Soppaa ja jutustelua

Asunnottomien yö kokosi väkeä yhteen Keravalla

 

 

Keravan Sampolan aukiolla ja siellä olevissa Helluntaiseurakunnan tiloissa kokoonnuttiin ottamaan osaa Asunnottomien yöhön tiistaina jo illan suussa. Vaikka tämä YK:n köyhyyden ja syrjäytymisenpäivän tapahtuma oli nimetty Asunnottomien yöksi, oli ohjelmaa tarjolla kaiken ikäisille niin omassa kodissa asuville kuin asunnottomille.

 

Lähestyessäni tapahtuma-aluetta vastaan tuli mies kantaen vaatekassia.

-Tuo ainakin on ollut siellä, ajattelin, sillä tunnistin kassin.

 

Niitä oli ollut edellisenä iltana huoneessa, jossa tultaisiin jakamaan vaatteita ja tarvikkeita, joita ihmiset lahjoittivat varastoistaan. Ja kyllä lahjoittivatkin. Koko huone oli täynnä takkeja, sukkia, villavaatteita. Minäkin olin viemässä jotakin. Ajattelin heittää kamat nopeasti ja lähteä omiin juttuihini. Mutta se ei onnistunutkaan niin helposti. Tuttu vapaaehtoinen huomasi minut.

 

– Ai kiva kun pääsit. Tuossa on hanskoja, lajittele vaikka nuo laatikot, hän huikkasi ja jatkoi johonkin.

– No, kai mä nyt voin sitten vähän aikaa…Tässähän tuota nyt tulee osallistuvaa journalismia, tuumasin ja aloin hommiin.

-Ota kuvia ja laita jakoon, että tulee mahdollisimman paljon porukkaa, kävi sama tuttu heittämässä jossain välissä.

-Okei pomo. Tapahtuu, ajattelin huvittuneena uudesta vapaaehtoisen roolistani.

 

Vaatteet kelpasivat. Ruuhka huoneessa oli niin suuri, että huone piti tyhjentää välillä. Oliko kaikki köyhiä? En tiedä, mutta ainakin tavara kiertää.

 

Joku sanoo, että yön olisi voinut viettää kesällä. Tavarat olisi voinut levitellä aukiolle. Nyt tihkuttaa vettä, on pimeä ja vähän kylmäkin. Tarkoitus on kai alleviivata asunnottomien kovia kokemuksia. Ja kyllähän se kolahtaa. Kun myöhemmin tulen kotiin sukat ja kengät märkinä, voin vaihtaa ne kevyesti kuiviin, istahtaa peiton kanssa nojatuoliin ja ottaa lämmintä teetä. Kaikki eivät voi.

 

 

Ohjelmaa riittää

 

 

Aukiolla on melkein markkinatunnelma. Kojuja, joista saa ilmaista makkaraa ja lettuja. Soppatykki, jonka avulla myydään ilmaisen sopan ohella poliittista aatetta. Musiikkia ja puheita. Ainakin Punainen Risti, Suojakotiyhdistys ja kaupungin nuorisotoimi ovat kojuilla myös siksi, että siellä voisi jutella. Moni näyttää käyvänkin.

 

Nyt puhuu valtuuston puheenjohtaja Samuli Isola. Häntä kuunnellaan. Lupaa pieniä asuntoja. Sitten tulee tutkija ja ihmiset hajautuvat pikku hiljaa. Tutkijan sanoma jää tavoittamatta.

 

Juttelen kahden keski-ikäisen rouvan kanssa. Toinen heistä pohtii ääneen, haluaako osa jäädä vapaaehtoisesti asunnottomaksi. Vai pitäisikö olla tehokkaampi tuki, jolla ihminen tuupataan takaisin yhteiskuntaan? Rouva sanoo, että jos eläisi vartioidussa talossa ja laskisi vettä kultaisesta hanasta, ei hän olisiko asunnottomuus onnellisempi vaihtoehto.

 

Vaikka koen itseni voimattomaksi köyhyyden, syrjäytymisen ja asunnottomuuden kysymyksissä, olen iloinen, että tämä ilta on järjestetty. Kiitos kaikki yhdistykset ja yhteisöt, jotka talkoilla pistivät homman pystyyn. Nuo pienet keskustelut tuttujen ja tuntemattomien välillä tekevät hyvää ihmisille ja pitävät asiaa esillä.

 

Haluaisin kahvia, mutta sitä on jonotettava. Kaikkea on jonotettava. Mutta kukaan ei kumma kyllä kiukuttele. Tasaisen rauhallisesti mennään. Tulossa on vielä asunnottomien tulien sytyttäminen ja ruokailu. Illan lopuksi bändi. Tätä ennen voi käydä vaikka leikkauttamassa tukkansa tai saada juristilta neuvoja, jos niitä tarvitsee.

 

Moni poliitikko on päättänyt näkyä näissä karnevaaleissa. Keravalla on 61 asunnotonta. En voi olla ajattelematta, miten se on mahdollista niin hyvin taloudellisesti toimeentulevassa kaupungissa. Luvussa on 61 liikaa. Eikö nämä poliitikot saa asialle pistettä?

 

Banderolleja ei näy. Kovaäänisiä vaatimuksia ei päättäjille esitetä. Maslow´in tarvehierarkia toteutuu. Ensin on oltava katto pään päällä ja ruokaa, vasta sitten jaksaa ajatella henkisempiä arvoja. Tai omia oikeuksia.

 

 

 

2 Responses to Soppaa ja jutustelua

Vastaa

Tuoreimmat