Juniorikiekon termit ovat hauskanpito ja yhteistyö

Suomalainen juniorijääkiekko on ollut paljon esillä 2010-luvulla pikkuleijonien menestyksen myötä.

Haastattelussa ollut Lauri Kivenjuuri maalinteossa.

 

Päätimme käydä katsomassa, miltä homma näyttää vielä pääosin harrastuksena pelaavilla. Suomen Jääkiekkoliiton sivut auki, päivän ottelut tarkasteluun ja sopiva kohde etsintään. Konalan jäähallissa pelataan E1-junioreiden AAA-tason sarjaottelu HIFK-HJK. Ei siis muuta, kuin nokka kohti Pohjois-Helsinkiä. Hallilla on vielä noin 15 minuuttia ennen ottelun alkua varsin rauhallinen tunnelma, toisessa kaukalossa alle kymmenvuotiaat taitoluistelijat harjoittelevat piruetteja, kun toisella jäällä jäänhoitokone ajaa kaukaloa valmiiksi HIFK:n nuorille jääkiekkoilijoille.

 

Ottelun alkaessa näkee heti, mikä on tänä päivänä tärkeää junioritoiminnan ylläpitämiseen: vanhemmat. He toimivat niin joukkueenjohtajina, huoltajina, toimitsijoina ja tietenkin katsojina. HIFK E05 joukkueenjohtaja Tomi Kivenjuuri pyörittää noin 30:n 11-12-vuotiaan pelaajan joukkueen kaikkia yleisiä asioita. Välillä ei vain aika riitä ja silloin Kivenjuuren mukaan muut vanhemmat auttavat hoitamaan asioita. Vanhempien rooli nuorten harrastuksissa on suuri, välillä harjoitusvuorot osuvat vaikeisiin aikoihin työssäkäyville vanhemmille. Silloin järjestellään kimppakyytejä tai yritetään muuten saada jälkikasvu treeneihin. Vaikka aina ei hallille ehtisi, on vuoroja silti 4-5 kertaa viikossa. 1.5 tunnin harjoitukset vievät helposti aikaa kolmesta neljään tuntia kokonaisuudessaan. Lisäksi on huolehdittava ruokailut ennen ja jälkeen harjoitusten.

 

Etenkin mediassa on puhuttu viimevuosina paljon, onko juniorikiekko menossa liian totiseksi, voivatko lapset enään pitää hauskaa, ilman tulostavoitteita? Kivenjuuri sanoo heillä keskityttävän vielä pari vuotta hauskanpitoon.

 

– Yritämme kehittää poikia pelaajina ja ihmisinä, kuitenkaan ilman tulostavoitteita, viisi vuotta joukkueen mukaan ollut Kivenjuuri linjaa.

 

HIFK:ssa pelaajille on opetettu kunnioitusta vastustajia ja valmentajia kohtaan ja se näkyi ottelua seuratessa katsomoon suhteellisen hyvin. Vanhempien käytös on puhuttanut juniorikiekon kilpailuhenkisyyden ohessa syystäkin. On ollut tapauksia, joissa tuomaria on lyöty tuohtuneen vanhemman toimesta, tai vastustajan pelaajille huudeltu tappouhkauksia. Aina valmentajatkaan eivät ole näiltä säästyneet. Tällä kertaa saimme onneksemme todistaa rauhallista ottelua myös katsojilta, omia kannustettiin, mutta vastustajat ja tuomarit jätettiin rauhaan.

 

Seuraamamme ottelu itsessään päättyi HIFK:n hyväksi 12-2. Oli aika ottaa piinapenkkiin voittajilta kaksi pelaajaa, Olli Salonsaari ja Lauri Kivenjuuri. Kysyttäessä jääkiekon parhaita asioita, vastaukset ovat varmasti monen jääkiekkoa pelanneen kanssa samalla aaltopituudella. Salonsaaren mielestä parasta ovat pelimatkat, ulkomaillekin on jo päästy joukkueen käydessä Ruotsissa. Ensi kaudeksi 2005-syntyneiden ikäluokka suuntaa Kanadaan. Kivenjuuri sen sijaan sanoo pitävänsä eniten maalinteosta. Niitä syntyi tässäkin ottelussa. Tulevaisuuden suunnitelmia jääkiekon suhteen kysyttäessä, molemmat toivoisivat lajista ammattia.

– NHL, opiskelen ranskaa, jotta voin puhua kieltä sitten Kanadassa, Kivenjuuri sanoo päättäväisesti. Jännityksestä kumpikaan pojista ei juuri kärsi ennen otteluita.

 

– Joskus voi vähän jännittää, jos on kova joukkue vastassa. Silloin yritän rauhoittua, Kivenjuuri kertoo.

 

On aika päästää pojat pakkaamaan kassit ja lähtemään kotiin. Heidän urakkansa on tehty, mutta vanhempien hommat jatkuvat vielä.

 

Joonas Manninen

Vastaa

Tuoreimmat