Kyllä ne naisetkin urheilevat

 

Jääkiekon nuorten MM-kisat 2016. Liki 2,5 miljoonaa ihmistä katsoo Ylen lähetystä, jossa jatkoajalla Kasperi Kapanen ujuttaa vanhanaikaisella kiekon Venäjän maalivahdin Alexander Georgievin taakse. Koko Suomi nousee ylös sohviltaan ja juoksee lähimpään suihkulähteeseen uimaan. Suomi on voittanut maailmanmestaruuden.

 

Katsojamäärä on 5 miljoonan ihmisen suomessa erittäin kova luku. Itse katsojamäärää miettiessäni en ole yllättynyt. Onhan kyseessä meidän ylivoimaisesti seuratuin ja rakkain lajimme. Mutta katsojamäärää miettiessäni, mieleeni herää kysymys. Voisiko mikään naisurheilu kerätä samoja katsojalukuja? Vastaukseksi saan asiaa hieman pohdittuani ei.

 

Naisten ja miesten urheilu pitäisi olla, niin kuin elämässä muutenkin, tasa-arvoista. Molemmat ahertavat harjoituksissa yhtä paljon, heillä on suuria päämääriä, joita kohden he joka aamu heräävät, pakkaavat kamansa, ja saapuvat hikoilemaan enemmän kuin olivat kuvitelleet. Mutta silti luemme isolla fontilla uutisen, jossa kerrotaan, kuinka Suomen maajoukkue valmistautuu leirille.

 

Medialla on iso vastuu siinä, mitä näemme, mitä luemme ja mitä kuulemme, ja jatkuvasti mediahuomio kallistuu miesten puolelle. Me emme näe jokapäiväisessä arjessamme niitä saavutuksia, joita naisurheilijat ovat suorittaneet. Media ei yksinkertaisesti nosta tarjottimelle niitä asioita, joita naisurheilijat ovat saavuttaneet. Samalla kun Emma Kimiläinen on voittanut osakilpailun ja Kimi Räikkönen on ajanut testikierroksen, suurin mediasirkus keskittyy jälkimmäiseen. Median pitäisi nostaa esille enemmän sitä arkea ja sitä työpanosta, jota naisurheilijat tekevät. Näin saisimme nostatettua esille yksilöitä ja nostatettua varmasti katsojamääriä. Vai pidämmekö me vain miesurheilua todella paljon tasokkaampana kuin naisten?  Ajattelemmeko tosiaan, että miesurheilu ei voisi herättää meissä samanlaisia tunteenpurkauksia kuin naisten?

 

Olisi mielenkiintoista nähdä, mitkä olisivat katsojaluvut esimerkiksi miesten ampumahiihdossa, jos Suomella olisi siellä kirkas tähti. Katsojaluvut ja mielenkiinto kyseistä lajia kohtaan ovat pysyneet hengissä vielä, kun median kanssa kiukutteleva Kaisa Mäkäräinen tarjoaa ampumahiihdon ystäville viikonloppuisin elämyksiä. Mutta olisiko asia vielä suurempi, jos kyseessä olisi mies? Me suomalaiset olemme erityistä kansaa, joka juoksee menestyksen perässä. Kun Mäkäräinen lopettaa, loppuu myös Suomesta mediahuomio kyseistä lajia kohtaan.

 

Kaikessahan on kyseessä rahasta. En yhtään ihmettele, että naisurheilijoiden on vaikea saada sponsorisopimuksia ja heidän on markkinoitava itseään varmasti rajummin, kuin esimerkiksi Iivo Niskanen, joka leikkii omaa sponsorikikkailuaan tölkkien muodossa median ja liiton kanssa. Yhteistyökumppanit ja muut yksityiset tukijat haluavat näkyvyyttä televisiossa, lehtien palstalla ja radiossa. Heillä on suurempi riski lähteä tukemaan pienempää naisurheilijaa, kuin vastaavasti miestä, joka varmasti nostetaan esille mediassa. En minäkään rahojani kankkulan kaivoon heittäisi.

 

Vastaa

Tuoreimmat