Hyväntuulista taidetta

Sika ja jänis

”Watta fak” installaatio

Hassu video

Maalainen tsiikailee Helsinkiä

Kiasma on laadukas paikka, jossa aika vierähtää.

Nykytaiteen museo Kiasman täyttävä ARS17 -näyttely koostuu pääasiassa videoinstallaatioista ja digitaalisista taideteoksista. Joukossa on myös jokunen veistos.

Vierailu museossa oli rentouttava kokemus ihmiselle, joka ei ollut käynyt taidenäyttelyssä ainakaan viiteen vuoteen, eikä enää muistanut, mistä niissä on kyse. Paikalle hän saapui jokseenkin stressaantuneena ja näyttelyäkin etukäteen väheksyen: ”siellä on varmaan jotain järjettömiä kyhäelmiä”.

No järjettömiltä teokset alkuun näyttikin, mutta ei se haitannut. Siellä sai tepastella ympäriinsä ja ihmetellä. Kävijöitä oli keskiviikkoiltana vähän.

Olennaista oli teoksen kuvauksen lukeminen seinältä ja sitten itse teoksen katsominen kuvauksen synnyttämien ajatusten kanssa. Esimerkiksi Kanadalaisen Melanie Gilliganin videoteos ”Jaettu tunne” kertoi ”tieteismaailmasta, jossa tunteita ja aistimuksia voidaan siirtää ihmiseltä toiselle. Niitä lähetetään Patch-nimisellä laitteella. Teknologia saattaa lisätä empatiakykyä, mutta samalla se toimii tehokkaana valvontajärjestelmänä ja koukuttaa käyttäjänsä viihteellä”. Mielenkiintoista.

Katsomisen arvoinen oli myös Amerikkalaisen Ryan Trecartin ”Temple Time” -videoteos, jossa kreisit ja coolit taiteilijatyypit sekoilevat rakennuksessa Los Angelesissa. Pitkän videon tarinassa ei ole kummemmin järkeä, mutta sen hulvaton tunnelma saa hyvälle tuulelle. On se vaan LA jotain.

Moni videoteos on tosin suhteellisen pitkä, parikymmentä minuuttia. Jäi epäselväksi, oliko niissä järjellistä juonta, jonka takia olisi kannattanut odottaa videon alkua. Käytännössä alkua ei viitsinyt odottaa.

Yhden teoksen pääsi katsomaan virtuaalilasien kautta, joka kokemuksena oli tosin pettymys. Lasien kautta nähdyssä talossa pitäisi tapahtua kuvauksen mukaan ”uskomaton ketjureaktio”, mutta sieltä näkyi lähinnä epämääräistä sotkua.

Löytyi joukosta myös kaksi tyhjänpäiväistä romutavarainstallatiota. Mutta, tuohon asiaan voi suhtautua niin, että ”elämä on monesti järjen vastaista, olkoot(installaatiot)”.

Kaikin puolin rennon ja mukavan kokemuksen kruunasi ylimmän kerroksen näköalatasanne. Sieltä ensimmäistä kertaa nähtynä Helsinki oli makean näköinen kaupunki.

Näyttelyn neljän kerroksen läpikäymiseen vierähti helposti kaksi tuntia ja videoteokset tuli katseltua vain lyhyesti.

Antti Jumppainen

Vastaa

Tuoreimmat