43-vuotias Icehearts-kasvattaja Vellu Kilpala kasvattajan työstä: ”Pitää olla paljon kärsivällisyyttä ja empatiaa”

_DSC0043
Vellu Kilpala toimii tällä hetkellä Suomen Icehearts ry:llä joukkuetoiminnan koordinaattorina.

Lokakuussa 43 vuotta täyttänyt Vellu Kilpala on pitänyt työstään kasvattajana Icehearts ry:ssä. Yhteydenpito kasvatettuihin lapsiin jatkuu tänäkin päivänä.

 

Pakkala-projektista lastentarhanopettajaksi, sitten Iceheartsiin kasvattajaksi

 

Koulutukseltaan Vellu Kilpala on sosionomi. Ennen Iceheartsia hän työskenteli lastentarhassa opettajana. Iceheartsista hän kuuli Pakkala-projektissa.

 

– Olin sellaisessa Pakkala-projektissa töissä Miika Niemelän kanssa, Kilpala muistelee.

 

Miika Niemelä on nykyään Suomen Icehearts ry:n koulutuspäällikkö.

 

Ennen Miikaa siinä oli mukana Ville Turkka. Se oli projekti Vantaan kaupungin puolella, missä olivat nuorisoasiainkeskus, sosiaalitoimi ja seurakunta yhteistyössä. Sellaista pienryhmätoimintaa vaikeissa tilanteissa oleville pojille. Sieltä mä oikeastaan tulin Iceheartsille.

 

Yhteisten töiden jälkeen Icehearts ry:n perustaja, ja johtava asiantuntija sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vastaava Ville Turkka, soitteli Kilpalalle, ja pyysi häntä mukaan Iceheartsin toimintaan.

 

– Monta vuotta sanoin, että en mä pysty sitoutumaan 12 vuodeksi, se on aika pitkä aika olla samojen poikien ja samojen perheiden kanssa, se on iso lupaus. Olisiko se ollut kolmantena vai neljäntenä vuonna, kun mä lähdin sitten mukaan vetämään Helsingin päätä.

 

Tukena ja turvana koulussa ja vapaa-ajalla

 

Suurimmalla osalla lapsista, jotka tulevat mukaan Icehearts ry:n joukkuepeleihin, ei ole isää tai miehen mallia. Osalle lapsista Kilpala kuvailee olevansa isäpuolen hahmo.

 

– Icehearts-polkuni lähti liikkeelle, kun Helsingin kaupunki palkkasi mut lastentarhanopettajaksi Siltamäki-Suutarila- alueelle. Siinä samassa päiväkodissa, jossa olin opettajana, oli nämä Icehearts-lapset. Heidän kanssa pelasin kaksi kertaa viikossa jalkapalloa viereisellä kentällä.

 

Kun nämä lapset siirtyivät kouluun, samaan kouluun lasten tueksi Icehearts-työntekijänä siirtyi myös Vellu.

 

– Ala-asteella kasvattajan työ on paljon koulutyön tukemista, yhteisten pelisääntöjen opettelua ja perheisiin tutustumista. Sitten kun pojat ovat 4-5-luokalla, se työ muuttuu enemmän yksilöllisempään suuntaan. Kaikkienhan pitää päästä ala-asteelta pois, ettei jää luokalle.

 

Ylä-asteelle siirtyminen oli osalle pojista vaikeaa, sillä muun muassa omatoimisuuden ja itse asioista huolehtimisen pitäisi lisääntyä.

 

Jalkapalloharjoitukset olivat kaksi kertaa viikossa, peli kerran. Pelien lisäksi järjestettiin muun muassa pienleirejä, esimerkiksi Vellun mökillä.

 

– Kun pojat olivat sen ikäisiä, että he pystyivät tekemään töitä, heidät palkattiin meille apureiksi. He auttoivat pienten lasten ohjaamisessa ja saivat ensimmäisen kesätyöpaikkansa Iceheartsista. Kun pojat koittivat etsiä seuraava opiskelu- tai työpaikkaa 9-luokan jälkeen, olin apuna auttamassa, kun kaikki eivät oikein huonolla todistuksella päässeet minnekään. Autoin siinä, että he pääsevät jatko-opintoihin, oppisopimukseen tai johonkin työpaikkaan.

 

Yhteydenpito jatkuu polun jälkeenkin

 

Kilpalan kasvattamista Icehearts-lapsista tulee hänelle tosi läheisiäkin ihmisiä, jotka tulevat esimerkiksi käymään hänen kotonaan.

 

– Koko perheen pitää olla mukana siinä. Jos on tyttöystävää, vaimoa tai omia lapsia, heidän pitää hyväksyä myös se Icehearts-toiminta.

 

Yhteydenpito kaksi vuotta sitten päättyneen Icehearts-polun lapsiin on jatkunut.

 

– Meillä on edelleen yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa ovat kaikki pojat. Välillä he tulevat käymään, täällä uudella toimistollakin on käynyt varmaan 4-5 jätkää moikkaamassa. Osa auttoi tässä muutossa, osa tulee käymään kotona ja osa pyytelee punttisalille seuraksi.  On kyllä jatkuva yhteys poikiin, ei ole katkennut mihinkään.

 

Hyvä työyhteisö

Vellu Kilpala on pitänyt työstään paljon. Iceheartsilla on hyvä työyhteisö ja hyviä ja hyväsydämisiä ihmisiä töissä.

 

– Täällähän pitää ollakin sellainen halu auttaa. Ei sitä muuten varmasti olisi edes tässä organisaatiossa töissä, Kilpala toteaa.

 

Jos jotakin kiinnostaisi Icehearts-kasvattajan ura, Kilpalan mielestä olisi hyvä, jos alla on koulutus.

 

– Mielellään sellainen koulutus, että tietää ja tuntee lapset. Tietää mekanismeja, miten lapset käyttäytyvät ja diagnooseja. Jos ei ole koulutusta, on matkan varrella sitten valmiina ottamaan vastaan koulutusta.

 

Urheilullakin on, totta kai, tärkeä rooli Icehearts-kasvatuksessa. Icehearts-kasvattajan olisi Kilpalan mielestä hyvä tykätä urheilusta.

 

– Vaikka itse urheilee, ja jos ei, niin kuitenkin nauttii urheilusta lasten kanssa, yhdessä tekemisestä ja sellaisesta yhteisöllisyydestä.

 

Työ vaatii myös pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

 

– Hommat eivät tapahdu heti sormia napsauttamalla, vaan vaatii aika paljon aikaa, että tietyt jutut näkyvät tietyssä lapsessa, tietyssä perheessä, tai tietyllä alueella, jos aloittaa kasvattajana uudessa kaupungissa, Kilpala neuvoo.

 

– Pitää olla paljon kärsivällisyyttä ja empatiaa, ja ymmärrystä ihmistä kohtaan. Se on varmaan tärkein asia.

 

Teksti ja kuva: Pekka Luokkala

Vastaa

Tuoreimmat