Asunnottomien määrän laskiessa nuoret jäävät koditta yhä useammin

 

Asunnottomuus Suomessa on vähentynyt viidettä vuotta peräkkäin. Vuoden 2016 Asumisen- ja rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) selvityksen mukaan koko maassa nuorten, alle 25-vuotiaiden asunnottomuus väheni 250 henkilöllä. ARAn määritelmä asunnottomuudesta on kuitenkin varsin tiukka. Asunnottomuuden mittaaminen onkin varsin vaikeaa, sillä määrittelyt vaihtelevat tutkimuksittain.

 

Nuorten asumista on tutkittu 2000-luvulla kolmeen otteeseen. Päivi Kilpeläisen, Eeva Kostiaisen sekä Seppo Laakson Toiveet ja todellisuus –  Nuorten asuminen 2014 –tutkimus tutkii 18-29-vuotiaiden asumista Suomessa. Uutena teemana tutkimuksessa on asunnottomuus, ja miten nuoret sen kokevat. Nuoren elämä on yleensä täynnä mullistuksia itsenäisyyden kynnyksellä. Muun muassa kotoa muuttaminen, opiskelu, seurustelu, ammattiin valmistuminen ja työnhaku ovat usein vahvasti liitteisiä asuinpaikkaan.

 

Omilleen varhaisessa vaiheessa

 

Tutkimus on toteutettu puhelinkyselynä vuoden 2014 loka- ja marraskuun aikana. Perusjoukkona olivat Suomessa asuvat nuoret. Kantaväestön haastatteluja toteutettiin 1300 ja vieraskielisten yhteensä 200. Vastaajista 83% on päässyt muuttamaan omilleen lapsuudenkodista. Suomi eroaa useista Euroopan maista, sillä nuoret muuttavat omaan asuntoon hyvin aikaisessa vaiheessa. Valtio tukee tätä omalta osaltaan opintotuen, yleisen asumistuen ja työttömyysturvan avulla. Nuorten itsenäistymishalu, yhteen muutto seurustelukumppanin kanssa ja vieraalle paikkakunnalle muutto opiskelujen perässä olivat suurimmat syyt kotoa muuttoon.

 

Mikäli nuori jää asumaan vanhemmilleen normaalia pidempään, on syy yleensä rahassa. Kotona asuminen on halvempaa; lisäksi se koetaan mukavammaksi sekä turvalliseksi. Lapsuudenkodissa asuvista 61 prosenttia on miehiä.

 

Lukuisia eri syitä kodittomuuteen

 

Kodittomien joukko San Franciscossa. (Kuva: Franco Follni/Flickr)

 

Heistä, jotka ovat lapsuudenkodistaan päässeet pois muuttamaan, 5,5 prosenttia on ollut asunnottomana jossain vaiheessa elämäänsä. 2000-luvun ajan asunnottomuus yleensä on laskenut, mutta nuorten asunnottomuus sitä vastoin kasvanut tasaisesti. Vuodesta 2000 vuoteen 2013 luku on kasvanut 17,5 prosentista 25 prosenttiin. Usein näistä tilastoista uupuvat myös niin sanotut piiloasunnottomat eli tuttavien ja sukulaisten luona väliaikaisesti asuvat.

 

Yleisimpiä syitä nuorten päätymisestä asunnottomaksi ovat esimerkiksi vuokrasopimuksen päättyminen itsestä riippumattomista syistä, avio- tai avoero, paikkakunnan vaihto opiskelun tai työn vuoksi ja liian suuret asumiskustannukset.

 

Helsingissä tilanne pahin

 

Vaikka koko maan tasolla nuorten (18-24-vuotiaiden) pitkäaikaisasunnottomuus onkin vähentynyt, Helsingissä kodittomien määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut Kvartti 1/2016 –lehden mukaan. Syinä ovat pääosin päihde- ja mielenterveysongelmat sekä Helsingin korkea vuokrataso.

 

Tilastokeskus kertoo myös helsinkiläisnuorten lapsuudenkodista muuttamisen ajankohdan viivästyneen 2010-luvulla.

 

Lähteet: ARA Asunnottomuustutkimus 2016, Toiveet ja todellisuus –  Nuorten asuminen 2014 –tutkimus, Kvartti 1/2016 –lehti, Tilastokeskus

 

 

Vastaa

Tuoreimmat