Loppu silpomisperinteelle

 

Minusta hyvin kirjoitettu artikkeli, jonka jaksan lukea alusta loppuun, on kuvaus jonkun toisen ihmisen todellisuudesta, johon saan lukijana tilaisuuden samaistua. Usein nämä kuvaukset ovat jollain tapaa ikäviä, sellaisia, jotka muistuttavat siitä pohjattomasta kärsimyksestä, jollaista ihmisyydestä kantajalleen toisinaan koituu.

 

Törmäsin muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa isoon juttuun aiheesta, josta harvemmin näkee isoja juttuja missään. Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus tai silpominen. Kuvaus oli osuva ja artikkelin luettuani lähdin välittömästi tekemään syvempää taustatyötä. Kyyneleet nousivat silmiini useammankin kerran lukiessani tai katsoessani videomateriaalia siitä, miten nuorilta tytöiltä väkivalloin riistetään osa heistä itsestään, sellainen osa, jota on vaikeaa tai lähes mahdotonta saada takaisin. Osa, jonka kohtelusta pitäisi määräämisoikeuden olla yksinomaan tytöillä ja naisilla itsellään.

 

Kyse on ensisijaisesti afrikkalaisesta perinteestä, jota toteutetaan myös joissain Lähi-Idän maissa ja jonka juuret ulottuvat pitkälle sekä islamia että kristinuskoa edeltäviin aikoihin. Naisten ulkoiset sukuelimet poistetaan osittain tai joissain tapauksissa täydellisesti, täysin muista kuin lääketieteellisistä syistä. Erilaisia variaatioita toimenpiteestä on useampia, mutta yhteistä niille kaikille on tyttöjen ja naisten koskemattomuuden rikkominen, ja siitä koituvat koko elämän mittaiset terveyshaitat, kuten usein ilmenevät tulehdukset ja kivut sukupuoliyhdynnän ja virtsaamisen yhteydessä. Synnyttäminen on sitäkin tuskallisempaa tai jossain tapauksissa äidille ja lapselle hengenvaarallinen tapahtuma.

 

Äkkiseltään on vaikea hakea mielensä sopukoista esimerkkiä yhtä julmasta ja loukkaavasta väkivallanteosta, mutta juuri tällainen toimitus on tehty 130 miljoonalle tytölle 30:ssä eri maassa ja tehdään vuosittain arviolta kolmelle miljoonalle tytölle, jos ei asenteissa tapahdu ratkaisevaa muutosta. Ratkaisevan muutoksen toteutumisesta tulisi ottaa vastuuta myös Suomessa, vaikka täällä silpomisen kulttuuria ei ole aikaisemmin tunnettu. Useat ihmisoikeusjärjestöt tekevätkin maailmanlaajuisesti pitkäjänteistä työtä, jonka tarkoituksena on tuoda pitkään vaiettu todellisuus keskusteltavaksi ja pyrkiä uusien käsitysten löytämiseen brutaalin aikuistumisriitin tarpeellisuudesta.

 

Suomessa ilmiö on tullut ajankohtaiseksi kasvavan maahanmuuttajaväestön myötä. Olisikin tärkeää, että ihmiset, jotka tulevat kulttuurista, missä silpomisperinne on normi ja tapa, saavat Suomessa turvallisen vastaanoton ja asiaan osataan suhtautua täällä luontevasti. Perinne on aina perinne, eivätkä perinnettä ylläpitävässä kulttuurissa eläneet ihmiset ole mitenkään voineet osata edes kuvitella maailmaa, jossa sitä ei ole. Eri maissa on erilaisia syitä tyttöjen ympärileikkaamiseen, kuten moraalisuus, puhtaus ja estetiikka, mutta nykyään kaikki annetut syyt ja perustelut ovat juurtuneet syvälle yhteiseen alitajuntaan ja muuta syytä ei tarvitakaan kuin pelko häpeästä ja yhteisön ulkopuolelle joutumisesta, jos totuttua tapaa ei noudateta.

 

Ympärileikattujen naisten pitäisi saada tietää, että vaikka he ovat erilaisia kuin valtaväestö Suomessa, heissä ei ole mitään vikaa. Yhteisöissä, joissa silpominen vielä jatkuu, ihmisten pitäisi saada tietää, että naisessa tai tytössä juuri sellaisena kuin hän on, koskemattomana ja sukuelimet tallella luonnollisessa tilassaan, ei ole mitään vikaa.

 

Vastaa

Tuoreimmat