ja ohi kulkeva nuori mies tarttuu tilaisuuteen ostaa kaksi tupakkaa.

 

– Olen monella tapaa paikan äiti, kun täällä tuntuu olevan melko nuorta väkeä. Meillä kukkii rankka huumori; vähän, että “mitäs me luuserit”. Sellaista voi heittää, koska ollaan kaikki samalla tasolla. Nauramalla täällä pärjää. Ei tästä mitään tulisi, jos koko ajan itkettäisiin toistemme olkapäillä.

 

Lisää Katto-Kotien kaltaisia palveluja tarvittaisiin. Piaa on lykästänyt, mutta häntä käy sääliksi ihmiset, joilla ei ole kattoa pään päällä varsinkin talven tullessa.

 

Vaikka Suomi on hyvinvointivaltio, esiintyy täälläkin kuitenkin asunnottomuutta, mikä voidaan mieltää ääritilanteeksi. Yhteisöllisyys tuntuu olevan hukassa.

 

Pialla aihe vie ajatukset vuokranantajiin.

 

– Kun luottotiedot menettää, vaikeutuu asunnon saaminen aivan huomattavasti. Ulosotto on myös todella armoton. Jos yksikin lasku menee ulosottoon, alkaa se nopeasti kasvaa korkoa ja velkataakka suurenee. Yksityiset vuokranantajat ovat sydämellisempiä kuin asuntofirmat, joille homma on vain bisnestä. Lisäksi syö nähdä asuntoja tyhjillään. Miten meillä voi olla kodittomia ja kämppiä kuukausia tyhjillään samaan aikaan? Kyllä monelle varmasti kelpaisi, vaikka olisikin jotain remontin tarvetta.

 

Ensimmäisen viikon aikana Villenpirtissä Pialla oli tunne, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Nyt olo on jo parantunut huomattavasti.

 

– Suhtaudun tulevaisuuteen hyvillä mielin. Toiveena olisi tietysti se oma asunto.

 

Pian katseessa on tiettyä levollisuutta, jota ei siinä varmasti ollut puoli vuotta takaperin, kun masennus ja epätoivoinen tilanne toivat kyyneleet silmiin.

 

Villenpirtti asukkaineen ja asumisen ohjaajineen on suoriutunut ensimmäisestä tehtävästään mallikkaasti: Pian paraneminen on alkanut.

 

Seuraavaksi yhteistyön avulla toteutuu toivottavasti Pian toive.

 

Kuvat ja teksti: Riikka Möhkölä

 

Vastaa

Tuoreimmat