Biologiaa ja ihmisten tottumuksia vastaan turha taistella

Ruotsin naisten jääkiekkomaajoukkue juhlimassa vuoden 2016 nuorten olympialaisten kultamitalia Lillehammerissa, Norjassa. (Kuva: Carolina Cabella/IOC Young Reporters)

Naisurheilun vähäinen palstatila ja huomattavasti pienempi kassavirta miesurheiluun nähden hiertää miesten ja naisten välisen tasa-arvokamppailun hullaannuttamia piirejä. Asialle on kuitenkin olemassa loogisia selityksiä.

 

Liekö aiheen yhteiskunnallisen nousun kanssa jotain tekemistä modernin feminismin saaman palstatilan kasvun kanssa, mutta monia asia hiertää. Miksi naiskiekko ei kiinnosta Suomessa, mutta miesten jääkiekko kerää sekä valtavat katsojaluvut että isot rahavirrat? Itku ja parku on kovaa. Moni puhuu jopa naisvihasta asian yhteydessä.

 

Naisvihalla ei ole kuitenkaan asian kanssa tekemistä. Selitykset löytyvät ihmisten kulutustottumuksista ja biologiasta. Ilmiö kattaa koko maapallon.

 

Ensiksi: ihmisillä, asuinpaikasta huolimatta, on rajallinen määrä vapaa-aikaa käytettävissään. Sen ihmiset haluavat käyttää haluamallaan tavalla ja parhaimmillaan jopa maksaa siitä. Kilpailu ihmisten käyttämästä ajasta on ajan saatossa vain koventunut. Viihdebisnes on tuonut kuvioihin Netflixin kaltaiset suoratoistopalvelut, jotka naulitsevat ihmiset kiinni sohvaan katsomaan heidän suosikkisarjaansa. Urheilu, erityisesti jääkiekko, on pitänyt hyvin pintansa tässä kamppailussa.

 

Valittaessa naiskiekon ja mieskiekon välillä, kysymys on puhtaasti laadullinen. Miehet ovat ammattilaisia, jotka panostavat kaiken tekemisensä jääkiekolle ja ansaitsevat siitä palkkaa. Harjoittelu, syöminen, lepääminen ym. palvelee täysin pelisuoritusta. Häiriötekijöitä ei juuri ole, jolloin miesten välinen jääkiekko on laadukkaampaa viihdettä.

 

Naisilla tilanne on toinen. Jääkiekkoa pelaavat naiset käyvät päivätöissä tai opiskelevat. Harjoitukset ovat joko aamulla ennen töihin taikka kouluun menoa tai illalla, ns. lepakkovuoroilla. Naiset joutuvat uhraamaan ylimääräistä vaivaa ja energiaa jääkiekon kustannuksella. Lopputuloksena on laadultaan heikompaa jääkiekkoa.

 

Tässä tullaan takaisin kuluttajan näkökulmaan. Suomalainen urheilukuluttaja haluaa nähdä mahdollisimman laadukasta ja kovatasoista jääkiekkoa ja on valmis siitä maksamaan. On täysin looginen johtopäätös, että sitä löytää todennäköisemmin Hakametsän jäähallista Tapparan ja Kärppien välisen ottelun aikana sen sijaan, että menisi arkkupakastimeen verrattavaan kakkoshalliin, jossa naisten ottelussa vääntävät Ilves ja HPK.

 

Toiseksi: mies ja nainen sukupuolina ovat erilaisia. Miehen vartalo on ihmisen historian aikana muokkautunut atleettisemmaksi, kestävämmäksi ja lihaksikkaammaksi kuin naisen. Miehen tehtävä on suurelta osin edelleen tehdä fyysisesti raskaat työt. Se on evoluution sanelema roolijako, jota ei pysty muuttamaan.

 

Mies pystyy parempaan suoritukseen pelkästään omien kromosomien ja geenien vuoksi. Tästä hyvänä esimerkkinä käyköön sadan metrin juoksu, jossa miesten maailmanennätystä pitää hallussaan jamaikalainen Usain Bolt. Hän kellotti Berliinissä 2009 edelleen voimassa olevan ennätyksen, 9,58. Naisten maailmanennätyksen haltija, yhdysvaltalainen Florence Griffith Joyner juoksi Indianapolisissa 1988 maaliin 10,49 sekunnissa. Ennätysten välillä on lähes kaksi sekuntia. Pikajuoksussa se on valtava ero.

 

Biologiaa ja ajankäyttöä, ei sen kummempaa. Tästä on turha tehdä sukupuolten tasa-arvoon liittyvää kysymystä, kun se ei sellaista ole. Jokaisen meistä on pelattava käteen jaetuilla korteilla, olemme sitten miehiä tai naisia.

 

 

Vastaa

Tuoreimmat