Rock-musiikkia taigalta – Ravggon

Saamelaista soundia (KUVA: Joonas Lehtinen)

Saamelaista soundia (KUVA: Joonas Lehtinen)

 

Vuonna 2012 perustettu folk-rock -yhtye Ravggon on nyt parhaassa vedossa

 

Yhtye esiintyy pohjoissaamenkielellä ja biisit välittävät kuvaa elämästä Suomen eteläisimmässä saamelaiskylässä Vuotsossa. Perinteiseksi saamelaisyhtyeeksi sitä ei voi kuitenkaan kuvailla, koska bändi yhdistelee hienosti eri genrejä ja on täten helposti lähestyttävä stadinkin asukeille.

 

Laulujen tarinat kertovat nykyajan stressaavasta elämänmenosta, johon jokainen voi samaistua, mutta ratkaisua tarjotaan aina luonnosta ja omasta yhteisöstä.

 

”Kiire ja stressi. Pitää olla kaikessa mukana ja sitten ei ehdi mitään. Ja sitten tulee aivan hulluksi.”

 

”Mutta metsässä tai porohommissa ei ole aikaa ajatella mitään turhia”, yhtyeen sanoittaja Milla Elmiina Pulska kertoo.

 

”Aiheet, joista on syntynyt tekstiä kaikista eniten, ovat varmaankin sellaisia, että olemme ajatelleet maailman hulluuksia ja ihmisyyden kylmyyttä”, Milla Pulska selventää.

 

“Menkää Marsiin kaivamaan, minä menen metsään. Menkää kuuta kurpomaan, minä kävelen tunturiin. Kävelen ja etsin esi-isien kotasijoja, vaamien vasomispaikkoja, apujoukkojen vaaraa, ahman tappopaikkaa.”

 

– Ravggon: Mannet mánnui (Menkää kuuhun)

 

Yhtyeen perustaneet jäsenet Milla Pulska ja Matti Naakka hoitavat taidokkaasti vokaalit ja kitaran. Lisäksi heitä lavalla tukemassa ovat: Millan sisko Unna-Maari, Erno Karjalainen, sekä Panu Klemettilä lyömäsoittimissa. Ensimmäinen albumi: Ráji ravddas eli rajan reunalla julkaistiin kesällä 2016 ja bändi on jo kerennyt myös osallistumaan Sámi Grand Prix’hin (Saamelaisten Euroviisut).

 

Levyn selkeäksi hitiksi on muodostunut In dárbbat appelsiinnaid (En tarvitse appelsiineja), jonka sanoma on omavaraisuudessa. Vitamiineja ja hedelmiä ei tarvitse ostaa kaupasta, jos pitää silmät auki ja tutustuu oman luonnon antimiin. Nykyajan kulutusyhteiskunta saa myös osansa kritiikistä.

 

”Ei täällä ole ei mitään, sanoo mies hienossa autossa. On tullut hyvin kaukaa, näkee vain autiota maata, autiota maata. Missä talot, muut autot, kysyy mies, joka matkustaa. On tullut hyvin kaukaa eikä näe mitään, ei näe mitään.”

 

 – Ravggon: In dárbbat appelsiinnaid (En tarvitse appelsiineja)

 

Kokoonpano on jo tunnettu Pohjois-Suomessa ja on vetänyt keikkaa muun muassa saamelaisten kansallispäivän juhlissa Oulussa ja Taigafestivaaleilla Tankavaarassa.

 

Klubikeikka

 

Lauantaina 10. syyskuuta Ravggon kuitenkin esiintyi ensimmäistä kertaa Helsingissä Kansallisteatterin intiimillä Lavaklubilla ja varmasti säväytti jokaisen paikalle eksyneen. Raikuvat aplodit avasivat illan yhdeksän pintaan. Tupa oli täynnä ja tunnelmaan toi oman lisämausteensa sankoin joukoin paikalle tulleet Vuotson asukit.

 

Tanssiva yleisö muodostui lähinnä nuorista aikuisista, mutta oli paikan päälle myös kerennyt muutama harmaahapsinen vanhimman sukupolven edustaja. Vaikka ei ymmärtäisi saamen kieltä, niin autenttinen alkuperäiskansan tunnelma välittyy biiseistä kuuntelijalle. Yhtenäisyyksiä nykysuomenkieleen on helppo poimia kappaleista ja on hauska miettiä kielien jakamaa yhteistä menneisyyttä.

 

Yhtye oli silminnähden vaikuttunut lämpimästä vastaanotostaan komeassa pääkaupungissamme ja paluukeikkaa tuskin joudutaan odottelemaan kauaa.

 

Lähteet: Yle ()

Vastaa

Tuoreimmat