Nuorten asunnottomuus nousee Helsingissä

Nuorten asunnottomuus Helsingissä on kasvussa. /David East

Nuorten hyvinvointikertomukseen Nuorten asunnottomuus –indikaattorin tietoihin ja selvitystyöhön perustuvassa artikkelissa käsitellään nuorten asunnottomuusilmiön laajuutta Helsingissä, ja mahdollisia ratkaisuja laajenemisen ehkäisemiseksi.

 

Asunnottoman määrittely ratkaisee paljon

 

Artikkelin mukaan asunnottomien määrä riippuu siitä, ketkä lasketaan asunnottomuustilastoihin mukaan. The European Typology on Homelessness and Housing Exclusion (ETHOS) on yleiseurooppalaisen asunnottomuusjärjestö FEANTSA:n luoma malli, joka kattaa asunnottomuuden kaikki tasot ja ulottovuudet. Malli jakautuu neljään kategoriaan: kadulla asuvat (roofless), ilman asuntoa olevat (houseless) sekä epävarmasti (insecure) ja puutteellisesti (inadequate) asuvat.  Melkein kaikki Helsingissä olevat asunnottomat nuoret sijoittuvat epävarman asumisen kategorian alaisuuteen.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) laskee asunnottomiksi 1) ulkona ja ensisuojissa, 2) asuntoloissa ja majoitusliikkeissä, 3) erilaisissa laitoksissa ja 4) tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona asuvat. Mukaan lasketaan myös 5) ilman asuntoa vapautuvat vangit. Nuorten ja maahanmuuttajien osalta muutokset asunnottomien määrässä ovat viime vuosina olleet melko suuria. Tietoinen ja suurin puute ARAn määritelmässä on asunnottomuusriskin huomiotta jättäminen. Tehokas asunnottomuuden ehkäisy vaatisi siis tietoa epävarmasti asuvista ja asunnottomuusuhkista.

 

Nuorten asunnottomuus hämärän peitossa

 

Artikkelin mukaan nuorten asunnottomuus jää usein piiloon. Syitä tähän ovat muun muassa nuorten matala kynnys majoittua tuttavien luona ja toisaalta taas korkea kynnys hakeutua asunnottomien palveluihin. Muuhun väestöön verrattuna nuorten asunnottomuusjaksot ovat lyhyempiä, mikä hankaloittaa niiden havaitsemista, mutta samalla myös rajoittaa korjaustoimia.

Tutkimuksessa asunnottomuus ymmärrettiin dynaamisena prosessina, johon väestöryhmillä liittyy erilaisia tulo- ja lähtöpolkuja. Sekä yksilölliset että rakenteelliset tekijät vaikuttavat taustalla siten, että rakenteen luomat riskit realisoituivat todennäköisimmin niillä, joita myös henkilökohtaiset ongelmat jo rasittavat.

 

Muun muassa kouluaikaiset mielenterveyshäiriöt ennustavat myöhempää asunnottomuutta

Nuorten asunnottomuuden rakenteellisista olosuhteista ei tiedetä paljoa. Myöhempää asunnottomuutta yksilötasolla ennustavat muun muassa kouluaikaiset mielenterveyshäiriöt, päihteiden käyttö ja ongelmat perheen kanssa – sekä näiden yhdistelmä. Rakenteellisia riskitekijöitä ovat puolestaan asuntomarkkinoiden ongelmat.

Heikommassa taloudellisessa asemassa olevat nuoret joutuvat lähtökohtaisestikin itsenäistyessään kilpailemaan Helsingin nopeasti kohoavien vuokrien asuntomarkkinoilla ilman mahdollisuuksia omistusasumiseen. Maahanmuuttajataustakin aiheuttaa rakenteellista syrjintää asunnonhaussa, ja maahanmuuttajanuoret kokevat paljon asumisongelmia.

 

Asumisen epävarmuus yleisempää

Artikkelissa sanotaan vailla vakituista asuntoa olevien 15-24-vuotiaiden nuorten määrän kaksinkertaistuneen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla. 25-29-vuotiaiden osalta taas nousu on ollut samaan aikaan lähes 70 prosenttia. 15-24 vuotiaiden asunnottomien määrä vuonna 2012 jäi paikalleen vanhemman ikäluokan nousun jatkuessa.

Vuonna 2005 itsensä asunnottomiksi tai muuttouhkaisiksi ilmoittaneiden 18-24-vuotiailta tulleiden kaupungin vuokra-asuntohakemusten määrä kasvoi lähes 80 prosenttia. Vuonna 2012 hakemuksia tuli eniten, jonka jälkeen suunta kääntyi hienoiseen laskuun. Vastaava nousu 25-29-vuotiaiden ikäluokassa oli jopa 150 prosenttia ja jatkuu edelleen.

Asumisen epävarmuuden yleistyminen näkyy muissakin asumistilastoissa. Helsinkiläisnuorten muuttoajankohta ensimmäiseen kotiin 2010-luvulla on myöhästynyt entisestään. Vastaavasti lapsuudenkodissa asuvien nuorten määrä on noussut. 21-29-vuotiaita, eli keskimääräistä muuttoikää vanhempia asui lapsuudenkodeissaan vuonna 2014 noin 2 000 enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

 

Asunnottomuuden mittaaminen vaikeaa

Kaikissa tutkimuksissa pyritään antamaan jonkinlainen arvio asunnottomien määrästä, mutta tulokset vaihtelevat mittaustapojen ja valittujen rajausten perusteella paljon. Tutkijat kuitenkin arvioivat määrät suuremmiksi kuin ARA. VVA (vailla vakituista asuntoa) -merkintöjen tai kaupungin vuokra-asunnonhankkijoiden perusteella voidaan tehdä vain suuntaa antavia tulkintoja asunnottomuuden yleisyydestä.

VVA-merkinnän omaavia 15-24-vuotiaita nuoria Helsingissä oli vuonna 2014 noin 1 250. VVA-merkinnän kuitenkin kertoi tehneensä vain reilu kolmasosa (35%) asunnottomuutta kokeneista (Kilpeläinen et al. 2015). Kun huomioon otetaan myös Kostiaisen ja Laakson (2015) laskelmat VVA-merkinnän ja todellisen asunnottomuuden suhteesta, alle 25-vuotiaiden VVA-nuorten määräksi voidaan arvioida karkeasti 2 700 – alle 30-vuotiaita olisi vastaavasti artikkelin mukaan 5 000.

 

Asunnottomuuden vähentämisessä kehittämisen varaa

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmat (PAAVO I ja Paavo II) ja asunto ensin –politiikka näyttävät artikkelin mukaan toimineen ja saaneen vakavimpien tapausten määrän vähenemään. Huomioon pitäisi ottaa myös se, että pitkäaikaisasunnottomuuden määritelmä ETHOS:iin verrattuna on aika tiukka. Varsinkin asunnottomuuden pitkittymisen taustalla olevien sosiaalisten ja terveydellisten syiden edellytykset (ARA 2015). Nuorten epävarma asuminen on samaan aikaan tilastojen perusteella yleistynyt kaikilla mitattavissa olevilla tasoilla, ja nuorten osuus asunnottomuudestakin on noussut.

Asunnottomuuden vähentämistoimeenpiteet näyttävät kohdistuneen enimmäkseen yksilöllisiin riskitekijöihin: palveluiden parantamiseen ja yksilöiden ongelmien ratkaisemiseen, mutta ei kohtuuhintaiseen asuntotarjontaan.

Asumisen turvaamisen viime kädessä voi ymmärtää ihmisoikeuskysymyksenäkin (Kauppinen et al. 2015, 71; Ympäristöministeriö 2015). Raja pitää vetää johonkin rajallisten resurssien takia sen suhteen, mitä ihmisarvoinen asuminen on: vain katto pään päällä, vai myös turvallinen ja pysyvä koti?

Rajanvetoa artikkelin mukaan helpottaisi laajempi tutkimus nuorten tilapäisestä asunnottomuudesta ja asumisen epävarmuuden vaikutuksista myöhempään elämään.

Teksti: Pekka Luokkala

Lähde: http://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/nuorten-asunnottomuus-helsingissa

 

Vastaa

Tuoreimmat