Pelimusiikki heräsi henkiin Helsingin Konservatoriossa – osa 1

Konservatorion pääsali oli lähes täynnä jo puoli tuntia ennen konsertin alkua. (KUVA: Aaro Karlsson)

 

Kun sanoo sanan ”pelimusiikki”, tulee monelle automaattisesti mieleen Super Marion tai Tetriksen tyyliset pimputukset. Moni ei käsitäkään, miten monipuolista ja hienoa pelimusiikki voikaan olla, joten monesti sen kuuntelua pidetään outona. Vaikka pelimusiikki aliarvostettua onkin, on se kerännyt taakseen laajan kuulijakunnan. Ja se kuulijakunta rakastaa sitä.

 

Olen itse pelannut videopelejä jo pienestä lähtien ja olen yhä tänäkin päivänä suuri videopelien ystävä. Olen nähnyt monia pelaamisen aikakausia, pelannut lukemattomia pelejä ja sen myötä saanut paljon upeita muistoja. Vain yksi pelisarja on kuitenkin minulle ylitse muiden, nimittäin Final Fantasy. Yksi sarjan suurimpia viehätyselementtejä on sen taianomainen musiikki, joka on saanut paljon arvostusta. Sarjan musiikkia on kuultu pelin ulkopuolella lukuisissa konserteissa, niin orkestereiden kuin pianistien esittämänä.

 

Mistä on kyse?

 

Final Fantasy on japanilaisen Square Enixin (ent. Squaresoft) kehittämä roolipelisarja. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1987, jonka jälkeen se on poikinut 14 pääsarjan osaa ja lukuisia spin-offeja. Sarjan 15. osa ilmestyy marraskuun lopussa. Pääsarjan pelit eivät ole tarinallisesti sidoksissa keskenään, vaan ne sijoittuvat omiin maailmoihinsa. Osa sarjan peleistä on kuitenkin saanut omat jatko-osansa. Yhdistäviä tekijöitä peleissä ovat muun kuin nimen lisäksi esimerkiksi tietyt hahmot, valuutta ja sanasto.

 

Melodies of Lifestream on pianokonsertti, jonka järjestäjänä toimii VGM Land. Konsertti pidetään lauantaina 12.11. Helsingin Konservatoriossa. Konsertti keskittyy täysin Final Fantasy –sarjan vuonna 1997 julkaistuun seitsemänteen osaan, joka on mahdollisesti yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista peleistä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa järjestetään konsertti ainoastaan yhden pelin musiikille.

 

Final Fantasy –sarjan musiikit on alun perin säveltänyt Nobuo Uematsu, joka sävelsi sarjan kaikki musiikit kokonaan aina ensimmäisestä yhdeksänteen osaan asti, sekä suurimman osan kymmenennestä osasta. Tuon osan jälkeen Uematsu jätti Squaren, ja on sen jälkeen säveltänyt Final Fantasy –peleihin vain satunnaisesti muutamia kappaleita.

 

Uematsua pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista videopelimusiikin säveltäjistä, ja häntä on kuvailtu ”videopelimusiikin Beethoveniksi”. Varsinkin aikaisempien osien aikaan konsoleiden suorituskyky oli rajallinen, joten monipuolisen musiikin säveltäminen oli erittäin haastavaa. Monesti kuultava vertaus kuuluukin, että ”Uematsu on kuin taiteilija, joka piirsi Sikstuksen kappelin kattomaalaukset vahaliiduilla”. Suurimmaksi musiikilliseksi vaikuttajakseen Uematsu

Final Fantasy -pelien säveltäjä Nobuo Uematsu. (KUVA: Wikipedia)

on nimennyt Elton Johnin.

 

Konsertissa Uematsun teoksia Final Fantasy VII:stä tulkitsee hollantilainen 21-vuotias pianisti Ramon van Engelenhoven. Mukana ohjelmassa on sekä aiemmin pianolle sovitettuja kappaleita että Ramonin omia sovituksia.

 

-Eniten pelissä viehättää ehkäpä Nobuo Uematsun musiikki, joka on mahdollistanut tunnesiteen luomisen peliin minulle ja kaikille muille. Se, että näiden 20 vuoden jälkeen olemme täällä tänään juhlistamassa juuri sitä, kertoo hyvin, miten ikonista pelin musiikki oikein on, van Engelenhoven kuvailee konserttiohjelmassa.

 

Showtime!

 

Saavun Konservatoriolle noin 45 minuuttia ennen konsertin alkua. Heti sisään saapuessani tajuan, että edustan yleisön nuorempaa kaartia, sillä konserttiin saapuneiden keski-ikä pyörii luultavasti 30-40 ikävuoden välillä. On todella jännää, miten 20 vuotta vanha peli ja sen musiikki saavat keski-ikää lähestyviä ihmisiä liikkeelle, vieläpä sankoin joukoin. Kertonee kaiken pelin arvostuksesta.

 

Otettuani konserttiohjelman ja vietyäni takkini narikkaan suuntaan kohti pääsalia. Vaikka konsertin alkuun on vielä yli puoli tuntia, niin suurin osa alakerran penkeistä on jo täynnä. Löydän kuitenkin hyvän paikan suunnilleen keskeltä ja pääsen asettumaan aloilleni. Penkit täyttyvät jatkuvasti, eikä alakerrassa näytä olevan kuin enää hajapaikkoja. Sali tulee kyllä varmasti täyteen.

 

Viimeiset puoli tuntia ennen alkua kulutan toistamalla samoja asioita. Vilkuilen puhelinta ja varmistan sen olevan äänettömällä, sekä tutkin saamaani ohjelmaopasta. Erityisesti kappalelista herättää mielenkiintoni, sillä listalla näyttäisi olevan kappaleita, joista en ole aiemmin kuullut pianosovituksia. Kiinnostaa myös kuulla, miten pianisti on tulkinnut näitä kappaleita ja vastaako se omiin odotuksiini. Huomaan konserttiohjelman lopussa palautekaavakkeen, jossa on mahdollisuus arvostella kuullut kappaleet. Täytän koko lapun arvosteluja lukuun ottamatta, jonka jälkeen siirrän lapun odottamaan arvostelujen kirjaamista.

 

Viimeisetkin paikalle saapuneet ovat katsomossa hieman ennen seitsemää, jolloin konsertin on määrä alkaa. Katsomo on täynnä, eikä tyhjiä paikkoja näy missään. Puheensorina on täyttänyt salin. Tunnelma on odottava. Kun valot viimein sammuvat, loppuu puhe kuin seinään. Pianisti Ramon van Engelenhoven kävelee lavalle ja saa yleisöltä aplodit. Yleisö hiljenee jälleen ja Ramon keskittyy pienen hetken, ennen kuin aloittaa ensimmäisen kappaleen, joka on Opening – Bombing Mission. Heti ensimmäisten nuottien aikana kylmät väreet nousevat pintaan. Mieleeni muistuu, kuinka juuri nuo soinnut aloittavat pelin. Tunnelmaa nostattava lyhyt Opening siirtyy äkkiä nopeaan ja hektiseen Bombing Missioniin. Mieleni palaa Midgarin juna-asemalle, josta peli alkaa. Tuntuu, että seikkailu on alkanut, aivan kuten pelissäkin.

 

Ensimmäisen kappaleen jälkeen yleisö antaa Ramonille raikuvat aplodit, jolloin hän nousee penkistään ja kumartaa yleisölle. Lavalle saapuu VGM Landin Nikolas Broman, joka toivottaa yleisön tervetulleeksi. Hän kertoo, kuinka iso asia tämä konsertti on juuri hänelle, sillä videopelikonsertin järjestäminen on ollut hänen pitkäaikainen unelmansa. Hän jututtaa hieman Ramonia, joka kertoo, ettei ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, vaikka videopelimusiikkia onkin joskus esittänyt. Samalla hän hieman naurattaa yleisöä.

 

-Yleensä kun esiinnyn, näen yleisössä vain harmaiden hiusten meren. On mukavaa, että voin esiintyä nyt vähän nuoremmille, vaikka olettekin vanhempia kuin minä!

 

Pienen nauruhetken jälkeen Broman kysyy yleisöltä, kuinka moni on pelannut Final Fantasy VII:ä, jonka musiikkia tänään kuulemme. Nostan käteni, kuten suurin osa muustakin yleisöstä. Illan pianisti nostaa myös kätensä. Seuraavaksi Broman kysyy, kuinka moni on läpäissyt pelin, jolloin jotkut laskevat kätensä, mukaan lukien pianisti. Tämä herättää hilpeyttä yleisössä, ja Broman kysyykin, voiko hän selittää tämän.

 

-Haha, en tiedä! Jäin joskus jumiin johonkin pomotaisteluun, hän vastaa.

 

Broman toivottaa yleisön vielä kerran tervetulleeksi, jonka jälkeen on aika jatkaa konserttia. Hän julistaa kaksi seuraavaa kappaletta, jotka ovat Tifa’s Theme ja Let the Battles Begin!

 

Rauhallinen ja haikea, mutta toiveikas. Tifa’s Theme on juuri sitä. Yksi pelin kauneimmista kappaleista saa arvoisensa sovituksen. Lähes välittömästi kappaleen jälkeen alkaa vauhdikas Let the Battles Begin! Kappale, jota pelissä kuulee ehkäpä eniten, sillä se on pelin taistelumusiikki. Olen kuullut varmaan yhteensä kymmeniä tunteja tuota kappaletta, mutta jostain syystä en kyllästy siihen koskaan. Sovitus on todella hyvä. Versio on vieläpä sama, minkä voi kuulla Final Fantasy VII Advent Children -elokuvassa, joka on yksi lukemattomista seitsemännen osan spin-offeista.

 

Kappaleen jälkeen yleisö antaa suuret aplodit ja Ramon kiittää jälleen kumartaen. Kappaleet kulkevat eräällä tapaa kronologisessa järjestyksessä. Ne tulevat suurin piirtein samassa järjestyksessä, kuin ne pelissä esiintyvät. Seuraavaksi onkin vuorossa Main Theme of Final Fantasy VII, joka on tietenkin nimensä mukaisesti koko pelin tunnuskappale. Se soi pelissä, kun Midgarin kaupunki jää taakse ja pelaaja pääsee maailmankartalle.

 

Kappale on todella monipuolinen. Se sisältää epätoivoa, helpotusta, iloa, surua, kauneutta, pelkoa ja voiton riemua, aivan kuten peli itse. Kappale vieläpä järjestää nuo tunteet samaan järjestykseen kuin ne tapahtuvat itse pelissä. Sen takia kappaletta on helpompi ymmärtää, kun pelin on pelannut itse läpi. Se onkin yksi suosikkikappaleistani koko pelissä. Tämä on myös konsertin ensimmäinen kappale, jossa kuulee Ramonin omaa sovitusta. Se on mielestäni todella onnistunut, ja pianisti saakin kappaleen jälkeen jälleen raikuvat aplodit.

 

Konsertti on ollut tähän asti erittäin loistava, mutta kohta on aika suunnata tauolle. Vielä ennen taukoa kuullaan kuitenkin vielä muutama kappale. Ensin kolmen kappaleen sekoitus, johon kuuluvat kaunis On Our Way, iloinen Farm Boy sekä jazzahtava Cinco de Chocobo. Tämän jälkeen kuullaan vielä reipas ja mahtipontinen Rufus’ Welcoming Ceremony, jonka jälkeen pianisti lähtee viettämään ansaittua taukoa. Vielä ennen yleisön päästämistä tauolle tulee Broman kertomaan pienen tarinan siitä, kuinka idea konsertille sai alkunsa ja kuinka se toteutui. Tämän jälkeen on luvassa 20 minuutin tauko.

 

Lue konserttiraportin toinen osa tästä.

 

Vastaa

Tuoreimmat