Asunnoton nainen – näkymätön vähemmistö

Harva asunnoton nainen elää kadulla. Iso osa heistä pääsee painamaan päänsä tyynylle ystävänsä tai sukulaisensa luona. Kuva: mgribbon / Creative Commons

Suomessa elävistä asunnottomista noin 1800 on naisia. Tutkija Riikka Haahtelan mukaan naisten asunnottomuus jää usein piiloon siitä syystä, että naiset eivät asu taivasalla tai asuntoloissa, eivätkä ole päihdeongelmaisia kuten niin monet miespuoliset kohtalotoverinsa.

 

Tutkija Riikka Haahtelan tekemän väitöskirjan “Asiakkuuksien rakentuminen asunnottomille suunnatussa naistyössä” aineisto on kerätty pääkaupunkiseudulla. Hän seurasi ja haastatteli kahden kuukauden ajan asunnottomia naisia sekä työntekijöitä Helsingin Diakonissalaitoksen matalan avun toimipisteessä. Hänen suurimpia haasteitaan oli voittaa naisten luottamus, jotta hän sai aineistonsa valmiiksi.

 

– Tämä oli haastava tapa tehdä tutkimusta. Naiset tulivat hyvin lähelle, ja moniongelmaisuus ja paha olo tulivat näkyviin myös minulle. Toisaalta se oli hyvin rikasta: naiset olivat avoimia ja kertoivat elämäntarinoitaan, kertoo tutkija Haahtela Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa helmikuussa 2015.

 

Tutkimuksen mukaan naisten asunnottomuus on paljolti piiloasunnottomuutta: he nukkuvat öitään ystävien tai sukulaisten luona ilman tietoa vakinaisesta asunnosta. Tutkimuksessa naisille asunnon menettäminen tarkoittaa usein myös kodin hajoamista.

 

Myös sosiaaliset erot naisten kesken tulevat kirjoituksessa esiin. Osa heistä osallistui aktiivisesti Diakonialaitoksen toimipisteen päivittäiseen toimintaan henkilökunnan kanssa, jotta henkinen terveys ei huonontuisi ja henkilökunnan kanssa yhdessä päästään rakentamaan tulevaisuutta uudelleen. Osa toimipisteen asiakkaista oli jo lähes tippunut pois yhteiskunnan sisältä, jolloin heidän läsnäolonsa huomioitiin lähinnä perustyöllä ja pyrkimyksellä saada heidät takaisin osallistumaan aktiivisemmin ja sitä kautta saada vahvuus, jotta omia asioita jaksaa lähteä järjestelmään.

 

Haahtela tarkastelee väitöksessään neljää eri toimintamuotoa (tukipiste, valmennuskeskus, valmentava ja kuntouttava koulutus sekä naisten asumisyksikkö), jotka muodostivat diakoniaorganisaation asunnottomille naisille suunnatun naistyöksi kutsutun kokonaisuuden vuosina 2005–2007. Haahtela tutkimuksellaan haluaa osoittaa, kuinka asiakkuuksien merkitykset rakentuvat suhteissa, käytännöissä ja vuorovaikutuksessa. Näitä merkityksiä hän on tavoitellut haastattelemalla naisia ja työntekijöitä, havainnoimalla vuorovaikutustilanteita, lukemalla työntekijöiden kirjoittamaa päiväkirjaa sekä kirjoittamalla itse kenttäpäiväkirjaa kokemuksistaan.

 

Kirja jakautuu seitsemään päälukuun, joista etenkin kuudes luku “Tutkimuksen tulokset” avaa väitöksen helpommin ymmärrettäväksi. Tutkija esittää tulokset naistyön asiakkuuksista diskursiiviseen psykologiaan nojaavan asiakkuusidentiteetin käsitteen avulla. Tutkimuksen tuloksissa heikot ja vahvat asiakkuudet tuovat esiin usein sanoittamattomatkin naistyön sukupuolierityiset ja hengelliset asiakkuuksien merkitykset.

 

 

 

Vastaa

Tuoreimmat