Rikkinäinen kansakunta näkyy mediassa

Eri lehtien uutisointi Saksan vaaleista on kuin vanhan kaveriporukan eri näkemyksiä yhden toverin huolestuttavasta alkoholinkäytöstä. Saksalaisen kommentaattorin Heribert Prantin sanojen mukaan: “Saksa on samassa tilanteessa kuin alkoholisti. Kun hän alkaa taas ottaa, homma menee vaaralliseksi.”

Mediasta voidaan huomata kuinka eri maat suhtautuvat vanhan tutun ongelmiin.

Moni lehti ottaa esille aiheen kattavasti: vaaleja analysoidaan ja ilmiöitä tutkitaan. Useimmilla on sisällössään jopa oma kategoria Saksan vaaleille. Esimerkiksi El Pais ottaa laajasti esille vaalien merkityksen historiasta tähän päivään. Samoin BBC sekä New York Times. Kaveri on selkeästi jättänyt aikaisemmalla käytöksellään traumat muihin.

Suomi uutisoinnissaan on kuin tukea antava entinen ryyppykaveri, joka säästyi ongelmilta, mutta tuntee empatiaa Saksaa kohtaan. Analysoimme ja peilaamme tilannetta itseemme, emmekä lähesty tilannetta niin konkreettisesti.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien uutisoinnissa historiallinen näkökulma on läsnä. Toisen maailmansodan traumat tuodaan esille ja peilataan tähän päivään. Juttuja on laidasta laitaan, mutta natsisanat ja Hitlerit jäävät melko suppeiksi toisin kuin ulkomaisissa medioissa. Sen sijaan puhutaan ympäripyöreästi vuosista 1933-1945 ja 12 vuoden oikeistodiktatuurista.

Huomattavaa oli, ettei suomalaisissa medioissa ole otettu esille “uhrinäkökulmaa” eli niitä jotka ovat alakynnessä nousevan AfD-puolueen tavoitteissa. Muun muassa New York Times uutisoi henkilöhaastattelun libyalaisesta pakolaisesta Saksassa ja siitä, miten hän kokee kasvavan pakolaiskriittisyyden.

Jopa brittiläisellä BBC-lehdellä oli gallup saksalaisten nuorten suhteesta AfD-puolueeseen. Hufvudstadsbladetissa kysyttiin juutalaisten näkökulmia Saksan tilanteeseen.

Saksalainen lehti Der Spiegel taas uutisoi tilannetta Saksassa kuin ongelmiaan pakeneva alkoholisti. Ongelmat tajutaan ja faktat tiedetään, mutta niiden ymmärtäminen ja parantaminen jäävät kesken. Der Spiegelin otsikoissa pomppii Angela Merkel, mutta historia- ja kansanäkökulmat jäävät niukoiksi.

Suomalaista ja saksalaista uutisointia oikeistopopulismista yhdistää ilmiöpohjainen tapa, jossa keskitytään analysoimaan maan johtoa ja historiaa. Samalla kun synkistellään menneissä ja kummastellaan johtajien toimintaa, täytyisi muistaa myös populismin sykkivä sydän eli kansa.

Oikeistopuolue AfD:n kannatus on Saksassa jakautunut rajusti idän puolelle. Saksojen yhdistymisestä on vasta 28 vuotta eli suuri osa kansasta muistaa erottelun kuin eilisen. Tämä näkyy Saksan mediassa arkuutena. Voi olla, ettei maan 82.2 miljoonaa asukasta ole vielä konsensuksessa siitä, mitä he yhdessä ovat.

Tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi ei olisi pahitteeksi ottaa mallia toverimedioista, jotka ovat olleet aktiivisia kansalaisten tutkijoita.

Hanna-Katri Eskelinen

Vastaa

Tuoreimmat