Cityspeden samoilu sienien seassa

 

On jälleen se aika vuodesta, kun sienestys saa väen liikkeelle samoilemaan metsiin syksyn saapuessa. Ensimmäisiä sieniä voidaan poimia jo heinäkuun lopulla sateiden ollessa otollisia. Suomalaiset ovat luonnon ystäviä, mutta mikä saa ihmisen kykkimään tuntikausiksi mättään reunalle?

 

Ensimmäiset sienestäjät sukeltavat jo kohti ryteikköä.

 

Kesää 2017 ei oikeastaan edes ollut. Helsingissä ei yhtenäkään päivänä ylitetty edes hellerajaa. Siksi tuntuu erityisen kurjalta, että syyskuun viileä ilmanala pureutuu jo luihin, kun astelen perheeni kesämökin tontilla. Olen päättänyt lähteä mukaan poimimaan sieniä. Vaikka olen viettänyt landella aikaa syntymästäni saakka, miellän itseni kuitenkin cityspedeksi. Mökille osaan tulla rentoutumaan ja nauttimaan luonnon rauhasta; en työleirille.

 

Tämä kärsinyt yksilö on ryhmämme spekulaation mukaan viinihapero. Menikö metsään?

 

Tämän kesän viimeinen mökkivierailu sijoittuu ensimmäiselle syyskuun viikonlopulle, joten aika on otollinen tyhjentää lähialueet sienistä.

 

Suosittu syksyinen ajanviete

 

Käävät kasvavat puun kannoissa.

 

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) vuoden 2009 ulkoilututkimuksen mukaan sienestykseen osallistuu 43 % aikuisväestöstä. Metla on nykyisin osa Luonnonvarakeskusta, jonka sivuilla kerrotaan seuraavan ulkoilututkimuksen sijoittuvan vuodelle 2020.

 

Varsin montaa sienet siis liikuttavat. Suomen Sieniseuran avoimella Facebook-ryhmälläkin on vajaa 28 000 jäsentä. Suureksi syyksi tähän näen luonnon läheisyyden. On erittäin rentouttavaa kävellä rauhaksiin metsässä ja kuunnella sen ääniä. Hikikin tulee, kun loikin kosteiden kantojen välissä ja koitan bongailla kunnollista apajaa. Myös itselle tuntemattomat sienet saavat poppoomme arvuuttelemaan lajikkeita.

 

Reidet laitetaan koville, mikäli ei tosiharrastajan tyyliin tuo jakkaraa muassaan sieneen.

 

Jätä tuntematon poimimatta

 

Myrkytystietokeskuksen ylilääkäri Leena Soininen tunnustaa sienestämisen rentouttavaksi ja ihanaksi harrastukseksi.

 

– Toivoisin, että ihmiset poimisivat vain sieniä, jotka oikeasti tuntevat, Soininen kommentoi Helsingin Sanomille.

 

Kärpässieni lienee tunnetuin myrkkysieni.

 

Suomen noin 2 000 sienilajikkeesta arviolta 200 sopii syötäväksi. Siinäkin riittää jo tunnistettavaa. Syksyisessä metsässä näkee jos jonkinlaista itiöemää. Noviisina tunnistan vain suositut ruokasienet keltavahveron eli tuttavallisemmin kantarellin, suppilovahveron ja mustatorvisienen. Suppilovahverot loistavat poissaolollaan, joten astiamme täyttyy kahdesta muusta edellä mainitusta. Kahden sienen välillä on hauska kontrasti: kantarellin huomaa varsin helposti keltaisen huomiovärinsä vuoksi, kun taas mustatorvisieni naamioituu erinomaisesti maastoon. Tuntemattomat yksilöt jätämme suosiolla metsään emmekä lähde riskeeraamaan.

 

Pahimmillaan väärä valinta vie hengen. Helsingin sanomien mukaan valkokärpässieni koitui ihmisen kohtaloksi viimeksi vuonna 2009. Tarkkuutta siis peliin. Kaisaniemen Kasvitieteellinen puutarha tarjoaa sienistä kiinnostuneille lisää tietämystä aiheeseen Suuren sieninäyttelyn muodossa 25. – 26.9.2017.

 

Näiden oranssien kaunokaisten lajiketta en lähde edes arvaamaan.

 

Korvesta lautaselle

 

Kori- saati tuntikaupalla emme käytä sienestykseen aikaa. Kantarelleja lähdettiin hakemaan, ja mustat torvisienet olivat positiivinen lisäyllätys.

 

Sekalainen seurue: saaliina astiallinen kantarelleja sekä mustatorvisieniä.

 

Suurimman palkinnon sienestyksestä saa ehdottomasti ruokapöydässä. Illalla kanttarellit pääsevät muhennoksen muodossa pippuripihvin seuraksi. Mustatorvisienet säilötään myöhempiä herkutteluhetkiä varten.

 

Luonnossa oleskelu, liikunta ja maittava ainesosa ovat oletettavasti suosituimmat syyt lähteä metsään sieneen. Ilmojen koletessa esimerkiksi kotona valmistettu mustatorvisieni-keitto lämmittää mukavasti ja muistuttaa kivasta ulkoiluretkestä.

 

Lähteet: Helsingin Sanomat, Wikipedia, Luonnonvarakeskus, Suomen Sieniseura

 

Teksti ja kuvat: Riikka Möhkölä

 

 

 

 

 

Vastaa

Tuoreimmat