Myllypuron kirkolla jälleen turvallinen yöpuu asunnottomille

 

Oma koti on ihmisoikeuskysymys. (KUVA: Heidi Kajander-Maavuori)

Oma koti on ihmisoikeuskysymys. (KUVA: Heidi Kajander-Maavuori)

 

Illan hämärä on vasta odotettavissa, kun Asunnottomien yön jokavuotisessa klassikossa, Kodittomien yössä Myllypuron kirkolla ovet käyvät tiuhaan. Jo puolisen tuntia ovien avaamisesta runsaslukuinen joukko penkoo vaatejakopöytiä, tankkaa kahvia tai mehua, jutustelee kovempaankin ääneen kirkon aulatiloissa istuskellen. Täällä ei koreilla yhtään, monet selvästi tuntevat toisensa ennestään, kuittailevatkin ja heittävät huulta. Halataan, itketäänkin yhdessä. Välitön ensitunne on rehellisyys.

 

-Ei tässä paljon enää rooleja kaipaa, kaikki turha on karissut pois elämän myötä, kertoo vapaaehtoisen rintamerkkiä puserossaan kantava Ari-Pekka Savolainen, entinen asunnoton ja rötöstelijä, niin kuin hän itseään kutsuu.

 

Suomessa oli vuoden 2015 lopussa 6 785 yksinelävää asunnotonta ja 424 asunnotonta perhettä. Yhteensä asunnottomia oli 7 898, ilmenee Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) selvityksestä. Asunnottomuus keskittyy pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kasvukeskuksiin. Yli 60 % asunnottomista on pääkaupunkiseudulla. Helsingin lukemat yksinäisistä asunnottomista olivat 3550, joista 1210 pitkäaikaisasunnottomia.

 

Asunnottomien määrä on ollut tuntuvassa laskussa viimeiset kymmenen vuotta, siitä lähtien kun systemaattisia asunnottomuuden vähentämisohjelmia on 1980-luvun puolelta välin alettu toteuttaa. Vuoden 2014 jälkeen uudenlaista huolenaihetta on tuonut nuorisoasunnottomuuden kasvu.

 

 

Asunnottomien määrä Suomessa on saatu puolitettua viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on viime vuosien aikana vähentynyt. (KUVA: ARA-tutkimus)

Asunnottomien määrä Suomessa on saatu puolitettua viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa asunnottomuus on viime vuosien aikana vähentynyt. (KUVA: ARA-tutkimus)

Asunnottomuuden syitä etsimässä

 

Syyt asunnottomuuteen eivät ole yksiselitteisiä. Helsingin kaupungin johtaja Jussi Pajunen (kok.) lähtee liikeelle pääkaupungin vetovoimasta ja asukasmäärien ennakoimattomaksikin kuvailemastaan kasvusta.

 

-Asuntotuotanto on viime vuosina saatu varsin korkealle tasolle ja sitä kautta asuntoja kyllä tulee, mutta väestön kasvu, joka on Helsingissäkin sellainen seitsemästä tuhannesta kymmeneen tuhanteen asukkaaseen vuodessa, aiheuttaa kovia paineita.

 

Kaupunginjohtaja Pajusen sijaan Vihreiden varapuheenjohtaja, kansanedustaja Touko Aalto sekä maatalous- ja  ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) puolestaan summaavat pääkaupunkiseudun asunnottomuuden syitä kurjistumisesta ja eriarvoistumiskehityksestä käsin. Aalto peräänkuuluttaaa vastuullisuutta sosiaalipolitiikkaan.

 

-Katson hyvin huolestuneena maamme tämänhetkistä, pidempiaikaistakin kehitystä, jossa köyhyys ylisukupolvistuu. Tai jossa vähitellen pienistä asioista kuten pikkurikollisuudesta kasvaa pikavippien tai maksuhäiriömerkintöjen myötä suuri hallitsematon velkavyyhti, että ihminen hajoaa sen taakkansa alle. Seuraan tämän hetkistä hyväosaisuuden ja huono-osaisuuden kuilua huolissani. Toki on sitä tavallisemman elämän lähtökohdasta tulevaa asunnottomuutta, joka juontaa juurensa avioeroihin tai työttömyyteen.

 

 

-Nuorisoasunnottomuuden puolella riskitekijöiksi muodostuvat ne nuoren elämän taitekohdat, joissa irtaannutaan lapsuuden kodista ja ollaan ensimmäistä kertaa muuttamassa omaan asuntoon. Yllättävät käänteet voivat johtaa toimeentulon vähenemiseen, työttömyyteen tai pikavippikierteeseen, summaa Kimmo Tiilikainen hallituksen asunnottomuusohjelman päätelmiä nuorten asunnottomuuden lisääntymisestä.

 

Kokonaisvaltainen kirkkoelämys

 

Kodittomien yössä Myllypurossa ei nuoria juurikaan näy ainakaan näin alkuillasta. Paikalla on arviolta keski-ikäistä tai sen ylittänyttä väkeä. Väkeä, jolle Herttoniemen seurakuntaan hallinnollisesti kuuluvan Myllypuron kirkon antama tuki on ollut tuttua jo pitkään. Myllypurossa kodittomien yötä on vietetty jo yhdeksänä vuonna ja moni vapaaehtoistoimija on ollut mukana alusta saakka.

 

-Tulen joka kuukausi tänne auttamaan asunnottomien yömajoittamisessa, miksen siis olisi tänäänkin paikalla. Tämä on minulle sydämen asia, kertoo seurakunnassa sekä päivätoimintaa järjestävässä Symppikset ry:ssä vapaaehtoisaktiivina toimiva Eva.

 

Myllypuron kirkon yössä saa paitsi nukkua lämpimässä ja turvassa ilman pelkoa omien kenkien tai muun mukana kulkevan omaisuuden menettämisestä, myös saunoa ja nauttia päivällistä ja iltateetä. Kirkko alkaa kuulostaa täyden palvelun talolta siinä vaiheessa, kun kävijällä on lisäksi mahdollisuus vaihtaa vaatejakelun myötä puhtaisiin pukimiin, käydä yläkerrassa vapaaehtoisen parturikampaajan käsittelyssä ja istua kirkkosaliin lepuuttamaan oman hiippakunnan piispan lohdullisten sanojen tai yhteisen virrenveisuun myötä mieltään ja sieluaan.

 

Toki tämä on monelle harvinaisempaa herkkua, jokapäiväistä mahdollisuutta suihkussa käyntiin tai pehmeään nukkumapatjaan ei kaikilla kävijöillä ole. Myllypurossakin yösijaa on tarjolla kerran kuussa talviaikaan. Petipaikat ovat tänä iltana haluttuja.

 

-Viime vuosina yöpyjien määrä on asettunut sellaiseen vajaan kahdenkymmenen hengen hujakoille. Ruokailijoita on käynyt tasaisesti noin kuutisenkymmentä ihmistä, tiivistää kävijämäärää tapahtuman järjestämisestä vastuussa oleva diakoni Pilvi Juvonen.

 

Yhteisöllistä ennaltaehkäisyä

 

Parhaillaan Suomen hallituksen meneillään olevan maamme kolmannen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman täytäntöönpanossa ministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla panostetaan tällä hallituskaudella erityisesti ennaltaehkäisevään työhön. Tässä työssä vapaaehtoisten toimijoiden ja kansalaisten rooli kurjistuvassa taloustilanteessa on erityisen korosteinen poliitikkojen puheissa.

 

Kansalaisaktiivisuudelle etsitään perinteisiä mielenosoituksia laajempia muotoja asunnottomuuden ennalta ehkäisemisessä. Kuva eilisestä Asunnottomien yön tapahtumasta Helsingissä. (KUVA: Veikka Niemi)

Kansalaisaktiivisuudelle etsitään perinteisiä mielenosoituksia laajempia muotoja asunnottomuuden ennalta ehkäisemisessä. Kuva eilisestä Asunnottomien yön tapahtumasta Helsingissä. (KUVA: Veikka Niemi)

 

Yhteisöllisyyttä, kansalaisaktivismia ja kolmannen sektorin rekrytointia tärkeäksi pitämiinsä hankkeisiin ajavat yhtenevin kommentein niin oppositiopuolue Vihreät varapuheenjohtajansa suulla, Helsingin kaupunginjohtaja Pajunen kuin asuntotuotannon päässä olevan yleishyödyllisen säätiön, Diakonissalaitoksen asumisasioiden palvelualuepäällikkö Heli Alkila. Siinä, millaisena he tuon vapaaehtoisten roolin näkevät, onkin jo erottavaa tekijää.

 

Aalto peräänkuuluttaa suurilta kaupungeilta lisärahoitusta ja -resursseja järjestötyöhön, jotta asiantuntija-apu tavoittaa mahdollisimman monet ennakoivasti.

 

-Tänä päivänä monen jo huonoon jamaan joutuneen kohdalla epäluulo yhteiskunnan auttamistahoja kohtaan on valtavaa. Luottoa puuttuu. Matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja tarvitaan lisää. Tässä järjestöillä on suuri merkitys auttamisessa ja niitä pitää tukea rahallisesti.

 

Helsingin kaupunginjohtaja puolestaan haluaa lisätä kaupunkilaistensa vapaaehtoistyötä.

 

-On aivan selvä, että julkinen toimija ei voi olla ainut turvaverkon tai yhteisöllisyyden tuoja. Se yhteisöllisyys tulee meistä kaupunkilaisista. Etsimme uusia toimintamalleja. Korostan sitä, että tämän päivän vanha trendi on yhteisöllisyys ja meidän kannattaa käyttää yhteisöllisyyttä hyväksi. Kaupunki eräänlaisena kaikkien kaupunkilaisten mahdollistajana, myös kolmannen sektorin erilaisten yleishyödyllisten toimijoiden mahdollistajana.

 

Alkilalla on antaa esimerkki yhdestä sattumaltakin keksitystä kolmannen sektorin toimijoiden mallista, jota Diakonissa laitos on hyödyntänyt omassa työssään yhdessä tuetun asumisen yksiköistä, Sanervakodissa.

 

– Aina kehitellään toimintaa ja mietitään, miten nykyiset palvelut voidaan tuottaa kevyemmin. Ei jäädä tuleen makaamaan, vaikka tämä maan ja kuntien taloustilanne on heikko. Asumispalvelut on meillä siirretty Hoiva -tytärsäätiömme alaisuuteen. Myllypurossa Sanervakodissa vapautui tiloja yläkerrasta ja päätimme vuokrata ne tilat opiskelijoillemme Diakoniaopistossa, joiden oli vaikea löytää asuntoa siinä hetkessä. Opiskelijat maksavat halpaa vuokraa asumisestaan ja osallistuvat säännöllisesti alakerrassa tapahtuvaan muistisairaiden päiväohjelmaan yhdessä heidän kanssaan. Hoitajat voivat keskittyä omaan hoitajan tehtäväänsä.  Esimerkiksi ulkoilutus, yhteinen jutustelu tai lehden ääneenluku tulee opiskelijoiden kautta. Tästä yhteistyöstä ja yhteisöllisyydestä olemme saaneet paljon positiivista palautetta niin opiskelijoilta itseltään kuin tukiasuvilta muistisairailta.

 

Alkila haluaa korostaa, että tällaisissa opiskelijayhteistyömuodoissa palkatun henkilöstön mitoituksia ei missään nimessä ole alennettu. Jo laki ja palveluja ostava kaupunki määrittelevät henkilöstömitoituksen tarpeet.

 

Rikkonaisten taustojen asunnottomuus

 

Entisen asunnottoman, Ari-Pekka Savolaisen polku Myllypuron Kodittomien yön vapaaehtoiseksi on ollut kimurantti ja on eräänlainen ihme, että hän ylipäänsä on tässä kertomassa tarinaansa.

 

-Kymmenisen vuotta sitten olin jo selvinnyt pitkälle elämäni varjopuolen kokemuksista; raskaista väkivallan uhan alaisista sijaisperhevuosista, nuorisokotikierteestä, vankiloista ja huumeiden satunnaiskäytöstä ja puukotuksista. Olin reilu kolmekymppinen, ja löytänyt vierelleni tärkeän ihmisen, puolisoni Kittyn.

 

Toisilla murheet tuntuvat kerääntyvän ja kasaantuvan toisia helpommin. Ari-Pekka ja Kitty asuivat Mellunmäessä. Alkoholi kuului yhä heidän arkeensa, mutta heillä oli toivoa sydämissään. Kotoa pois ollessaan erään ryyppyillan jälkeen Ari-Pekka sai soiton poliisilta. Koti oli tuhoutunut tulipalossa ja puoliso menehtynyt onnettomuudessa. Ari-Pekan kertoman mukaan hänet vietiin mitä pikimmin kuulusteltavaksi epäiltynä ja vähitellen kävi selväksi, että edes uutta asuntoa ei sosiaalitoimelta tämän murheen keskelle annettaisi.

 

-Sanoin tiukasti uudestaan ja uudestaan, että minä en ole sellainen ihminen, joka sytyttäisi oman kotinsa tuleen. Miksi ihmeessä olisin tehnyt niin, meillä oli kaikki ja turvallinen olo yhdessä Kittyn kanssa. Kittyn kanssa koin varmaan ensimmäisiä kertoja elämässäni olevani itsenäni rakastettu ja hyväksytty.

 

Ari-Pekka jäi trauman keskeltä asunnottomaksi kuin taika-iskusta. Alkuun saatu yhteinen hyvä tulevaisuus jäi taakse savuavine raunioineen.

 

Asunto ensin -vaatimus

 

Jotkin perinteisistä asunnottomuuspalveluista, kuten portaittainen asuttamisjärjestelmä, vaativat raittiutta ja hoitoon sitoutumista sekä itsenäisen elämän taitojen opettelua ennen asunnon hankkimista. Tämän tyyppisissä asunnottomuuspalveluissa asunto nähdään ensimmäisen tukitoimen sijaan viimeisenä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin omissa vuokra-asunnoissa maksuhäiriöt ovat edelleen este asunnon saamiselle. Näitä esteitä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen ei kuitenkaan ollut valmis purkamaan asuntopulan helpottamiseksi vaikeimmissa elämäntilanteissa olevien asunnonsaannin helpottamiseksi.

 

-En usko tälläisiin yleisiin periaatteisiin. Usein yleisperiaatteet johtaa siihen, että asioita osin autetaan, mutta osin jäädään auttamatta. Sitten syntyy väliinputoajia, eli uskon vahvasti siihen, että tulevaisuuden toimintamallimme lähtee siitä, että etsitään polkuja aina yksittäisestä nuoresta ja yksittäisestä perheestä lähtien. Etsitään hänelle parhaita ratkaisuja. Kaupungilla on oma asuntotarjontansa. Siihen kytkeytyy läheisesti sitten muiden toimijoiden yleishyödyllisten yhteisöjen asuntotarjonta ja se muodostaa kokonaisuuden.

Diakonissalaitoksen monimuotoiset tuetun asumisen palvelut eivät jätä asiakasta yksin. (KUVA Heidi Kajander-Maavuori)

Diakonissalaitoksen monimuotoiset tuetun asumisen palvelut eivät jätä asiakasta yksin. (KUVA Heidi Kajander-Maavuori)

 

Vähitellen maassamme on noussut pinnalle toisenlainen asunnottomuuden ongelmaan ratkaisua hakeva malli. Suomessa tuntuukin vallitsevan suuri yksimielisyys Asunto ensin -mallin toimivuudesta. Siitä on saatu hyviä tuloksia jo pian mallin käyttöön oton jälkeen. Tampereen Teknillisessä ylipistossa toteutetun tutkimuksen mukaan tietyissä tuetun asumisen muodoissa Asunto ensin -mallilla on saatu aikaan merkittäviä taloudellisia säästöjäkin sen lisäksi, että tutkimuksessa haastatellut kokivat mallin toimivaksi ja kokivat sen kohentaneen heidän elämänlaatuaan huomattavasti.

 

Diakonissalaitoksen Heli Alkila kertoo säätiönsä roolista Asunto ensin -mallin käyttöönotossa:

 

-Olimme ensimmäisten joukossa kehittämässä asunnottomuustyön mallia, jonka filosofia perustuu asunnottoman henkilön itsenäisen elämän mahdollistamiseen omassa asunnossa. ”Asunto ensin” -nimi tulee siitä, että asunnon hankkiminen on ensimmäinen tehtävä ennen muita tukitoimia. Keskeinen näkemys on, että sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaiseminen ei ole edellytyksenä asumisen järjestämiselle, vaan asunto on edellytys, joka mahdollistaa myös asunnottomana olleen henkilön muiden ongelmien ratkaisemisen.

 

Asunto ensin-malli eroaa merkittävästi perinteisestä asunnottomuustyöstä, jossa pyritään tiivistä tukea tarvitsevan asunnottoman kuntouttamiseen ”asuttamiskelpoiseksi” ennen asunnon tarjoamista.

 

Asunto ensin -mallia ei oltu vielä kehitetty, kun Myllypuron kirkon vapaaehtoinen Ari-Pekka sysättiin asuntonsa menettämiseen johtaneen onnettomuuden jälkeen asunnottomuuteen.

Entinen asunnoton Ari-Pekka Savolainen halua antaa vapaaehtoisena takaisin saamaansa hyvää. (KUVA: Heidi Kajander-Maavuori)

Entinen asunnoton Ari-Pekka Savolainen halua antaa vapaaehtoisena takaisin saamaansa hyvää. (KUVA: Heidi Kajander-Maavuori)

 

Verkostojen merkitys

 

-Putosin kovaa ja korkealta, Ari-Pekka jatkaa kertomustaan.

 

Ari-Pekka kertoo tarinaansa kirkolla taukohuoneessa, jonne vapaaehtoisia varten on katettu pullavadit. Kahvitermareita on vieri vieressä tälläkin puolella. Vähän väliä joku käy huhuilemassa Ari-Pekkaa ruokajakelun järjestämälle päivälliselle ruokasaliin, vapaaehtoisia seurakuntalaisia ja eri järjestöjen edustajia on kirkolla runsaasti mukana.

 

Diakoni Pilvi Juvonen painottaa sitä, että tapahtuma on yhdessä alueen eri toimijoiden kanssa tehtävää verkostoivaa työtä. Mukana tänään on toimijoita oman seurakunnan diakoniatyön lisäksi ainakin seurakuntayhtymän erityisdiakoniatyöstä Hermannin toimipisteestä, Tarpoilan päihteettömän asumisen yksiköstä sekä Aurinkoinen hymy -yhdistyksestä. Diakonissalaitoksen Sanervakoti järjestää saunamahdollisuuden naapurissa. Lisäksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n bussi tuo paikalle lisää asunnottomia keräten heitä eri   puolilta kaupunkia. Verkostoitumalla ja yhteistyötä kehittämällä saadaan asiakkaille monipuolisempia konsepteja. Kansankielellä ilmaistuna palveluja pyritään olla tekemättä päällekkäisinä ja osaamista tuodaan sieltä, missä sitä on parhaiten.

 

Asunnottomien yön päätapahtuman näyttämönä olleessa Dallapen puistossa järjestettiin vaatekeräys. (KUVA: Veikka Niemi)

Asunnottomien yön päätapahtuman näyttämönä olleessa Dallapen puistossa järjestettiin vaatekeräys. (KUVA: Veikka Niemi)

 

Mutta Ari-Pekan tarina on vasta alussa.

-Minulle sanottiin fattassa, että viiteen vuoteen minulla ei ole asia saada asuntoa ennen kuin olen käynyt pitkäaikaisen päihdekuntoutuksen läpi. Siinä kohtaa tunsin olevani hyvin hyvin yksin. En ollut valmis luopumaan siitä ainoasta avusta, mikä minua oli vuosikaudet auttanut – päihteet. Ajauduin takaisin addiktiksi ja elin kadulla.

 

Seuraavat seitsemän vuotta Ari-Pekan elämästä kuluivat metsissä, tutuntuttujen nurkissa, rappukäytävissä, missä milloinkin. Talvisin erilaisissa järjestöjen tilapäismajoituksissa tai ensisuojissa sai yöpyä, kunhan jatkoi aamulla matkaa.

 

-Kyllä siinä metroasemat tulivat tutuiksi ja Itiksen vartijat. Sain porttikiellon Itäkeskukseen roikuttuani siellä toistuvasti näpistelemässä, huumeiden perässä ja rähinöitsemässä. Elin kuin viimeistä päivää aika hällä väliä -linjalla. Ei ne olleet helppoa aikaa, mutta en oikein nähnyt vaihtoehtojakaan.

 

Monisyinen ongelmavyyhti

 

Asunnottomuus ei ole vain turvallisen pysyvän kodin puutetta vaan siihen kytkeytyy helposti monenlaisia muita ongelmia, joita on ollut olemassa joko ennen asunnottomuutta tai ne ovat sen seurausta. Puhutaan moniongelmaisuudesta, puhutaan köyhyyden kerrostumisesta, puhutaan ihmisen kokonaisvaltaisesta murenemisesta ja näköalattomuudesta.

 

Ari-Pekan puheessa vilisevät itsestään selvyyksinä erilaiset katkaisuhoitoa tarjoavat klinikat, päihdekuntoutuspisteet ja kesäsiirtolat. Mustasaari, Tervalampi, Vasikkasaari. Osan asunnottomuusajastaan Ari-Pekka vietti valtion vankiloissa, ”häkki” ja Jokelan sakkolan 22 tunnin koppi” tulivat hyvin tutuiksi paikoiksi.

 

Vanha elämä ei kuitenkaan helposti päästänyt otteestaan päihteettömien kesäsiirtolajaksojen jälkeen. Ari-Pekkakin törmäsi tähän kokeiltuaan ensin asumista Eirassa asuntolassa. Ongelmia ei ollut kuitenkaan helppo paeta, sillä paikassa oli paljon entisiä linnakundituttuja ja päihteettömyys ei Ari-Pekan kohdalla oikein ottanut onnistuakseen.

 

-Vetelin sitten kamaa sielläkin. Mutta siinä vaiheessa aloin jo väsyä alituiseen huumehulinaan ja päihteisiin. Sitä oli jo eletty niin kauan sitä kuluttavaa eloa. Keskustelut sosiaalityöntekijöiden kanssa toivat valoa tunnelin päähän. Pääsin Diakonissalaitoksen tuetun asumisen yksikköön Aurorataloon. Juttelimme Heli Alkilan kanssa pitkään, Heli on hyvä tyyppi ja se vannotti mua päihteettömyyteen, jos koskaan haluaisin omilleni.

 

Mielenilmaisu keräsi monenlaisia kannanottoja asunnottomuuden vähentämiseksi.

Mielenilmaisu keräsi monenlaisia kannanottoja asunnottomuuden vähentämiseksi.(KUVA: Veikka Niemi)

Irti asunnottomuudesta

 

Ari-Pekan pelasti hänen omien sanojensa mukaan se perinteinen ratkaisu – hän koki Jumalan tulleen väliin.

-Olin saanut jälleen kerran tarpeekseni päihteettömyydestä, ja tarkoituksenani oli lähteä Kontulan metrolla tapaamaan tuttua ja hakemaan kamaa ja ehkä vähän lopullistakin ratkaisua. Metron portaissa tuli olo, että mitä jos mä yritän vielä kerran. Kuin salama ois iskenyt päähän. Huusin kovaan ääneen metrolaiturilla, että nyt tää paska loppuu. Kun sitä myöhemmin ajattelin, niin tuntui kuin Jumala ois tullu apuun mulle.

 

Myös Ari-Pekan pelastukseksi koituivat aktiiviset vapaaehtoiset. Hän otti yhteyttä tuttuihin ihmisiin Symppiksen matalan kynnyksen päivätoimintakeskuksessa Itä-Helsingissä. He tuntuivat reilulta väeltä, jotka välittivät. Heiltä saamansa kipinänä turvin Ari-Pekka lähti jälleen kesäksi päihteettömyyskokeiluun, pois Stadista, Vasikkasaareen. Sieltä tie kulki Oskelakotiin, päihteettömään paikkaan, jossa sai käydä erilaisissa tukiryhmissä juttelemassa ja sai purkaa asioitaan.

 

-Päätin sitoutua olemaan ilman päihteitä. Sitten puolitoista vuotta sitten kävi niin, että mulle myönnettiin oma asunto Kannelmäestä ja tällä hetkellä asun Helsingin kaupungin vuokra-asunnossa Vesalassa. Myös velkasaneeraukseen sitouduin ja tammikuussa tulee maksuun viimeinen maksuerä niistä entisen elämän rästeistä ja rötöstelyjen hinnoista.

 

Paimen vierailulla

 

Päivällisastioita aletaan jo vähitellen kirkolla korjata pois, Ari-Pekka kiirehtii täyttämään lautastaan vasta ensimmäistä kierrosta. Päivällispöytään on paikallaolijoiden kanssa pysähtynyt ajatuksia vaihtamaan Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola.

 

Helsingin piispa Irja Askola vieraili kyselemässä kuulumisia Myllypuron kirkossa jo perinteeksi muodostuneessa Kodittomien yössä. (KUVA: Heidi Kajander-Maavuori)

Helsingin piispa Irja Askola vieraili kyselemässä kuulumisia Myllypuron kirkossa jo perinteeksi muodostuneessa Kodittomien yössä. (KUVA: Heidi Kajander-Maavuori)

Piispa on paikalla ennalta mainostamattomasti, tarkoituksenaan päästä kuulolle asunnottomien seurakuntalaistensa arjesta ja pärjäämisestä. Hänet otetaan luontevasti ja välittömällä asenteella vastaan. Askola koetaan tuttavalliseksi ja helposti lähestyttäväksi kirkon edustajaksi. Hän ei pakene hallintohimmelien taakse vaan katsoo suoraan kohti ja kysyy, miten menee. Toisaalta kirkon piirissä asunnottomat ovat tottuneet tähän jo muutenkin. Heistä monelle kun kirkon diakoniatyö on se viimeinen linnake, jossa apua tarjotaan, kun muut tahot ovat jo hylänneet.

 

Piispa Askolan mielestä evankelisluterilaisen kirkon tärkeitä tehtäviä asunnottomuuden torjunnassa on tarjota päättävissä elimissä olevien käyttöön sitä osaamista ja hiljaistakin tietoa, jota kirkon eri työntekijöillä ja vapaaehtoisilla on syrjäytyneiden jäsentensä elämästä lukuisten kohtaamisten myötä. Ammattilaisten tietotaidon lisäksi Askola pitää tärkeänä vapaaehtoisten ja kokemusasiantuntijoiden merkitystä.

 

-Tänäänkin Dallapen puistossa Asunnottomien yön päätapahtumassa näin hyisevässä tuulisessa illassa sen elämänkokemuksen mukanaan tuoman viisauden niissä pitkäaikaisasunnottomuuden kokeneissa ihmisissä, jotka ovat joutuneet kolkuttelemaan paljon kiinnimenneitä ovia. Heistä huokui lämpö ja toinen toisistaan huolenpito. Mielestäni asunnottomuuden ratkaisemisessa on osattava ottaa oppia myös heiltä ja kuulla heidän ajatuksiaan.

 

Askola tiivistää ajatuksensa asunnottomuuden torjumisesta sloganiin, jolla hieman velvoittaakin kirkon jäseniä laupiaan samarialaisen toimien edistäjiksi.

 

-Asuminen Helsingissä on kohtuuttoman kallista. Kristittyjen pitäisi tässä kohtaa painostaa poliitikkoja siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan oveen, omaan sänkyyn ja ystävälliseen kohteluun.

 

Ari-Pekka hymyilee ruokalautasensa ääreltä. Ja hänellä on täysi syy hymyyn. Elämä on löytänyt valoisan uomansa. Asuntoa Vesalassa hän kutsuu kodiksi. Se on koti, jossa viherkasveistakin jaksaa huolehtia. Tänään hän on saapunut Myllypuron kirkolle huolehtimaan niistä, jotka jonakin päivänä toivottavasti ovat samassa pisteessä kuin hän, asunnottomuuden huolet takanapäin ja elämän syrjästä tiukka ote.

Myllypuron kirkolla oli mahdollisuus saada kevennystä niin henkiseen, hengellisen kuin fyysiseenkin olemukseen. Tukanleikkaajana vapaaehtoinen Virpi. (KUVA: Jenni Nissi)

Myllypuron kirkolla oli mahdollisuus saada kevennystä niin henkiseen, hengellisen kuin fyysiseenkin olemukseen. Tukanleikkaajana vapaaehtoinen Virpi. (KUVA: Jenni Nissi)

 

-Haluan jakaa muille sitä hyvää, jota itse olen saanut. Vuosia sitten olin itse täällä asiakkaana, nukkumassa noilla patjoilla, keräämässä voimia seuraavaan päivään. Nyt minulla on jo pidempiaikaisia haaveita. Unelmoin opiskelusta lähihoitajaksi. Saisin olla ihmisläheisessä työssä. Ehkä tässä yhteiskunnassa vielä minullekin löytyisi aidosti auttajan paikka. Olen nähnyt niin monenlaista, että ymmärrystä ja pinnaa kuunnella ainakin riittää.

Millaisia ratkaisuja päättäjillä sitten on tarjota asunnottomuuden vähentämiseen Asunnot ensin -toiminnan lisäksi? Puheissa vilisevät kiinteistöveron korotukset, yhä lyhyemmän aikavälin korkotukijärjestelyt rakennuttajille, kaavoituksen haasteet ja toimenpideohjelman jatkoseurannat.

Ari-Pekan näkökulmasta se on sanahelinää, joten siihen ei ole syytä tarttua nyt enempää. Hän toivoo ennen kaikkea ymmärtävää ja lämmintä otetta. Ihminen pitää ottaa ihmisenä vastaan, katsoa silmiin ja kuunnella. Se auttaa jokapäiväisessä jaksamisessa, kunnes jonakin päivänä päättäjien ratkaisut ehkä tulevat lausuntokierrosten jälkeen toteutetuiksi – mikäli määrärahoja vielä riittää.

Teksti: Heidi Kajander-Maavuori,

Lähteenä käytetyt Pajusen ja Tiilikaisen haastattelut: Linda Nyholm/ Kaupunkitelevisio

Kuvat: Heidi Kajander-Maavuori, Veikka Niemi ja Jenni Nissi

 

 

Vastaa

Tuoreimmat