Suomen Icehearts ry:n koulutuspäällikkö Miika Niemelä: ”Tästä työstä olen ajatellut, että en mä olisi ikinä voinut tällaista työpaikkaa saada”

Miika Niemelä on ollut mukana Iceheartsilla jo vuodes 2001 lähtien.

 

Koulutuspäällikkönä vuoden 2017 alusta asti Iceheartsilla toiminut Miika Niemelä työllistyi yhteisöön elokuussa 2001. Siitä lähtien hän ollut Iceheartsin palveluksessa.

 

Vierumäki jätti jäljen

 

Miika Niemelä valmistui sosionomiksi tammikuun alussa 2001. Ennen Iceheartsille siirtymistä hän työskenteli Vantaan kaupungin lastensuojelussa. Organisaation nykyisen joukkuetoiminnan koordinaattorin, Vellu Kilpalan, kanssa hän oli mukana Pakkalan koululla poikaprojektissa, jossa oli mukana seitsemän poikaa Pakkalan koulusta.

 

– Heidän arkeaan tuettiin sen koulupäivän aikana ja jälkeen, vähän samantyylistä itse asiassa, mitä Icehearts tekee. Toki se oli kaupungin projekti, Miika Niemelä muistelee.

 

– Niistä pojista kolme poikaa pelasivat Ville Turkan ekassa jengissä. He olivat jotain tästä kuulleetkin silloin, vaikka oltiinkin alkutaipaleella. Jos en väärin muista, huhtikuussa 2001 Villen jengi lähti Vierumäkeen leirille. Kun kolme poikaa lähtivät sinne kans neljäksi päiväksi, niin pohdittiin Vellun kaa, et jos jompi kumpi lähtis meistä messiin, varmaan apu kelpaisi. Sitten soitin Villelle, ja olin neljä päivää Vierumäellä. En ollut Villeä siis tavannut koskaan ennemmin. Oltiin siellä ja ajattelin, että onpa aika uniikki toimintamalli. En sen isommasti sitä pohtinut siinä, enkä ajatellut mitenkään. Se oli aika hektinen viikko, lähinnä keskityttiin siihen kasvatustyöhön.

 

Hetkeä myöhemmin Ville Turkka soitti Miikalle samana keväänä ja kysyi, että nähdäänkö. Iceheartsilla oli haaveena saada toinen joukkue Vantaalle.

 

– Mä sitten olin vähän, että periaatteessa joo, mutta en oikein tiennyt edes, että jäänkö tänne pääkaupunkiseudulle. Kaikki tämmöiset asiat olivat vielä aika lailla auki. Muutaman kerran Villen kanssa tavattiin, ja 2001, elokuutakohan se olisi ollut, niin aloitin sitten oman joukkueeni kanssa. Olin edelleen Vantaan kaupungilla töissä, mitään korvausta en saanut Iceheartsilta. Mulla oli aikaa, mulla ei ollut omaa perhettä vielä. Sitten pari kertaa viikossa näin noita poikia, käytiin uimassa pelattiin säbää. Hyvin sellaista tekemisen kautta tapahtuvaa juttua. 2002 elokuussa tuli EU-rahoitus, sellainen urban-hanke oli Vantaalla, sitten työllistyin Iceheartsille. Siitä lähtien mä olen ollut mukana. Vähän sattuman kaupalla. Kyllä se Vierumäki jonkin jäljen jätti.

 

Hyvin erityinen työpaikka

Miika Niemelä toimii Suomen Iceheartsilla koulutuspäällikkönä.

 

Miika Niemelän mielestä hänen kohdallaan Iceheartsilla puhutaan enemmän elämäntavasta kuin työstä.

 

– Se on ollut mulle myös ansio, olen saanut siis palkan tästä. Totta kai siinä on sekin näkökulma.

 

Alkuvuodet Iceheartsilla olivat Miika Niemelälle ja Ville Turkalle hyvin kokeilevia.

 

– Oltiin kahdestaan kuitenkin Villen kanssa kolmisen vuotta, Vellu tais tulla 2003 Helsinkiin, jos en väärin muista. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Sulla oli vapaus tehdä sitä työtä tosi leveillä seinillä. Siinä mielessä se oli hyvinkin motivoivaa, vaikka arki oli osin tosi raskastakin, ja sitten kun toisaalta ei tiedetty yhtään tulevaisuudesta. Rahat olivat tosi pätkittäistä. Lupahanke taisi olla kolmivuotinen, siinä oli periaatetason turva, mutta se oli tosi mielenkiintoinen hanke. Kyllä joka joulu jännitettiin, että tuleeko uudet rahat, Niemelä muistelee.

 

– Kyllä mä työstä oon ajatellut, että en mä ois ikinä voinut tällaista työpaikkaa saada. Se, mitä se on tuonut mukanaan, että on saanut ja joutunut tekemään kaikkea, niin enhän mä ois sitä mistään koulunpenkiltä saanut.

 

Muuttuva rakenne

 

Aiemmin Miika Niemelä oli Iceheartsilla kasvattajana.

 

– Kasvattajan roolissa tietysti se iso aika sieltä, mutta sitten kun ruvettiin kasvamaan ja kuitenkaan meidän hallinnon puoli ei kasvanut, niin kolme vuotta olin henkilöstöjohtajana meidän vanhassa rakenteessa, Niemelä kertoo.

 

Vanhalla Iceheartsin rakenteella Miika tarkoittaa sitä, että alun perin Iceheartsilla kaikki tekivät kaiken, koska ihmisiä Iceheartsilla oli vielä vähän.

 

– Meillä ei ollut sinänsä mitenkään titteliperusteisuutta. Henkilöstön johtajana ollessani meillä oli kolmen vuoden ajan alueorganisaatio. Siinä olivat vähän roolit sekaisin, paljon johtuu siitäkin, että me ollaan oltu tässä niin pitkään. Tuli tehtyä paljon yli sen tittelinkin. Iso muutos viime syksynä oli se, että Teemu Vartiamäki toiminnanjohtajana vaihtoi viitan Ville Turkan kanssa. Ehkä siinä on rooleja pyritty selkeyttämään, se on varmaan se kaikki. Onnistuttiin oikein hyvin.

 

Ville Turkka on yksi Iceheartsin perustajista, ja toimii tällä hetkellä johtavana asiantuntijana ja vastaa Iceheartsilla kansainvälisestä yhteistyöstä.

 

Monipuolista koulutuspäällikön työtä

 

Miika Niemelä pitää todella paljon siitä, että koulutuspäällikön työ on edelleen monipuolista.

 

– Meillä on 43 henkeä töissä tällä hetkellä, eli ihmisten kanssa saa olla paljon tekemisissä. Tietysti mä järjestelen isoja koulutuksia, joissa on joskus kaikki, mutta yhä enemmän tietysti pyrin kehittämään koulutusjärjestelmäämme niin, että se vastaa tarpeeseen, eli ei kaikkia kaikille. Meillä on eri koulutustaustoja kasvattajilla, niin toiset tarvii toisenlaista ja toiset taas toisenlaista koulutusta. Siinä mielessä se arki koostuu koulutuksien järjestämisestä, ja miettimisestä yhdessä tietysti kasvattajien kanssa, Niemelä sanoo.

 

Ajankohtainen iso asia Iceheartsilla on tällä hetkellä uudet joukkueet. Esimerkiksi Vantaalle on nyt tulossa kolme joukkuetta, joiden työntekijöiden perehdytys on Miika Niemelän vastuulla.

 

– Vaihtelevia päiviä, ja kauhean paljon saa tehdä sitä, mistä tykkää ja mihin kokee, että on myös paljon annettavaa.

 

Kuin sveitsiläinen linkkuveitsi

 

Kasvattajaksi tuleminen vaatii Niemelän mukaan pitkän sitoutumisen. Työ kestää kuitenkin 12 vuotta.

 

– Se on hyvin itsenäistä ja osin yksinäistä. Riippuu tietysti, missä päin on. Meillä on Seinäjoki ja Oulu, jotka ovat käytännössä aika lailla yksin siellä, Niemelä toteaa.

 

Kasvattajalla pitää olla myös hyvä asenne ja halu auttaa.

 

Järjestötyö taas on Miika Niemelän mielestä sitä, että kaikki tekevät vähän kaikkea.

 

– Ei järjestöissä, varsinkaan meillä ole sellaista hierarkiaa. Yhtä lailla tiskikonetta täyttää minä tai toiminnanjohtaja, imuroi jos tarvii tai vie roskia.

 

Työ Iceheartsilla on kuin sveitsiläinen linkkuveitsi.

 

– On hyvä olla tavallaan taskussa, että kaikkia niitä varmaan tarvitaan.

 

Teksti ja kuva: Pekka Luokkala

 

 

 

Vastaa

Tuoreimmat