Pelimusiikki heräsi henkiin Helsingin Konservatoriossa – osa 2

Square Enix ilmoitti kesäkuussa 2015 julkaisevansa 20 vuoden jälkeen uusintaversion Final Fantasy VII:stä. Kuvassa pelin protagonisti Cloud Strife. (Kuvakaappaus trailerista)

Square Enix ilmoitti kesäkuussa 2015 julkaisevansa 20 vuoden jälkeen uusintaversion Final Fantasy VII:stä. Kuvassa pelin protagonisti Cloud Strife. (Kuvakaappaus trailerista)

 

Viimeinen matka alkaa

 

Tauolla kaivan esiin jälleen palautelappusen ja alan kertaamaan ensimmäistä puolikasta. Konsertti on ollut loistava, joten toiselle puolikkaalle omaan suuret odotukset.

 

Pikku hiljaa yleisö alkaa palaamaan paikoilleen ja toinen puolikas voi alkaa. Ramon astelee takaisin flyygelin äärelle aplodien säestämänä, kiittää kumartaen ja alkaa jälleen keskittyä toiseen puolikkaaseen. Ensimmäinen kappale on Cosmo Canyon, joka on myös merkittävä sijainti itse pelissä. Alun perin heimomusiikkia muistuttava kappale on kuin ihmeen lailla onnistuttu sovittamaan loistavasti pianolle. Kuuntelu on nautinnollista.

 

Nautintoon ei ole kuitenkaan hyvä jäädä lillumaan liian pitkäksi aikaa, sillä taas on aika mennä kovaa. Heti kappaleen loputtua alkaa nimittäin Fight On! joka on pelin pomotaistelumusiikki. Kappale, jonka alkuperäinen versio kuulostaa aivan siltä, että se voisi olla Deep Purplen kappale. Bändi onkin yksi Nobuo Uematsun suosikeista, joten vaikutteet kuulee selvästi. Tärkeää kappaleessa on sen agressiivisuus, koska sen on tarkoitus herättää pelaaja taistelemaan kovempia vastuksia vastaan. Pianosovitus on hyvin onnistunut säilyttämään sen tietyn agressiivisuuden, mikä on suuri helpotus, sillä muussa tapauksessa sovitus ei olisi missään nimessä onnistunut. Tämä kuitenkin on!

 

Aplodien jälkeen on jälleen aika jatkaa konserttia. Ilo täyttää salin, kun seuraava kappale saa hymyn monien huulille, myös omilleni. Kappale on Gold Saucer, joka on myös eräs pelin sijainneista. Se on Final Fantasy VII:n maailman oma huvipuisto. Aivan kuin Disneylandin ja Linnanmäen löisi yhteen. Siellä on kaikkea! Muistan viettäneeni siellä niin paljon aikaa, onnistuen ja epäonnistuen kaikenlaisissa pikku peleissä. Siksi varmaan kappale sai hymyn huulilleni. Ei pelkästään sen iloisuuden vuoksi.

 

Gold Saucerissa nähdään pelin aikana myös ”treffit”, joiden aikana soi kappale Words Drowned by Fireworks. Se on myös konsertin seuraava kappale. Kappale on hieno yhdistelmä melankoliaa, toivoa ja romantiikkaa, ja kuuluu ehdottomasti pelin kauneimpien kappaleiden joukkoon. Pianohan on yksi kauneimmista soittimista, joten tämä kappale on kuin luotu sille. Sovitus on maaginen alusta loppuun, jonka jälkeen se saa suuret aplodit, jotka sille myös kuuluvat.

 

Konsertti alkaa lähestyä loppusuoraa, joten kronologinen järjestys pelissäkin menee sen mukaisesti. Seuraava kappale on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin äskeinen. Nyt musiikki on vakavaa ja pahaa enteilevää, suorastaan aavemaista. Kappaleen nimi on Listen to the Cries of the Planet. Pelatessa peliä tämä kappale ahdistaa kovasti, sillä koko ajan on sellainen tunne, että jotain pahaa on tapahtumassa. Jokainen, joka on pelin pelannut läpi tietää, mitä on tulossa. Pianosovitus aiheuttaa samoja tuntemuksia kuin alkuperäinen. Siksi se onkin niin loistava.

 

Kappale hiljenee, jolloin seuraa hetken hiljaisuus. Kolme pientä, hentoa nuottia paljastavat seuraavan kappaleen. Tämä on se hetki. Tämä on se kappale, joka saa ihmiset haukkomaan henkeään ja tunnelman vakavoitumaan. Kuulen, kuinka takanani olevalla rivillä naispuolinen henkilö itkee. Kappale on Aerith’s Theme. Mahdollisesti koko sarjan surullisin ja samalla kaunein kappale. Kylmät väreet tuntuvat kehossani koko kappaleen ajan. Jo pelkästään kappaleen melodia on niin kaunis, mutta kun tietää vielä siihen liittyvän tarinan, menee täysin sanattomaksi. Upea tulkinta, illan paras. Kappaleen jälkeen yleisö antaa raivokkaat aplodit mahtavalle pianistille, tulkinnalle ja kappaleelle.

 

Final Fantasy VII:n soundtrackille mahtuu yhteensä 85 kappaletta. Monia, hienoja kappaleita jäi pois ohjelmistosta, mutta aikaa onkin vain rajatusti. Konsertti siirtyy finaaliinsa, pelin viimeisiin taisteluihin. Konsertin viimeinen kappale on Ramonin oma sovitus Final Boss Suite, joka on kooste koko pelin viimeisten taisteluiden musiikeista.

 

Medleyn aloittaa Those Chosen by the Planet, jota pidetään pelin antagonistin, Sephirothin, tunnusmusiikkina. Kappale on silkkaa pahuutta, ei mitään muuta. Alkuperäisessä kappaleessa kuuluu hidas ja tasainen sydämen tykytys, sekä kuolinkellojen kumina. Ramon imitoi näitä taitavasti pianon matalammilla soinnuilla. Myös kappaleen synkkä, uhkaava ja ahdistava tunnelma sekä melodia välittyvät hyvin pianolla tulkittuna.

 

Tarina lähestyy loppuaan, kun hidas ja uhkaava muuttuvat yhtäkkiä nopeaksi ja uhkaavaksi. Seuraava kappale, J-E-N-O-V-A, alkaa. Tunnelma kappaleessa kuvastaa hyvin pelin tapahtumia. Vastassa on jotain tuntematonta, eikä mitään takeita selviytymisestä ole. Ja sitä Jenova tässä pelissä onkin. Hämmästyttävän hyvin ovat Ramonin omat sovitukset toimineet, sillä ne eivät ole ottaneet mitään pois alkuperäisiltä versioilta, päinvastoin! Medleyn kaksi ensimmäistä kappaletta ovat herättäneet suuria odotuksia lopuille kappaleille.

 

Kolmas kappale on JENOVA Absolute. Kappaleen soidessa pelissä sankarit kohtaavat Jenovan todellisen muodon ja taistelevat tätä vastaan vielä kerran. Hektisen kappaleen on tarkoitus aiheuttaa pelaajassa paniikkia, mutta se sisältää myös osioita, joiden tarkoitus on mitä ilmeisimmin rohkaista. Siksi se on niin nerokas kappale. Jälleen kerran Ramon onnistuu vangitsemaan alkuperäisen kappaleen hengen omaan sovitukseensa. Aivan loistavaa!

 

Pelin protagonistin, Cloudin ja hänen ystäviensä voitettua Jenovan, ei heidän ja Sephirothin välissä seiso enää mikään. On siis viimeisten taisteluiden, ja sitä myötä konsertin viimeisten kappaleiden, aika. Medleyn seuraava osa on Sephirothia vastaan käytävän taistelun ensimmäinen kappale, joka kantaa nimeä Birth of a God. Nimestä voi jo päätellä kappaleen tunnelman. Sankarit nousevat uhmaamaan jumaluutta, kun nopeatempoinen, synkkä riffi soi taustalla. Toivoa ei tässä kappaleessa ilmene mitenkään.

 

Sen sijaan Ramonin sovitus onnistuu jälleen. Hän pitää tahdin nopeana, ja huomio kappaleen alkuperäisessä versiossa olevat pienet yksityiskohdat. Hän käyttää alkuperäisen version synkkiä elementtejä, mikä on elintärkeää kappaleen hengen kannalta. Vaikka itse kappaleessa ei toivoa esiinny, niin tämä sovitus antoi toivoa tulevasta, mikä on todella helpottava tunne. Edessä on nimittäin tarinan ja konsertin Grande Finale.

 

Hetken hiljaisuus. Sitten se alkaa. Tasainen kahden koskettimen hakkaus. Kaikki tunnistavat legendaarisen kappaleen. Tässä kohdassa tarinaa Sephiroth on saavuttanut vahvimman muotonsa, joten on pelin viimeisen ja ratkaisevan taistelun vuoro. Kyseessä on kenties yksi kaikkien aikojen ikonisimmista pelimusiikin helmistä, One-Winged Angel. Ainoa mikä tästä sovituksesta puuttuu, on sekä alkuperäisessä että orkestraatioversiossa esiintyvä latinankielinen kuoro. Sitä ei ymmärrettävästikään tässä sovituksessa ole, mutta tämä on täyttä kultaa ilman kuoroakin. Aivan käsittämättömän upea konsertti saa arvoisensa lopetuksen. Yleisö hurraa villisti ja kaikki nousevat osoittamaan suosiotaan seisten.

 

Tässä vaiheessa Ramon vain hymyilee leveästi ja kumartaa. Broman palaa lavalle ja he halaavat. Tämän jälkeen molemmat kukitetaan yleisön jatkaessa hurraustaan.

 

On viimeisten kiitosten aika. Broman kiittää yleisöä ja kertoo miten tärkeää palautteemme on. Tämän jälkeen hän antaa puheenvuoron vielä Ramonille, joka vetää vielä ässän hihastaan.

 

-Pelissä on niin paljon hienoja kappaleita, mutta aikaa on vain rajoitetusti. Erityisesti parin kappaleen puuttuminen jäi harmittamaan, mutta jos haluatte…

 

Enempää ei tarvitse sanoa. Yleisö aloittaa taas villin hurrauksen. On encoren aika. Ennen sitä Ramon palaa vielä mikrofonin ääreen.

 

-Toivottavasti ette pahastu, että soitan nämä kappaleet nuoteilta. Tämä liittyy jollain tavalla ilma-aluksiin!

 

Yleisö hurraa jälleen. Pelin pelanneet tietävät taas mitä on tulossa.

 

Encorena toimii jälleen useamman kappaleen sekoitus. Medley alkaa pienellä pätkällä Staff Roll –kappaleen alusta, joka muistuttaa hyvin paljon konsertin aloittanutta Openingia. Eräs pelin rakastetuimmista hahmoista, rääväsuinen pilotti Cid saa tähtihetkensä, kun toiveikas marssi Cid’s Theme jatkaa medleytä. Kappale vaihtuu hetken päästä jälleen, tällä kertaa soi pelin ilma-aluksen tunnusmusiikki The Highwind Takes to the Skies. Iloinen ja sankarillinen kappale saa vielä loppuunsa pätkän Staff Roll –kappaleen lopusta. Encore on nyt loppunut. Yleisö osoittaa suosiota ja Ramon kiittää ja kumartaa vielä kerran. Tämän jälkeen hän poistuu takahuoneeseen ja konsertti tulee päätökseensä.

 

Ei varmaankaan tarvitse sen enempää sanoa, mitä siihen palautelappuseen laitoin.

 

Sydämen asia

 

Konsertti oli kokonaisuutena todella mahtava. En ole koskaan käynyt pianokonserttia katsomassa, saati sitten videopelikonserttia, mutta jos tällaisia mahdollisuuksia joskus vielä tulee, niin menen ehdottomasti. Ainakin, jos on Final Fantasy -musiikkia tarjolla!

 

On pakko tunnustaa, että ennen konserttia se huoletti minua kovasti. Nobuo Uematsun teokset ovat vain niin mahtavia, että suurin osa heistä, jotka yrittävät hänen sävellyksiään tulkita uudelleen, epäonnistuvat siinä totaalisesti. Monet yrittävät liikaa, ja lopputulos saattaakin olla, ettei uusi tulkinta muistuta edes etäisesti alkuperäistä.

 

Ramon van Engelenhoven onnistui tulkinnoissa täydellisesti. Tietenkin osa kappaleista oli sovitettu pianolle jo valmiiksi, ja ne versiot olinkin kuullut jo aikaisemmin muiden tulkitsemina. Niistä en ollut huolissani missään vaiheessa, mutta huolta herätti enemmänkin se, miten Ramon itse hoitaa omat sovituksensa. Oli sydäntälämmittävää kuulla, miten uskollisia hänen sovituksensa olivat alkuperäisteoksille. Se on mielestäni elintärkeä asia, kun uusintasovituksia tehdään. Sen lisäksi että Ramon on todella lahjakas pianisti, hän ilmeisesti arvostaa kanssani samoja elementtejä. Se teki tästä konsertista todella nautinnollista. Mahtavaa, kerta kaikkiaan!

 

Tässäkin konsertissa kävin tietystä syystä. Kuten Ramon mainitsi konserttioppaassa, ovat Final Fantasy –fanit muodostaneet peliin tunnesiteen. Se ei ole mitään huuhaa-puhetta. Juuri tämä peli on minulle todella tärkeä, tunnearvo on mittaamaton. Vaikka en pidä sitä edes koko sarjan parhaana pelinä, se on silti suosikkini. En tiedä miksi, mutta se saa aina palaamaan takaisin. Suuri asia on pelin tunnelma, ja Nobuo Uematsu on luonut tämän sarjan peleihin ainutlaatuisen tunnelman, jota ei muualta löydy.

 

Maailma menee eteenpäin. Pelaajat muuttuvat, pelit muuttuvat. Pelejä tulen todennäköisesti pelaamaan aina, mutta vain yhdelle on erityinen paikka sydämessäni.

 

Kappalelista:

 

1. Opening – Bombing Mission

2. Tifa’s Theme

3. Let the Battles Begin!

4. Main Theme of Final Fantasy VII

5. On Our Way

6. Farm Boy

7. Cinco de Chocobo

8. Rufus’ Welcoming Ceremony

9. Cosmo Canyon

10. Fight On!

11. Gold Saucer

12. Words Drowned by Fireworks

13. Listen to the Cries of the Planet

14. Aerith’s Theme

15. Final Boss Suite (Those Chosen by the Planet/J-E-N-O-V-A/JENOVA Absolute/Birth of a God/One-Winged Angel)

 

Encore

16. Medley (Staff Roll/Cid’s Theme/The Highwind Takes to the Skies/Staff Roll)

 

Vastaa

Tuoreimmat