Kolumni: Hameväki ei donkkaa

Naisurheilu ei kerää samoja katsojamääriä kuin vastakkaisen sukupuolen urheilu. Median rooli tämän eron kaventamisessa on suurempi kuin koskaan.

Olen internet-kansalaisena törmännyt todella mielenkiintoiseen ilmiöön: tasa-arvoisuuden ylilyönteihin. Todistin sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä, miksei Formula 1:ssä ole vieläkään naiskuskeja. En pidä sitä utopisena ajatuksena etteikö sitä päivää tulla vielä joskus näkemään. Tasa-arvoisuuden sanansaattajat vain saattavat välillä unohtaa miesten ja naisten eroavaisuudet.

Miksi yleisöä saapuu katsomaan enemmän miesten NBA- ottelua kuin naisten liigan playoff- kamppailua? Usein kyse on viihdearvosta. Miesten urheilusuoritukset ovat fyysisistä syistä nopeampia ja voimakkaampia. Koripallossa otteluiden suola ovat näyttävät yksilösuoritukset. Clevelandin koripallostadion räjähtää suosionosoituksiin, kun LeBron James donkkaa kaksi pistettä sukkaan. Tasa-arvon nimissä naisten koripallo-otteluissa kori on asetettu samalle korkeudelle, kuin miehillä. Fyysiset rajat vain tulevat vastaan, jos naiskoripalloilija aikoisi tehdä saman tempun, kuin James.

LeBron James (kuva: wikipedia.org)

Yleisurheilun MM- ja olympiakisoissa mediaseksikkäin laji on miesten sadan metrin juoksu. Miksi? Ei ole ihme, miksi kamerat suunnataan ensimmäisenä erääseen jamaikalaiseen  maailmanennätysmieheen. Usain Bolt on maailmalla rakastettu henkilö, joka tuo urheilusta tietämättömän henkilön tv- ruudun ääreen. Sponsorit tietävät tämän ja suurimman rahasumman pöytään lyönyt saa käyttää urheilijaa raa’asti hyväkseen kasvattamaan tunnettavuuttaan. Raha tulee rahan luo. Maailman nopein nainen Elaine Thompson ei tienaa samoja summia rahaa, kuin Bolt. Kyse on yksinkertaisuudessaan kiinnostavuudesta. Sama koskee myös muita lajeja. Forbesin maailman kovatuloisimmat urheilijat- listalta Serena Williams löytyy ensimmäisenä naisena vasta sijalta 40.

Pidän UFC- supertähteä Ronda Rouseytä hyvänä esimerkkinä siitä, että nainenkin voi nousta samalle viivalle miesten kanssa mediapersoonana. Rouseyn voi löytää uusimmasta UFC- videopelin kansikuvasta yhdessä irlantilaisen McGregorin kanssa, joka on upea osoitus naisurheilun hyväksi. Rouseyn ottelut keräävät isoja katsojamääriä, joka johtaa mainittuun rahan tulovirtaan. UFC ja media ovat luoneet McGreggorista ja Rouseystä hahmoja, jotka kiinnostavat. On hienoa nähdä Rouseyn nousu kuuluisuuteen tyylillä, jossa ei pyritä haukkumaan miesten asemaa. Toivon näkeväni samanlaisia tarinoita lähitulevaisuudessa myös muissa lajeissa.

Menestys tuo katsojia seuraamaan urheilijan suorituksia. Suomen hiihtomaajoukkueen mitalihaaveet ovat levänneet jo useana vuonna naisten hartioilla. Mitali on aina mitali. Se ei tule naisille helpommin, kuin miehille. En halua edes aloittaa keskustelua Suomen ampumahiihdosta. En ole ainoa, joka ei tunne yhtään Suomen miesampumahiihtäjää. Kun naisten ampumahiihto alkaa, katseeni sijoittuu vain yhteen suomalaiseen, sekä hänen lähimpiin kilpakumppaneihin. Iloitsen Kaisa Mäkäräisen voitosta ja suren hänen epäonneaan. Samaa sympatiaa en voisi antaa miehille. Tietenkin toivon menestystä Suomelle lajissa, kuin lajissa, mutta olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. En usko että ikinä tulemme todistamaan päivää, kun naisten jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruus lähettää massat torin suihkulähteille. Urheilulajit ovat loppujen lopuksi samoja sukupuolesta riippumatta. Naisurheilun suosio on kasvanut, mutta matka on vielä pitkä.

Kaupunkikanava

 

 

Vastaa

Tuoreimmat