Homo haluaa vain elää

 

Osa turvapaikanhakijoista on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka ovat paenneet ahdasmielisestä kotimaastaan.

 

Ramy (nimi muutettu) on 22-vuotias homoseksuaali mies Irakista. Hän pakeni yli kaksi vuotta sitten kotimaastaan, tultuaan siellä vainotuksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Hän asuu nyt vastaanottokeskuksessa Helsingin seudulla ja odottaa myönteistä turvapaikkapäätöstä.

Lähdin, koska seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (HLBT) tilanne Irakissa on niin huono. Siellä joutuu elämään jatkuvassa pelossa. Isis- sekä shiamilitia kohdistavat väkivaltaa HLBT-ihmisiä kohtaan ja meitä on myös tapettu. Minut on raiskattu kahdesti ja toisen näistä toteuttivat shiamilitiajoukot, kertoo Ramy.

Irakissa HLBT-ihmiset voivat olla vaarassa hänen mukaan myös perheensä, sukulaisten tai naapureiden toimesta.

Perheeni eli isä, äiti ja kaksi veljeäni asuvat nykyään Ruotsissa, mutta minä haluan pitää heihin etäisyyttä ja olla Suomessa. Haluan elää vapaudessa. He eivät tiedä homoudestani ja uskon että sen saaminen selville olisi heille suuri ongelma.

 

Ramy on osallistunut vuoden ajan HeSeta ry:n järjestämään yhteisötaideprojektiin, joka on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille ja pakolaistaustaisille henkilöille tarkoitettu taidetyöpaja. Projektiin on osallistunut vuodessa yhteensä yli 40 henkilöä. Useamman kerran viikossa kokoontuvassa ryhmässä on juteltu ja tehty taidetta yhdessä.

Kyseessä on vähemmistön vähemmistö, joka jää monessa kohtaa näkymättömäksi. Heillä on vähän kohdennettua toimintaa, joten siksi tämä on tärkeä, kertoo yhteisötaiteilija, projektin vetäjä Mimosa Puumalainen.

Suurin osa meidän toiminnassa mukana olevista on joutunut lähtemään kotimaastaan syrjinnän ja todellisen uhan takia. Heidän kokemuksensa ovat hyvin vakavia. Olen huomannut, että taide on hyvä väline käsitellä niitä kokemuksia. Suurin osa osallistujista on Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maista.

Yhteisötaideprojekti on osa HeSetan Together-toimintaa, joka on suunnattu samalle viiteryhmälle.

 

Tällä hetkellä Ramyn ajatukset pyörivät lähinnä tulevan turvapaikkapäätöksen ympärillä.

On hankala suunnitella asioita ja tulevaisuutta, koska olen vielä niin epävarmassa tilanteessa, tuumaa Ramy.

Taideprojekti on saanut hänet lähtemään säännöllisesti vastaanottokeskuksen ulkopuolelle ja vähentänyt stressiä. Vastaanottokeskuksessa ja yleisesti turvapaikanhakijoiden seurassa hän on pitänyt seksuaalisen identiteettinsä salassa.

Tiedän, että HTBL-ihmiset ovat yleisesti hyväksyttyjä Suomessa ja se on normaalia. Odotan, että pääsen elämään vapaudessa. Taideprojektin ihmiset ovat olleet minulle kuin perhe.

Ammatiltaan Ramy on automaalari ja hakenut alan töitä myös Suomesta, siinä onnistumatta. Mieluiten hän haluaisi silti opiskella jotain muuta alaa saatuaan turvapaikan.

Rasismia Ramy ei kerro Suomessa kohdanneen, mutta se ei häntä merkittävästi huoletakaan.

Se ei ole niin tärkeää.

Mimosa Puumalaisen mielestä Suomi on petrannut monessa HTBL-ihmisiin liittyvissä asioissa, mutta töitäkin vielä riittää.

Translainsäädännössä on paljon töitä, mutta nyt otetaan mukaan yhteisöön nämä uutena Suomeen tulleet vähemmistöryhmät.

 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Wolfgang Mühlberger vahvistaa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat vaikeassa asemassa Lähi-Idässä ja osassa Pohjois-Afrikkaa.

HLBT -ihmisten tilanne on varsin huono muun muassa Iranissa, osassa Irakia ja Egyptissä, mutta esimerkiksi Tunisiassa he eivät ole suuressa ahdingossa.

Pääosin sielläpäin ei voi näyttää julkisesti kuuluvansa tähän vähemmistöön, kertoo Mühlberger.

 

HeSeta järjesti taiteiden yönä yhteisötaideprojektin taidenäyttelyn, jossa muun muassa Ramyn tekemä naamari oli esillä. Se kertoo surusta.

 

Antti Jumppainen

Vastaa

Tuoreimmat