Born in the USA

 

Tämä POTUS voi halutessaan vaikka muuttaa Navy Sealsit Stormtrumpereiksi.   (KUVA Flickr, editointi Heidi Kajander-Maavuori)

Tämä POTUS voi halutessaan vaikka muuttaa Navy Sealsit Stormtrumpereiksi. (KUVA Flickr, editointi Heidi Kajander-Maavuori)

 

Tällä kolumnilla on taustaääni. Theme song, buustausmusiikki.

 

Tai oikeastaan muutama.

Bruce Springsteen. Kuulet jo kitarat mielessäsi. Värisevät kitarat, syntetisaattori, selkeä rumpubiitti. Jotakin spektaakkelimaista. Sanatkin toimivat ihanan ironisesti kolumnin päähenkilön poliittisiin agendoihin. Niistä lisää myöhemmin.

 

Vaiko sittenkin elokuvatunnaria?  Onhan Yhdysvaltain – entisen ihaillun supervallan – presidentinvaalivoittaja ansainnut jotakin hyvin dramaattista. Olihan hänen valintansakin täynnä draamaa. Lähdetäänkin sisään Rocky IV:n Eye of the Tigerilla. Ollaan tässä vaiheessa vielä kunnioittavia.

 

 

Eye of the tiger. Tässä se on! Kuulethan biitin. Donaldilla, jos kellä, oli taitoa – vaiko moukan tuuria – selviytyä presidentinvaalien juoruryteiköissä ja nousta sieltä epäuskoisten katseiden alla vaanimaan saalistajan tiukin silmin voittajan tornista.

 

 

Esirippu heilahtaa, sisään astuu voittaja hymy huulillaan. Peruukkitukkavitsien ikihahmo, tuhlaajapoika, politiikan ulkopuolinen televisiosarjajohtaja. Mies, johon oikeastaan kukaan itsensä vakavasti ottava politiikantutkija ei uskonut. Mies, jonka presidenttiydestä kymmenisen vuotta sitten jo Simpsoneissa ennustettiin. Kyllä, tervetuloa Herra Amerikan presidentti Donald John Trump. Kansa teki kanssasi tällaisen diilin tällä kertaa.

 

 

Mutta mitä ihmettä, kutsukaa turvamiehet. POTUS:n harteilla istuu joku. Joku oikein pieni. Tarkempi silmäys osoittaa, että se on Samu Sirkka. Vaara ohi, huokaise helpotuksesta, FBI.

 

 

Trumpin saapuessa mikrofonin luo puhujanpönttöön, ääneen pääseekin Samu hienossa tähtilippufrakissaan ja silinteri päässään:

 

 

”Hyvät kuulijat. Tuon teille viestin menneisyydestä. Sillä sinne Trump, valttikorttinne on teidät tällä äänestystuloksella kutsunut. Vaalilupauksissaan hän toivoi kansakuntansa palaavan loiston vanhoihin hyviin aikoihin.

 

 

Kun lähdette tästä salista, teitä odottavat uutuuttaan kiiltävät Chrysler Laser XE:t, tukkaanne tupeerataan ysärin alun korkean etutukan heittolettikampaukset, baseballtakit puetaan yllenne, hiilikaivokset avataan, Rockya esitetään ensi-illassa ja naiset palaavat kiltisti koteihin hellojen ääreen – menneisyys on palannut, Michael J. Fox on saanut ensimmäisen aikamatkansa palaamalla tulevaisuuteen.

 

 

Tästä nostalgiapläjäyksestä saatte kiittää tulevaa presidenttiänne. Sillä menneisyyteen tämä mies teitä on kovasti kippaamassa. Kohti protektionismia, kohti aikaa, jolloin musta ei ollut aivan vielä tasa-arvoinen valkoisen kanssa, aikaan jolloin Bill Cosby oli vasta shownsa alussa. Aikaan, jolloin Neuvostoliitto oli pahinta, mitä kunnon nurmikkoaleikkaava Long island-henkisessä omakotitalossa asuva rehellinen veronmaksajajenkki saattoi ajatella.

 

 

Tehdään Amerikasta suuri jälleen!”

 

 

Joissakin viisaissa piireissä on sanottu, että valtio saa sellaisen johtajan, jonka ansaitsee. Mutta että Trump? Tämä miljardööriherra nostaa ehkä häntäänsä sisäpolitiikassa, mutta entä Euroopan mielipide? Vai onko sillä enää merkitystä? Ne suuruuden ajat, joita Trump kaipaa, olivat myös aikoja, jolloin kylmän sodan historiallisten näkökohtien vuoksi Amerikka edusti Euroopalle hyvää ja mahtavaa, kapitalismin tähtisadetta ja lapsille joululahjakuvastojen ihmemaata.

 

 

Neuvostoliiton kaaduttua Eurooppa heräsi maailmaan, jossa saatettiin jo uhitellakin isoksi voimahahmoksi kasvaneelle pikkuveljelle. Alkoi Amerikka-kritiikin aika. Jenkkilän maineen dollarihymy sai hyytyä. Maan sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden aiheet nostettiin framille. Osaltaan tällä tiellä ollaan edelleenkin. Joskin Venäjän pyrkimys uudelleen Neuvostoliiton suuruuden aikoihin on tuonut uutta vallan tasapainon kauhua eurooppalaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

 

 

Voidaan varauksetta kysyä, onko Trumpin tarjolle tuoma the Great old America second edition sittenkin vain pyrkimys palauttaa maailmanpoliittinen tilanne kylmän sodan aikaiseen vastakkainasetteluun? Alkaako tästä aikakausi, jolloin jälleen taas arkkiviholliset kohtaavat toisensa? Kiertääkö historia kehää?

 

 

Eurooppalainen ei ole vakuuttunut. Ei myöskään vapaamielinen yliopistohipsteriamerikkalainen.

 

Alkumusiikilla oli tarkoituksensa. Born in the USA ei ole ylistyslaulu amerikkalaiselle ihanuudelle. Se on kriittinen ralli sodasta palaavasta veteraanista, jonka loppuelämä ei kulje aivan odotusten mukaan. Amerikka on paljon muutakin kuin pilvenpiirtäjiä ja Hollywood -tuotantoa.  Se on metrotunneleissa asuvia kerjäläisiä, se on lapsia, jotka heivataan vakavasti sairaina ulos hoitolaitoksista, koska vanhempien sairausvakuutus ei enää kata hoitoja. Se on elämän heittelemälle kulkijalle raaka maa.

 

 

Millaisen kestävän ja tasaisen vaihtoehdon 2000-luvun monikulttuuriseen ja tasa-arvoiseen ajatteluun tottuneelle Trump voi tuoda? Jatkuuko jakautuneisuuden ja populismin aate Amerikoissa vai yltääkö Trump messiaaniseen suoritukseen nostaa maansa oikeasti joka levelillä mahtavaksi?

 

 

Tai onko Yhdysvallat koskaan ollutkaan niin mahtava, mitä on antanut ymmärtää, lukuun ottamatta sotilaallista teknologista ylivoimaa?

 

 

Loppusoiton aika. Jotakin rauhallista, seesteistä, jotta tykkitulen kumu ei kuuluisi niin häiritsevästi.

 

 

Kävisikö Pete Seeger: Where have all the flowers gone. Viimeinen säkeistö kuuluu Veikko Vallaksen suomentamana näin:

Missä, missä sotilaat,
vaikka kesä on,
sotilaat on kadonneet,
tiedätkö syyn?
Sotilaat on kadonneet,
poveen maan on joutuneet.
Voi milloin muistat sen,
voi milloin muistat sen!

 

 

Liian synkkää Amerikan tulevaisuudelle. No kevennetään vähän. Rockylla kelpaa jatkaa. Kävisikö kolmosleffasta tällä kertaa? Gonna fly now.  Soulahtava puhallinsoittokunta pääsee crescendoon.

 

Feelin’ strong now, won’t be long now
Gettin’ strong now, fists like thunder gonna put you under
Pumpin’
iron God ya know he’s tryin’
Every nerve a wire sweatin’ blood, like fire
Gonna fly now, flyin’ high now.

 

 

Näen Donald ”koko Amerikan presidentti” Trumpin juoksemassa pitkiä, pitkiä portaita kohti nousevaa aurinkoa. Onko portaiden päässä maltilla maata rakentavien neuvonantajien lauma vai ydinsodan aloittava punaisena vilkkuva nappi?

 

 

Jos jälkimmäinen, täytyy vain toivoa, että Trumpille käy kuten twitter -tunnustensa kanssa.

 

Oikea koodi olisikin jonkun toisen käsissä.

 

 

Vastaa

Tuoreimmat