Kendon SM-kisat Kuopiossa

Kendon SM-kisat 

la 26. – su 27.11. 2016, Kuopio

Pudotuspeleihin edenneet miesten yksilökisat. (Kuva: Jenni Nissi)

Kohta kaksi viikko takaperin minulla oli jälleen kunnia olla edustamassa seuraani Helsingin Yliopiston Kendoseuraa kendon SM-kisoissa Kuopiossa. Osallistuin niin naisten yksilökilpailuun kuin seuranjoukkueen jäsenenä joukkuekilpailuun. Lisäksi lainasin opistolta kaksi videokameraa kuvatakseni ottelut ja taltioidakseni ainutlaatuisen tunnelman.
Vuosittain järjestettävät kisat olivat tänä vuonna poikkeukselliset,  sillä yksilökisat sekä joukkuekisa pidettiin samana viikonloppuna. Aiemmin kisat on pidetty eri aikoina. Poikkeuksellista oli myös se, että kisoja ei järjestetty Helsingissä. Luvassa oli siis maakuntamatkailua!
Siispä lauantaiaamuna sullouduin täyteenpakattuun autoon kolmen muun seuralaiseni kanssa ja tein kaikkeni nukkuakseni koko matkan. Aika hyvin onnistui – huomioonottaen, että kendovarusteet vievät melkein ihmisen verran tilaa ja mukana oli vielä lisäksi kaksi kameraa ja jalustaa.

Kamae, eli kendon perusasento, josta hyökätään. (Kuva: Jenni Nissi)

Paikan päällä kävi ilmi, ettei etelän tennarikeli yltänyt Kuopioon asti. Onneksi emme olleet ainoita, jotka vaikuttivat asustevalintojensa perusteella uusavuttomilta. Eikun vain lunta päin. Onneksi matkaa parkkipaikalta koulun ovelle (kisat käytiin paikallisen koulun liikuntasalissa) oli sata metriä.

 

Hätäisesti Wikimedia Commonsista kaapattu kuva shinaista, eli käyttämästämme miekasta. Miekka koostuu neljästä bambusäleestä, jota pitävät kasassa nahkatupet sekä naru.

 

 

 

 

Kisat käyntiin

Kun kamat ja kamerat oli saatu kannettua pukkariin, oli aika viedä miekat tarkastukseen. Kisakuntoisten miekkojan tulee olla tietyn painoisia (kevyttä miekkaa heiluttaa helpommin ja siksi se olisi liian suuri etu) ja koottu oikein, jotta ne olisivat turvallisia. Molemmat kaksi miekkaani kelpasivat, vaikka molemmista pitikin kiristää naruja.
Kun olin saanut varusteet puettua, olikin jo aloitusseremonian aika.

 

Kisaviikonloppu alkoi junioreiden taito- ja ottelukilpailuilla. Junnuja oli ilo katsoa, sillä joukossa oli todella lahjakkaita nuoria kendokoita. Otteluintoa olisi ollut aikuisillekin jakaa. Kunpa olisi ollut pullotusvälineet mukana.

 

 

Oma vuoro

 

Seuraavaksi olikin jo naisten yksilökisa. Poolisarjasta, eli alkulohkosta selvisin ykkösenä jatkoon, mutta sen jälkeen tipuinkin samantien hopealle päässeelle vastustajalle. Näköjään kuitenkin tuuletin ja tsemppasin tarpeeksi saadakseni Fighting Spirit -tunnustuksen. Tällä kertaa tunnustus manifestoitui kahvikupin muodossa, mikä ei kaltaistani kahvin suurkuluttajaa ja tiskatessa tavaroita tiputtelevaa hätähousua haitannut ollenkaan. Neljästä mitalista (pronssia annetaan meillä kahdelle) kaksi meni seuramme naisille. Hyvä tytöt ja onnea kullasta ja pronssista!

Seuralaisen taidonnäyte. (Kuva: Jenni Nissi)

Kaikessa hötäkässä B-kentän naisten matsit jäivät tallentumatta, mikä harmittaa enemmän kuin kisasta tippuminen. Siinä meni omatkin matsit.
Kun oma urakka oli ohi, loppuiltapäivä meni miesten matseja katsellessa. Paljon sankemmin joukoin mukaan ilmoittautuneet miehet kisasivat kahdeksassa poolissa, joissa melkein jokaisessa oli kolme henkeä. Poolista kaksi pääsee jatkoon ja pudotuspelien vastustaja määräytyy sen mukaan, oliko poolinsa ensimmäinen tai toinen jatkoonpääsijä.
Voitolle ylsi niinikään seuramme edustaja ja viime vuoden maajoukkueen kapteeni. Aplodit!

 

Lisää kultaa!

 

Sunnuntaina oteltiin joukkuekisat. Seuramme edusti kuudenhengen joukkueella, joka koostui enimmäkseen maajoukkueessa karaistuneista kendokoista. Olin vyöarvoltani joukkueen alin ja kokemattomin, eikä ensimmäinen otteluni mennyt kovin hyvin, joten panokseni joukkuueen kultamitaliin jäi vähäiseksi. Onneksi muilla oli mahtava meno!
Ajallisesti joukkuekisassa kesti, mutta kahden pudotuspelin jälkeen päästiin semifinaaleihin, josta joukkueemme selvisi suvereenisti jatkoon. Finaali olikin sitten jo jännitysnäytelmä. Vastassamme oli ”arkkivihollisemme”, eli toinen vuodesta toiseen menestyvä seura Ki-Ken-Tai-Icchi ja sen kovatasoinen edustusjoukkue.
Oli muuten upeaa katsottavaa!
Viimeiseen asti otteessaan pitäneet ottelut ratkesivat monesti vasta viime minuuteilla. kun johdolla ollut ottelija saattoi yllättäen hävitä.

 

Voittajajoukkueen tuuletus. Kirjoittaja ensimmäinen oikealta. (Kuva: L. Ylitalo)

 

Lue lisää:

 

Kirjoitin kisoista myös seuramme blogiin englanniksi, käy katsomassa lisää kuvia:

 

http://www.hy-kendo.com/news/2016/11/29/gold-is-the-colour

 

Kuvaamani ja editoimani matsit löytyvät seuran Youtube-kanavalta:

 

https://www.youtube.com/channel/UCmQQUfIAUoI63fub3Zom2NQ

 

Jos aikaa on kuitenkin vain yhteen, suosittelen ehdottomasti pikakelaamaan joukkuekisan finaalin:

 

 

PS: Minut voi löytää taustalta räpsimästä kuvia sinisessä takissa.

 

 

 

 

 

Vastaa

Tuoreimmat