Ovet avoinna Hermannissa

 

Päivätupa Hermannin diakoniatalolla 17.10. klo 9-14

 

Hermannin diakoniatalo Hämeentiellä

 

Hermannin diakoniatalon ovet ovat auki kaikille halukkaille tänä valtakunnallisena asunnottomien yön päivänä 17.10.2017. Tiistainen päivätupa tarjoaa mahdollisuuden sosiaalisiin kanssakäymisiin, lämpimään lounaaseen, kuntosalilla käyntiin, sielunhoitoon ja moneen muuhun aktiviteettiin, mihin monella kadun kulkijalla ei muuten olisi mahdollisuutta.

 

Suomi on ollut mukana jo vuodesta 2002 viettämässä YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi Asunnottomien yön merkeissä. Vuosittain lokakuun 17. päivä järjestöillä ja muilla toimijoilla on mahdollisuus muistuttaa ja herättää ihmisiä ajattelemaan asunnottomuutta olemassa olevana ongelmana.

 

Asunnottomien yö pitää sisällään tapahtumia, joihin osallistumalla tavallinen kansalainen voi nähdä asiaa pintaa syvemmälle. Asunnoton on asunnoton aamusta seuraavaan aamuun – ei pelkästään tänä hänen elämän tilanteestaan muistuttavana päivänä, ”Asunnottomien yönä”.

 

Paikka kaikille

 

Lähdin tutustumaan helsinkiläisen Hermannin diakoniatalon toimintaan tänä merkittävänä asunnottomien päivänä. Tänään Hermannissa on päivätupa, jonka sisällöstä olen kiinnostunut kuulemaan lisää ja samalla haluaisin tietää talon päivittäisestä toiminnasta.

 

Saavun Hermannin pihaan ja jo ennen sisälle astumistani löydän juttuseuraa pihamaalta.

 

”Olen tullut pesemään pyykkiäni Hermannin pyykkitupaan”, kertoo taloyhtiön putkiremonttia paossa oleva mukavan oloinen herrasmies.

 

Hämmästyn, eikö täällä olekaan vain asunnottomia? Pian minulle selviää, että paikka on todella kaikkia varten. Avun tarpeessa voi olla asunnoton, päihderiippuvainen tai yksinäinen henkilö, joka vain haluaa pestä pyykkinsä tai kaipaa seuraa ja sisältöä päiväänsä.

 

Pyykkiä ja punttisalia

 

Sisällä tapaan Mika Tammelan, joka jo keskustelun alkumetreillä paljastuu Laajasalon opistosta valmistuneeksi suntioksi. Mika toimii diakoniatyöntekijänä erityisdiakonian parissa Hermannilla. Erityisdiakonian toiminta on suunnattu erityisesti asunnottomille, asumisyksiköissä ja laitoksissa asuville, päihdeongelmista kärsiville sekä vankilassa oleville miehille ja naisille.

 

Lähdemme Mikan kanssa kiertämään taloa ja pääsen tutustumaan rakennuksen monipuolisiin tiloihin.

 

Pyykkitupa on kaikkia halukkaita varten. Täällähän on tuttuja! Pihalla tapaamani mies odottelee ison teollisuuskoneen pyörittävän hänelle puhdasta pyykkiä. Pyykkikoneiden edustalla olevan pöydän ympärillä käy puheensorina. Tästä huoneessa on aika mukava tunnelma, vaikka olemmekin kodin perusaskareiden äärellä.

 

Seuraavaksi menemme kuntosalille. Pari miestä lopettelee juuri voimaharjoitteluaan, muuten on aika hiljaista. Kuntosali on hyvin varusteltu ja valoisa. Mahdollisuus kunnon kohottamiseen on annettu kaikille.

 

Mika avaa oven isoon vaatehuoneeseen, johon on aseteltu siisteihin pinoihin vaatteita, pääosin miehille suunnattuja. Vaatteet on tuotu avustuksena Hermannille, josta ne voidaan jakaa niitä tarvitseville.

 

”Meidän vakioasiakas on keski-ikäinen mies. Voisinpa melkein sanoa, että yhdeksän kymmenestä vaateavun tarpeessa olevasta Diakoniatalolla kävijästä on miespuolinen. Tällä hetkellä miesten talvivaatteista on pulaa. Miesten talvikenkiä- ja takkeja tarvitaan kylmän talven varalle”, kertoo Mika avustuksen tarpeesta.

Kuntosalilla on kaikilla halukkailla mahdollisuus kohottaa kuntoaan.

 

 

Vaateapua sitä tarvitseville. Erityisesti miesten talvivaatteille olisi tällä hetkellä tarvetta.

 

Kädentaidoilla pyhäbokseja

 

Ilman opasta olisin jo eksyksissä, tilojen laajuus yllättää minut. Tuoreen puun tuoksu toivottaa meidät tervetulleeksi puutyöpajalle, jossa kaksi miestä ovat täydessä työntouhussa.

 

Vapaaehtoistyöntekijä Jaakko esittelee meille pyhäbokseja, jotka ovat juuri pajalla työn alla. Pyhäboksit ovat puusta valmistettuja kuutioita, joita valmistetaan erilaisille seurakuntaryhmille, kuten koulujen erityisryhmien hartaushetkiin.

 

”Kuution sisälle voidaan asettaa risti, kynttilöitä tai liturgisilla väreillä olevia liinoja”, kuvailee Mika tuotteen käyttötarkoitusta.

 

Toinen pajalla työskentelevistä on Kuubasta kotoisin oleva, Suomessa 11-vuotta asunut Erik. Käsistään taitava Erik on työskennellyt Hermannin pajalla kaksi vuotta.

 

”Pajalle voi tuoda kalusteensa korjattavaksi tai maalattavaksi ja tänne pääsee myös itse tekemään puutöitä. Ehdoton sääntö on kuitenkin ”selväpäisyys”, eli päihtyneenä tai kamoissa ei pajalle ole turvallisuussyistä asiaa”, muistuttaa Mika talon säännöistä.

 

Erik, Jaakko ja suntio Mika Tammela esittelevät juuri puupajalla valmistunutta pyhäboksia.

 

Pullaa Bulevardilta ja hengen ravintoa

 

Talon toisessa kerroksessa aukeaa iso ja avara kirkkohuone. Samassa tilassa tarjoillaan tänään aamiaista ja myöhemmin myös lounasta. Kärryistä voi tarpeessa oleva ottaa mukaansa ilmaista leipää.

 

Marrakechissä huippukokkina työskennellyt Abdel on nyt vuoden asunut Suomessa ja työskentelee Hermannin diakoniatalolla kokkina.

 

Tänään kirkkosalissa on vaatteita laitettu esille mukaan otettaviksi. Sunnuntaisin salissa vietetään ”pullakirkkoa”. Kyse on jumalanpalveluksesta, jonka jälkeen on tarjolla pullaa.

Kirkkosalissa pidetään jumalanpalvelusta sunnuntaisin. Pappi Jussi Lahti toimittaa jumalanpalveluksen joka toinen sunnuntai ja kaksi sunnuntaita kuukaudessa diakoniatyöntekijät toimittavat sanajumalanpalveluksen.

 

Monelle helsinkiläiselle tuttu Ekbergin kahvila on jo 70-luvun lopulta lähtien tarjonnut edellisen päivän pullia, leipiä ja joskus herkullisia ylijääneitä kakkujaan Diakoniatalon hyväntekeväisyyteen. Jokaisen minkkiturkki päällään kahviaan siemailevan hienostorouvan olisi hyvä tietää tämä valtavan hieno ele kantakahvilastaan. Minulle tämä tieto oli täysin uutta ja Ekberg-kahvilan pisteet nousivat entisestään silmissäni!

 

Juttelemme vielä hetken diakoniatyöntekijä Kimmo Kajoksen kanssa talon toiminnasta ja samaan pöytään istahtaa uusi tuttavuus. Pekka on 54-vuotias ja kovasti juttupäällä. Pekka ei ole kovin tyytyväinen elämäänsä ja Hermanni on paikka, johon hän tulee aina mielellään uudestaan. Pekalla on asunto, johon hän voi mennä, mutta hän kuljeksii mieluummin ulkona ja tutuilla kaduilla. Asunnossa hän käy vain nukkumassa.

 

54-vuotiaalle Pekalle Hermannin diakoniatalo on tuttu paikka.

 

Hermannissa on paikka kaikille. Päihteiden tai huumausaineiden vaikutuksen alaisenakin ovet ovat aina auki – kaikille.

 

 

Teksti ja kuvat: Riina Ahtola

 

 

3 Responses to Ovet avoinna Hermannissa

  • Erittäin monipuolinen ja kattava juttu. Kaikki toiminta oli kerrottu varsin yksityiskohtaisesti Hermannissa olleiden ihmisten kommenttien kera, eli reportaasin kulussa pysyi hyvin mukana.👍

  • Oli helppo pysyä tekstin mukana ja tyyli oli mukaantempaiseva!

  • Todella kattava reppari kera hienon oman kuvailun ja kommenttien! Kuvat olivat hyviä ja niitä oli runsaasti. Lopussa kiusasi vain, kun kerroit Pekasta tyyliin ”Pekka sitä, Pekka tätä..” sitaattien tai Pekan oman kerronnan sijasta. Teksti muuten todella hyvä ja laaja, tykkäsin! 🙂

Vastaa

Tuoreimmat